Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Willa Cather: Antonia ystäväni



Willa Catherin Antonia ystäväni kertoo uudisasukasperheen tyttären tarinan, joka laajenee kuvaamaan yhdysvaltalaista sielua. Romaanin kerrontarakenne korostaa välittyneisyyttä - tarinankertomisen aloittaa sivustakatsoja, jonka ystävä taas alkaa kertoa tälle tarinaa Antoniasta. Monet ihmiset siis löytävät Antonian tarinasta kertomisen arvoista, tärkeää ainesta, joka täytyy välittää eteenpäin.

Antonian tarina paljastuu sekin kokoelmaksi sattumuksia ja tapahtumia, sisäkkäisiä kertomuksia. Ainoa yhdistävä tekijä irallisille kertomuksille on Antonia. Tilkkutäkkimäinen rakenne heijastelee kirjoittamisajankohdan monimuotoista kulttuurista maaperää, uuden mantereen luonnetta erilaisten kansallisuuksien kohtaamispaikkana. Sisäkertomuksissa ja sattumuksissa vuorottelee arkipäivän realismi, karu kuvaus uudisasukkaiden vaihtelevista oloista, sekä raamatullinen kuvasto, joka luonnostelee ympäristöön paratiisiia ja käärmeitä. Tarinankerrontaan liittyy siis myös mystiikkaa, realismin rajojen venyttämistä sanoman perille saattamiseksi. Toisaalta mystinen suhtautuminen heijastelee lapsen avartuvaa mielenmaisemaa ja luonnon loputonta rikkautta.

Catherin romaani avaa myös vaikeita aiheita - miesten ja naisten valtasuhteita, uudisasukaselämän ahdistavuutta ja taloudellista epävarmuutta. Itsemurhan tabu murtuu, kun lapsi hiipii kuuntelemaan aikuisten puhetta itsensä haulikolla ampuneesta naapurinmiehestä.

Antonian tarinan kertoo mies. Sukupuolten välinen jännite, miesten ja naisten mahdollisuuksien erot jatkuvan pohdinnan alaisena läpi kertomuksen. Monesti teoksessa pilkahtelee naisten kokema seksuaalinen häirintä, joka saa erilaisia tulkintoja ja ratkaisuja. Miehet esitetään kertomuksessa vapaammiksi, heillä on myös valta halutessaan hylätä perheensä tai lasta odottava naisytävänsä. Yhteisön kaksinaismoraali tuntuu lukijasta välillä armottomalta ja epäreilulta tuomitessaaan naisia pelkästään onnettomien sattumien vuoksi tai miesten laiminlyöntejen takia.

Mieskertoja tutustuu romaanin edetessä erilaisiin naiseuksiin: räväkkään ja lumoavaan Lenaan, joka tuntuu jopa liian turmeltuneelta kertojalle, Tinyyn, josta kasvaa taloudellisesti itsenäinen nainen, sekä tietenkin Antoniaan, joka tyytyy lopulta elämään köyhyydessä suurperheen äitinä. Kertoja kuitenkin ihannoi Antonian uhrautumista ja kykyä nauttia pienistä asioista, ja lukija ei voi välttyä tuntemasta, että Catherin teos asettaa naisen kauneimmaksi kruunuksi juuri äitiyden lahjan. Nykylukijalle tällainen idealismi voi tuntua aikamoiselta pakkopullalta, mutta itse koin saavani tulkintaan ilmavuutta kertojan sukupuolesta - mikään ei estä lukijaa ymmärtämästä äitiyden ihannointia kertojan värittyneeksi tulkinnaksi köyhyydessä elävän naisen tilanteesta. Mielestäni myös teoksen alkuperäinen nimi, My Antonia, tukee tällaista tulkintaa (kyseessä on kertojan kuva Antoniasta, ei Antonian kertoma tarina itsestään.)

Yhteiskunnallinen ja naiskasvatuksen kriitiikki operoi Catherin teoksessa paljolti vielä näyttämisessä ja eri astelmien vertailussa, eikä ilmene suorina kannanottoina. Vaikka Catherin teoksessa onkin havaittavissa jonkinasteista kritiikkiä yhteisön kaksinaismoralismia kohtaan, yhteisöllisyys itsessään asettuu voimavaraksi, joka auttaa yksilöitä selviämään vaikeista tilanteista. Yhteisöllisyyttä korostaa myös Antonian hahmon laajeneminen koko kansakunnan kasvoiksi, sillä viime kädessä teoksen henkilöt pitävät Catherin teoksessa yhtä ja tukevat toisiaan. Antonian sään ja työn kuluttamia kasvoja katsellessaa kertoja tuntee, että hän katsoo silmiin kokonaista manteretta.

Antonian rooli ihanteellisena uudisasukkaana korostuu, kun kertoja mainitsee useissa eri otteissa yrittävänsä lukea Robinson Crusoeta. Klassisen uudisasukasteoksen luku kuitenkin aina keskeytyy tärkeämpien ja mielenkiintoisempien asioitten takia - todellisuus ja Antonian tarina vastaavat paremmin kertojan oman elämän realiteetteja.

PS. Tietääkö kukaan, kuka on oikein tehtaillut WSOYn susirumaan Kolibiri-pokkarisarjaan kannet? Minulla on vaikeuksia kuvata tätä nimenomaista sarjaa, koska kannet ovat aivan hirveitä!

---
Englanninkielinen alkuteos My Antonia (1918).
Suomentanut Leena Karto.
1963, WSOY.
249 sivua.

2 kommenttia:

  1. Todella paljon olet saanut irti "Antoniasta". Itse muistan lukeneeni sen puoliväkisin loppuun osana projektia, jossa luin vuosisadan vaihteen naiskirjallisuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tämä ei ollut ihan helpoimmasta päästä, jotenkin kaipaan aina edes jonkinlaista juonta tai mysteeriä, Antonia on todellakin tilkkutäkki.

      Poista