Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

lauantai 31. tammikuuta 2015

Don DeLillo: Falling Man


9/11. Jokin on peruuttamattomasti muuttunut.

Don DeLillon Falling Man kertoo erään perheen tarinan koko maailmaa ravistelleen terrori-iskun keskellä ja jälkeen. Falling Man kertoo traumoista, ihmisen tarpeesta paeta ja samalla maanisesti elää uudelleen kokemansa katastrofit, huojunnasta lähtemisen ja jäämisen välillä. Samalla romaanissa käsitellään menetystä, sanojen ja muistojen katoamista, identiteetin järkkymistä. 9/11 sekä erottaa että yhdistää ihmisiä DeLillon tarinamaailmassa.

Äiti Liannen hahmossa seurataan vanhojen tarumojen puhkeamista katastrofin keskellä. Lianne yrittää kontrolloida elämäänsä syöksymällä päin pelkojansa, ennakoimalla luopumista ja menetystä. Kun Liannen isä ei ole suostunut kohtamaan alkavaa muistisairauttaan vaan ampunut itsensä, Lianne on tuomittu toistamaan isänsä menetystä ja rinnakkaista, kadotettua elämäpolkua. Hän johtaa alzheimerista kärsivien kirjoitusryhmää erottamatta, milloin ryhmän jäsenet kertovat tarinoita itselleen, milloin taas Liannea varten.

Falling Manissa henkilöt eivät löydä tukevaa pohjaa, vaan tasapainoilevat jatkuvasti liukkaalla ja viettävällä pinnalla. Isä Keith ajautuu etsimään turruttavia nautintoja onnettomuuden jälkeen, toisaalta taas hän ei voi sivuuttaa sitä, mitä on tapahtunut. Hän palaa ja pakenee, loputtomiin.

Kaiken keskiössä on shokeraava, toistuva, järjetön performanssi. Putoava mies hyppää rakennusten katoilta ympäri kaupunkia, eikä yleisö tiedä miten taiteentekijään pitäisi suhtautua. Mitä tästä kaikesta täytyisi oppia? Putoavassa ruumiissa merkityksellistyvät kaikki ne tunteet, jotka ovat katastrofin myötä luiskahtaneet kielen ulottumattomiin. Kun perheen poika suuntaa kiikarinsa kohti taivasta, uusien "Bill Lawtoneitten" varalta, perhe ei enää tiedä, miten vakuuttaisi lapsensa siitä ettei mitään pahaa tapahdu. Luottamus elämän kantamiseen on järkkynyt lopullisesti.

DeLillon teos ei ole täydellinen romaani. Keskeltä se on jopa tylsä, jännitteetön ja laahaava, mutta osat nousevat lopulta kokonaisuutta tärkeämmiksi ja merkittävimmiksi. Isot teemat, mestarillinen kieli, lukijan pohdinnalle jäävä tila ja trauman logiikan pohdinta yksilötasolla tekevät teoksesta unohtumattoman lukukokemuksen. Ei käy myöskään kieltäminen etteikö teos olisi (etenkin Charlie Hebdon jälkeen) edelleen ajankohtainen. Olemme edelleen aseettomia terroritekojen edessä, emmekä vieläkään ole oppineet puhumaan siitä kaikesta, mitä näihin ihmisyyttä vastaan kohdistuviin rikoksiin kietoutuu.

Luulenpa, että Falling Man kulkee mukanani vielä pitkään.

---
Falling Man (2007).
Picador.
246 s.
Cover Photograph: Katie Day Weisberger

6 kommenttia:

  1. Itselleni jäi jotakuinkin samanlaiset fiilikset DeLillon Valkoisesta kohinasta. Kokonaisuutena teos ei ollut mikään huippu, mutta yksittäiset osat ja teemojen käsittelyt ovat vaikuttavia. Tämä on kiinnostanut jo pitkään Valkoisen kohinan luettuani. Trauma on jännittävä teema, ja jotenkin tuo näky rakennuksesta putoavasta miehestä on kaikessa absurdiudessaan aika osuva trauman kuvastaja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen itsekin innostunut traumakertomuksista viime aikoina. Voisiko ajatella, että siinä on toisen maailmansodan jälkeinen suuri kirjallisuuden trendi?

      Valkoinen kohina odottelee vuoroaan hyllyssä.

      Poista
  2. Yritän ajastaa DeLillon Cosmopolista. Jokin hiertää. Omegapiste oli ihan toista. Olen joutunut sivuraiteille tekstissä ja ärsyynnyn.
    Olen nähnyt myös tästä kirjasta tehdyn elokuvan, ja joka tuo omat vaikeutensa. Siis päänäyttelijä tekee hyvän suorituksen, mutta tämän aiemmat leffat kiusaavat minua vampyyreineen. Dystopiana tämä on säväyttävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritin katsoa Cosmopolista, ja minusta se oli kovin tyhjä leffana. Se kai toisaalta oli tarkoituskin.

      Omegapiste kiinnostaa kovasti.

      Poista
  3. Minusta Cosmopolis oli upea kirja, eikä leffakaan huono ollut, mutta ne oli todellakin ihan eri teoksia, vain juoni oli sama.

    Omegapisteestäkin pidin, vaikkei se ehkä yhtä kovaa iskenytkään kuin ensin lukemani Cosmopolis.

    Putoava mies kiinnostaa myös, ja Valkoinen kohina, tai oikeastaan mikä vaan DeLillolta suomennettu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla, että muutkin ovat innostuneet DeLillosta. Valkoista kohinaa kohden siis!

      Poista