Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

maanantai 27. tammikuuta 2014

Alice Munro: Hyvän naisen rakkaus



Alice Munron Hyvän naisen rakkaus on tuttua Munroa - vaikutelmia unohtumattomista hetkistä, muutoksia ja käännekohtia, jotka saavat merkityksensä vasta sovitettuna isompaan kehykseen. Muutoksen prosessi tuntuu kiinnostavan kirjailijaa aivan loputtomiin, sillä elämän mutkia ruoditaan kokoelmassa toisensa jälkeen, pettämättömällä otteella. Aivan, kuin Munro pyrkisi vangitsemaan sen hetken, johon kaikki olennainen keskittyy.

Mutta usein hetken löytämisen sijaan tuloksena on sirpaleitten kokoelma, joista ei voi rakentaa yhtenäistä suurta kertomusta. Henkilöitten motiivit jäävät vaillinaisiksi, usein keskenään ristiriitaisiksi. Näkökulmat eivät lomitu, vaan valtaavat tilaa toisiltaan ja puhuvat toisiansa vastaan. Kaikkia aukkoja ei ole mahdollista täydentää. Joskus jopa novellin nimi jää ratkeamattomaksi - onko Hyvän naisen rakkaus todella hyvän naisen rakkautta, vai onko nimi ironinen? Kuka oikein on nimikkonovellin hyvä nainen vai onko häntä edes olemassa? Minkälaista on hyvän naisen rakkaus? Munron kertomukset ovat jännitteisiä, sovittamattomia, riitaisia.

Munron lukemisesta jää kiusallinen tunne, kuin saisi kiinni jostakin - ja sitten ei kuitenkaan.

Toisaalta novellit kiinnittyvät vahvasti arkeen, eivätkä kuvaa ylettömiä mielenliikkeitä (ainakaan sisältäpäin) tai maailmanhistoriaa mullistavia tragedioita. Ehkä tällainen tietty kepeys aihepiirissä yhdistettynä konstailemattomaan kieleen luo lisää jännitettä Munron proosaan. Sitä luulee, että mitä enemmän lukee jotakin kirjailijaa, sitä enemmän löytää yhteensopivia palasia, jotka jotenkin mystisesti loksahtelevat kohdilleen.

No, Munron kanssa sitä ei tarvitse pelätä. Tuntuu, että aina luettuani yhden kokoelman lisää olen vain enemmän hämmentynyt. Ja juuri siksi jatkan lukemista - eksyäkseni vielä hieman lisää.

---
Englanninkielinen alkuteos The Love of a Good Woman (1998).
Suomentanut Kristiina Rikman.
2014, Tammi.
386 s.
Kannen suunnittelu: Markko Taina
Kannen kuva: Datacraft Co Ltd / Getty Images

4 kommenttia:

  1. En ole vieläkään lukenut lainkaan Munroa, ja aina vain hänen teoksistaan lukeminen yllyttää entistä enemmän tarttumaan hänen kirjaansa. Olen kovasti kotimaisen kirjallisuuden lukija. Pitäisi ottaa oma henkilökohtainen haaste ja lukea vaikka kymmenen teosta peräkkäin vain ja ainoastaan ulkomaisilta, jotta riuhtaisu totutusta olisi voimakas.

    VastaaPoista
  2. Todella hyvin sanottu tuo, että Munroa lukee (tai ylipäänsä näin taidokkaita teoksia lukee) siksi, että voi eksyä vielä vähän lisää. Samalla kuitenkin joka kirjalta löytää jotain uutta arkisuudesta. Ainakin minulle on tullut ihan mielettömiä ilontunteita siitä, kun huomaan Munron kirjoittavan tutusta niin taidokkaasti, kuin kukaan muu ei olisi sitä ennen häntä keksinyt.

    Lisäksi haastoin sinut pieneen leikkimieliseen kirjahyllyhaasteeseen, jos sinulla olisi näitä mahtavia klassikkokirjoja siellä hyllyissäsi vaikka kuinka. :)

    http://www.kirjaintenvirrassa.com/2014/01/kirjahyllyn-kertomaa.html

    VastaaPoista
  3. Itselleni Munro on vieras, mutta voisi kyllä tutustua. =)

    Apua, huomasin nyt vasta tuon Hannan haasteen. :D Noh, tässä kuitenkin vielä toinenkin haaste sinulle Noora, toivottavasti ehdit vastaamaan =)

    http://minnasiikila.blogspot.fi/2014/01/haastekysymyksia-ja-vastauksia.html

    VastaaPoista
  4. Et sitten näköjään itse muistanut postata eilen omaa kimppalukuasi. :D

    VastaaPoista