Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

maanantai 10. helmikuuta 2014

Vihdoin: TPA-kimppaluku alkaa ja kootut selitykset

Mitä ihmettä on tapahtunut? Blogini tuntuu uupuneen keskelle talvea ja bloggaajakin on kadonnut jonnekin. Missä on odotettu kimppaluku? Eihän tämä vetele!

Sattui niin, että tämä vuodenvaihde on ollut erittäin tapahtumarikas rakkaalle, muutoin niin ahkeralle bloggaajallenne. Olen reissannut ahkerasti Imatralla, leikkauttanut hiukseni, bilettänyt ja tenttinyt miljoona tenttiä. Ja vapaa-ajalla olen vain löhönnyt sohvannurkassa, laiskana ja saamattomana. Hyvää elämää siis.

Mutta on ollut myös vastoinkäymisiä ja surua. Vuodenvaihteessa isäni menetti molemmat vanhempansa, minä siis menetin kuukauden sisään kaksi isovanhempaa. Ja jos siinä ei ole surua ja murhetta tarpeeksi, niin nyt alzheimeria sairastava toinen isoäitini tekee lähtöä. Lisäksi sairastuin viime viikonloppuna aivan järkyttävään flunssaan, joka jatkuu edelleen ärsyttävänä köhänä ja räkimisenä. Fiilikset ja vointi eivät siis ole olleet otolliset bloggaamiselle. Mutta kai tässä jo pikkuhiljaa päästään voiton puolelle!

Ja nyt selittelyt sikseen ja asiaan.

---

Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -sarjan ensimmäisen osan olen lukenut nyt ainakin kolmeen kertaan. Aikaisemmilla kerroilla olen keskittynyt lähinnä teoksen realistisuuteen ja todellisuudenkuvaukseen, mutta nyt yritin kiinnittää enemmän huomioita niihin moniin kirjallisiin keinoihin, joilla luodaan tunnelmaa ja erilaisia vaikutelmia, kuvataan yhteiskuntaa ja luokkien välisiä ristiriitoja.

Työ on romaanisarjan ensimmäisessä osassa avainasiassa. Työ on erityisesti miehen mitta, ja heijastaa miltei suoraan luotettavuutta, rehellisyyttä ja sisukkuutta. Työ on myös ainoa keino, joka mahdollistaa torpparille edes jonkinnäköisen taloudellisen tai sosiaalisen nousun Linnan luomassa kyläyhteisössä. Mutta työ ei yhdisty teoksessa missään vaiheessa ylempiin luokkiin, vaan näyttäytyy lähinnä alempien luokkien kapinointikeinona. Raa'alla voimalla rakennetaan myös aatteen fyysiset sijat, kuten palokunnantalo ja työväentalo.

Linna kuvaa ajallista kehitystä ja kansan sosialistista heräämistä kielen ja laulujen keinoin. Kun kansa oppii teoksessa laulamaan, se alkaa myös löytää oman äänensä. Laulu on myös passiivista vastaansanomista, vastustamisen hiljaista mantraa. Kieli taas jakaa ihmisiä kahtia - yhdessä maassa on kaksi eri kieltä, ja välillä juopa tuntuu ylittämättömältä. Kankea suomenkielentaito korostaa herrojen ylenkatsetta koko kansaa ja suomenkieltä kohtaan, mutta toisaalta kielitaitokaan ei takaa todellista ymmärrystä. Kommunikaation hankaluus on molempisuuntaista - ylemmällä luokalla on myös oma tapojen kieli, jota köyhemmällä väestöllä ei ole mahdollista oppia.

Ehkä eniten kiinnitin Linnan teoksessa huomiota tiloihin ja miljöön pieniin yksityiskohtiin, esimerkiksi siihen, kuinka koristeellisuus ja puutarha luokittavat ihmisiä, kuinka torpparin paikka on isännän luona vieraillessa kynnykselle, ja kuinka ruumis hakee paikkaansa sille kuulumattomassa ympäristössä ja huojuttaa koko subjektin olemassaoloa. Vahva ruumiillisuus enteilee myös subjektiutta, jonka on mahdollista ylittää eri tiloihin ja siten myös yhteiskuntaluokkiin liittyviä rajoja. Puutarha, turhalta tuntuva koristeellisuus taas saattaa merkitä orastavaa sosiaalista nousua tai murrosta.

Joitakin kirjoja voi lukea useita kertoja kyllästymättä, löytäen niistä aina jotakin uutta. TPA on yksi niiatä teoksista, joita kohraan minulla oli myrkyllisiä ennakkoluuloja, mutta ilmeisesti tulen aina palaamaan tähän Linnan sukutrilogiaan. Jokainen kosketus on erilainen, mutta aina omalla tavallaan arvokas ja erilainen. Seuraavaa osaa tuskin maltan odottaa!

Mitä te piditti kirjasta?

PS. En vastaa nyt haastekysymyksiin, lupaan perehtyä niihin kunnolla joku toinen kerta paremmalla ajalla!

Lopuksi vielä päivitettyjä kuvia itsestäni, että tunnistatte jos törmäätte kadulla.