Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

maanantai 2. joulukuuta 2013

Aleksis Kivi: Olviretki Schleusingenissä


Lukiessani tenttiä varten suomalaista kirjallisuutta ajalta ennen 1880-lukua positiivisimman yllätyksen ovat tuottaneet Aleksis Kiven draamat. Kirjailijan romaani Seitsemän veljestä on kaikkien aikojen inhokkikirjani, enkä osannut siis ollenkaan odottaa, että ihastuisin Kiven näytelmiin. Mutta niin pääsi kuitenkin käymään - ensin sieluani sykähdytti Kiven tragedia Kullervo, sen jälkeen sain nauraa kippurassa sotafarssille Olviretki Schleusingenissä.

Olviretki Schleusingenissä kertoo erään miehityksen tapahtumakulusta. Siinä missä sota aiheena ohjaa lukijaa odottamaan sankaritekoja ja jaloja luonteita, Kiven näytelmä esiinmarssittaa juoppoja hulttioita. Sota ei suinkaan ole farssin henkilöhahmoille tilaisuus niittää mainetta ja kunniaa, vaan oivallinen mahdollisuus maistella miehitetyn kaupungin olutvarastoja. Sodankäynnin jalot aatteet parodioituvat, kun mies toisensa jälkeen sukeltaa humalan syöväreihin.

Kiven näytelmä naureskelee kaikenlaiselle teennäisyydelle ja tekopyhyydelle. Tapahtumien keskiössä on vanhempi rouva, Maura, jonka turhamaisuutta ja rakkaudennälkää neuvokas sotamies Timoteus käyttää hyväkseen, jotta pääsisi nauttimaan rouvan runsaista olvikätköistä. Lopputuloksena tekopyhä Maura näyttelee halutonta ja juonikas Timoteus halukasta. Näytelmästä löytyy siis perinteinen rakenne, näytelmä näytelmän sisässä, tosin koomisessa valossa.

Monet symbolit ja metaforat ruumiillistuvat näyttämöohjeissa konkreettisiksi esineiksi - Maura peittelee kasvoille noussutta punaansa hurskauden symbolilla, löyhyttelemällä psalmikirjaa. Utelaisuuden herätessä hän taas pukee päähänsä "korvamyssyn". Hauskat yksityiskohdat ja herkulliset karikatyyrit henkilöhahmoissa saavat lukijan visioimaan mielessään, miltä farssi oikein näyttäisi esitettynä. Kiven näytelmä kiilasi heti katsottavien esitysten listalleni.

Olviretkessä on karnevalistisia aineksia - itsepäiset sotilaat innostuvat enemmän ryypiskelystä ja ruumiillisesta huvittelusta kuin uskollisesta sodankäynnistä. Upseerihahmot yrittävät ensin hillitä miestensä riemujuhlaa, mutta huomattuaan toimensa turhaksi myös he osallistuvat suruttomaan juopotteluun ja keskinäiseen kiusoitteluun. Sodankäynti, kuolema ja elämä osoittautuvat teoksessa liikkuviksi ja ongelmallisiksi käsitteiksi, mutta olut on ja pysyy ja edustaa jotakin ihmisluonnolle olennaista. Kaikessa farssimaisuudessaan olut tuo myös sotivien miesten keskelle rauhan, jonkinlaisen jopa yllättävän maalaisjärkevän tavan suhtautua asioihin.

Mikä hauskinta, Kiven farssi perustuu tositapahtumiin.

Olen lukenut kurssia varten kaikki suunnitellut romaanit, näytelmät ja runokokoelmat (en ole vielä ehtinyt blogata kaikista, mutta pyrin korjaamaan tilanteen tämän viikon aikana). Ennen kurssin aloittamista käsitykseni suomalaisesta kirjallisuudesta ennen 1880-lukua ei ollut kovin korkea, mutta ilokseni huomaan, että ennakkoluuloni ovat saaneet kovaa kyytiä. On ollut ilo tutustua näihin teemoiltaan ja kerronnallisilta keinoiltaan monimuotoisiin teoksiin. En voinut kuvitellakaan, että joskus ylistäisin Aleksis Kiveä nerona, mutta nyt huomaan, että en malta odottaa tilaisuutta päästä seuraamaan entisen inhokkini näytelmien esityksiä.

Jos sinä lukijani tunnistat itsessäsi Seitsemän veljeksen vihaajaan, niin haastan sinut tutustumaan Kiven draamatuotantoon. Voin melkein luvata, että yllätyt iloisesti.

---

Osallistun teoksella Ihminen sodassa -haasteeseen, kategoriaan I) Kaukaiset sodat.

---
Olviretki Schleusingenissä: Näytelmällinen osotelma neljässä osassa (1866).
Teoksessa Teokset 1 (s. 255-307).
1984, Suuri Suomalainen Kirjakerho.

6 kommenttia:

  1. Ah, tämä pitäisi jossain vaiheessa lukea. Kullervosta pidin minäkin, Kihlaus taas ei luettuna niin iskenyt (hyvät näyttelijät voisivat kyllä saada siitä enemmän irti) ja Nummisuutarit oli muistaakseni varsin hauska. Mitäs näitä vielä on, Leo ja Liina tai Selman juonet?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsaekin pitäisi vielä lisää perehtyä Kiven draamoihin. Näitä olisi myös hauskaa nähdä esitettyinä. Nummisuutarit ainakin kiinnostaisi.

      Poista
  2. Seitsemän veljestä tuli luettua yliopistossa ja huomasin yllättäen, että pidin siitä. Draamat eivät koskaan ole minua houkutelleet lukemaan, mutta tämä Olviretki kuulostaa aika kiinnostavalta. Hieno veto tuohon haasteeseen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tätä kyllä suosittelen, mikäli haasteeseen haluaa jotakin kevyempää. :)

      Poista
  3. Minä olen uskaltautunut lukemaan Kiveltä vasta Seitsemän veljestä, josta pidin kovasti. Pitäisi rohkaistua lukemaan lisää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa ehdottomasti tutustua myös Kiven draamoihin! :)

      Poista