Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

maanantai 10. helmikuuta 2014

Vihdoin: TPA-kimppaluku alkaa ja kootut selitykset

Mitä ihmettä on tapahtunut? Blogini tuntuu uupuneen keskelle talvea ja bloggaajakin on kadonnut jonnekin. Missä on odotettu kimppaluku? Eihän tämä vetele!

Sattui niin, että tämä vuodenvaihde on ollut erittäin tapahtumarikas rakkaalle, muutoin niin ahkeralle bloggaajallenne. Olen reissannut ahkerasti Imatralla, leikkauttanut hiukseni, bilettänyt ja tenttinyt miljoona tenttiä. Ja vapaa-ajalla olen vain löhönnyt sohvannurkassa, laiskana ja saamattomana. Hyvää elämää siis.

Mutta on ollut myös vastoinkäymisiä ja surua. Vuodenvaihteessa isäni menetti molemmat vanhempansa, minä siis menetin kuukauden sisään kaksi isovanhempaa. Ja jos siinä ei ole surua ja murhetta tarpeeksi, niin nyt alzheimeria sairastava toinen isoäitini tekee lähtöä. Lisäksi sairastuin viime viikonloppuna aivan järkyttävään flunssaan, joka jatkuu edelleen ärsyttävänä köhänä ja räkimisenä. Fiilikset ja vointi eivät siis ole olleet otolliset bloggaamiselle. Mutta kai tässä jo pikkuhiljaa päästään voiton puolelle!

Ja nyt selittelyt sikseen ja asiaan.

---

Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -sarjan ensimmäisen osan olen lukenut nyt ainakin kolmeen kertaan. Aikaisemmilla kerroilla olen keskittynyt lähinnä teoksen realistisuuteen ja todellisuudenkuvaukseen, mutta nyt yritin kiinnittää enemmän huomioita niihin moniin kirjallisiin keinoihin, joilla luodaan tunnelmaa ja erilaisia vaikutelmia, kuvataan yhteiskuntaa ja luokkien välisiä ristiriitoja.

Työ on romaanisarjan ensimmäisessä osassa avainasiassa. Työ on erityisesti miehen mitta, ja heijastaa miltei suoraan luotettavuutta, rehellisyyttä ja sisukkuutta. Työ on myös ainoa keino, joka mahdollistaa torpparille edes jonkinnäköisen taloudellisen tai sosiaalisen nousun Linnan luomassa kyläyhteisössä. Mutta työ ei yhdisty teoksessa missään vaiheessa ylempiin luokkiin, vaan näyttäytyy lähinnä alempien luokkien kapinointikeinona. Raa'alla voimalla rakennetaan myös aatteen fyysiset sijat, kuten palokunnantalo ja työväentalo.

Linna kuvaa ajallista kehitystä ja kansan sosialistista heräämistä kielen ja laulujen keinoin. Kun kansa oppii teoksessa laulamaan, se alkaa myös löytää oman äänensä. Laulu on myös passiivista vastaansanomista, vastustamisen hiljaista mantraa. Kieli taas jakaa ihmisiä kahtia - yhdessä maassa on kaksi eri kieltä, ja välillä juopa tuntuu ylittämättömältä. Kankea suomenkielentaito korostaa herrojen ylenkatsetta koko kansaa ja suomenkieltä kohtaan, mutta toisaalta kielitaitokaan ei takaa todellista ymmärrystä. Kommunikaation hankaluus on molempisuuntaista - ylemmällä luokalla on myös oma tapojen kieli, jota köyhemmällä väestöllä ei ole mahdollista oppia.

Ehkä eniten kiinnitin Linnan teoksessa huomiota tiloihin ja miljöön pieniin yksityiskohtiin, esimerkiksi siihen, kuinka koristeellisuus ja puutarha luokittavat ihmisiä, kuinka torpparin paikka on isännän luona vieraillessa kynnykselle, ja kuinka ruumis hakee paikkaansa sille kuulumattomassa ympäristössä ja huojuttaa koko subjektin olemassaoloa. Vahva ruumiillisuus enteilee myös subjektiutta, jonka on mahdollista ylittää eri tiloihin ja siten myös yhteiskuntaluokkiin liittyviä rajoja. Puutarha, turhalta tuntuva koristeellisuus taas saattaa merkitä orastavaa sosiaalista nousua tai murrosta.

Joitakin kirjoja voi lukea useita kertoja kyllästymättä, löytäen niistä aina jotakin uutta. TPA on yksi niiatä teoksista, joita kohraan minulla oli myrkyllisiä ennakkoluuloja, mutta ilmeisesti tulen aina palaamaan tähän Linnan sukutrilogiaan. Jokainen kosketus on erilainen, mutta aina omalla tavallaan arvokas ja erilainen. Seuraavaa osaa tuskin maltan odottaa!

Mitä te piditti kirjasta?

PS. En vastaa nyt haastekysymyksiin, lupaan perehtyä niihin kunnolla joku toinen kerta paremmalla ajalla!

Lopuksi vielä päivitettyjä kuvia itsestäni, että tunnistatte jos törmäätte kadulla.




10 kommenttia:

  1. Jaha, eka kommentti lensi johonkin bittiavaruuteen... Yritetään uudestaan:

    Ensinnäkin: otan osaa. Tuollainen määrä surua melkein yhdellä kertaa on aikamoista. Voimia sinne, myös tulevaan!

    Toiseksi: ehkä minunkin pitäisi karistaa vihdoin ennakkoluuloni ja ottaa TPA kesäprojektiksi tai jotain. Kiinnostavammalta se joka tapauksessa tuntuu kuin Tuntematon sotilas.

    Niin, ja älyttömän kivat hiukset! Ovatko ne oikeasti vaaleanpunaiset niin kuin alemmassa kuvassa? Haluaisin itsekin jotain radikaalia, mutta pitäisi ensin löytää sopiva kampaaja. Voisin kerrankin antaa vapaat kädet ja antaa leikata sellaisen kampauksen, joka tähän kuontaloon sopii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hiukset olivat noin viikonpäivät vaaleanpunaiset, kyseessä on siis L`orealin sävyte, ihana ja riittoisa, suosittelen! Tällä hetkellä väri on blondi, mutta suunnitelmissa on kyllä kampaajareissu, ja miltä pää sen jälkeen sitten näyttää onkin aivan toinen juttu.

      Ja surua on täällä paljon, mutta toisiamme tukemalla jaksamme jotenkin perheenä eteenpäin.

      PS. Kokeile ihmeessä TPA-ta! Mahtava sarja!

      Poista
  2. Paljon on surua TPTA:ssa ja nyt sinun omassakin elämässäsi. Voimia jaksamiseen! Hiukset on aivan ihanat.

    Analysoit hienosti TPTA:ta ja erityisen kiinnostavaa oli tuo tiloihin ja miljööhön huomion kiinnittäminen. Omassa blogissani kirjoitin myös TPTA:sta ja fokuksessa oli Linnan naiskuvaus. Tässä linkki: http://readerwhydidimarryhim.blogspot.fi/2014/02/vaino-linna-taalla-pohjantahden-alla-i.html

    VastaaPoista
  3. ei minulla mitään asiaan liittyvää ole, mutta... UPEA TUKKA :D

    VastaaPoista
  4. Otan osaa, Noora. Sinulla on ollut raskas vuodenvaihde. Voimia kaikkeen suruun.

    Täällä Pohjantähden alla on saanut sinusta analyyttisen lukijan. Hienoja, tarkkoja havaintoja!

    VastaaPoista
  5. Usein suru ei tule yksinään ja varttuneet aviopuolisot lähtevät lähestulkoon yhdessä. Voimia Sinulle, elämä jatkuu, mutta on myös annettava lupa itselleen pysähtyä hetkeksi ja hengähtää.
    TPAn olen lukenut joskus ammoisina aikoina, enkä muista juonen lisäksi juuri mitään. Toiset kokevat tilan ja miljöön runsaan kuvauksen puuduttavana, mutta toisinaan kirjailijat (kuten Edith Wharton) kirjoittavat yhteen olohuoneeseen kokonaisia maailmoja: ihmisen yhteiskunnallisen aseman, ajan muotivirtaukset muodista kirjallisuuteen, musiikkiin ja filosofiaan. Verhorimpsutkin voivat olla olennaisia :).

    VastaaPoista
  6. Osanottoni <3

    TPA on luettavien listallani, mutta en vielä tähän hätään ehdi sen matkaan lähteä.

    Wau, hieno tukka :)

    VastaaPoista
  7. Otan osaa. Voimia surun keskelle.

    VastaaPoista
  8. Voi miten raskas alku vuodelle. Osanotto, ja paljon voimia sulle ja perheellesi! <3

    VastaaPoista
  9. Hei!

    Olen kirjallisuuden opiskelija Itä-Suomen yliopistossa ja teen pro gradua Kari Hotakaisen teosten vastaanotosta kirjablogeissa ja ammattikritiikissä. Teokset ovat Luonnon laki, Jumalan sana, Ihmisen osa ja Juoksuhaudantie. Tutkin sitä, miten edellä mainittuja teoksia on arvotettu.

    Olen huomannut, että sinulla on kirjoituksia joistakin näistä teoksista. Kaipaan kuitenkin enemmän tietoja sinusta, jotta voisin muodostaa lukijakuvaa. Kaikkia tietoja käsitellään luottamuksellisesti. Käytän lopullisessa työssäni nimimerkkiäsi. Tarvitsisin sinusta seuraavia tietoja: ikä, sukupuoli, ammatti, koulutus ja asuinpaikkakunta. Lähetä tiedot sähköpostiini mahdollisimman pian: helipaa@student.uef.fi.

    Jos kaipaat lisätietoja tutkimuksestani, vastaan tiedusteluihin mielelläni. Kiitos vastaamisesta!

    Terveisin
    Heli Paakkunainen

    VastaaPoista