Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

perjantai 29. marraskuuta 2013

Thomas Mann: Kuolema Venetsiassa ja muita kertomuksia



Jos pitäisi listata niitä kirjailijoita, joiden tuotantoon haluaisin jokaisen tutustuvan, niin Thomas Mann kiilaisi aika korkealle sillä listalla. Ihastuin Mannin kerrontatyyliin jo lukioikäisenä ahmaistessani Buddenbrookit. Myöhemmin novelli Kuolema Venetsiassa herätti minussa ällistystä upeudellaan, ja nyt joitakin vuosia myöhemmin päätin lukea novellikokoelman Kuolema Venetsiassa ja muita kertomuksia muutkin novellit. Olin säästellyt Mannia tarkoituksella pari vuotta ihan vain sitä varten, että olisi jotakin varmasti upeaa luettavaa hyllyssä.

Ja kyllähän se säästäminen kannatti. Tällä kertaa en lukenut kokoelman nimikkonovellia (toisin kuin monet muut, en lue kirjoja kovin moneen kertaan uudelleen, säästelen jälleennäkemisiäkin), vaan muita kokoelman kertomuksia. Kaikki eivät tietenkään yllä Kuoleman tasolle, mutta löytyypä joukosta myös aivan yhtä upeita novelleja.

Mannin tuotannossa parasta on kerronta. Todellisuus tehdään vieraaksi pienillä siirroilla, hienovaraisesti - milloin lukijan huomion kiinnittää omituinen ilme, kasvoilla tykyttävä suoni tai painostava tunnelma. Kertomusket ovat taitavasti rakennettuja, keskitettyjä ja silti tarinamaailmoiltaan rikkaita ja monitasoisia. Tunnelman kehittyminen ja käännekohdan välinen jännite ei voi olla tempaamatta lukijaa mukaansa, sitä oikein odottaa milloin tapahtumat saavat erilaisen käänteen.

Lisäksi Mann taituroi henkilöhahmoissa, joita aina jokin vinksahtaneisuus vetää puoleensa. Joskus ryppy todellisuudessa on toinen, tuntematon ja salaperäinen henkilö, joskus taas taikurin esitys, jota on mahdotonta täysin ymmärtää. Vieraus ja toiseus kiehtoo kokoelman henkilöitä, mutta tavoitellessaan lumoavaa vierautta he usein tuhoutuvat itse. Toiseus jää saavuttamatta ja lukijallekin lopulta mysteeriksi, vierauden kokemus on painostava ja ahdistava. Ainoaa hallinnan tunnetta kertomuksiin tuo mestarillinen ja kirkas kerronta, joka pitää henkilöhahmoja ja tapahtumia tiukasti otteessaan.

Yksi merkki antoisasta lukukokemuksesta on yleensä se, että teoksesta voi jälkeenpäin kirjoittaa vaikka kuinka paljon. Mutta olen myös huomannut, että toiset kirjat ovat kaikessa upeudessaan niin hämmentäviä, askarruttavia ja mullistavia lukukokemuksia, että niistä on vaikea sanoa yhtään mitään tyhjentävää. Mannin kokoelman kohdalla joudun valitettavasti toteamaan, että teos kuuluu jälkimmäiseen kategoriaan - lukukokemukseni oli upea, mutta tuntuu, että mitä tahansa sitten sanonkin tästä teoksesta, en voi sanoilla tavoittaa sitä, mitä koin lukiessani Mannin kertomuksia. Siispä toteankin:

Ottakaa ja lukekaa, kokekaa itse. 

PS. Onneksi hyllyssä on vielä Huijari Felix Krullin tunnustukset. Saa nähdä, milloin uskallan tuon tarkoin säästellyn aarteen nautiskella.

---
Saksalainen alkuteos Erzählungen (1960).
Suomentajina Eeva-Liisa Manner, Aarno Peromies ja Oili Suominen.
2010, Tammi.
390 sivua.
Kannen suunnittelu: Markko Taina

8 kommenttia:

  1. Thomas Mann kuuluu lemppareihini -- aloitin hänen tuotantonsa lukemisen (saksaksi) vaihto-oppilasvuonna Saksassa & jatkoin sitten opiskeluvuosina. Viime aikoina olen yrittänyt päästä Joosef-trilogiassa eteenpäin, se oli Mannin itsensä mielestä hänen pääteoksensa ja siinä on runsaasti klassisisa, saksalaiselle kirjallisuudelle tyypillisiä yli sivun pituisia lauseita... Viime vuosina olen myös lukenut paljon elämäkertoja Mannin perheen eri jäsenistä, koko suku on kiehtova ja mielenkiintoinen kaikessa kirjallisessa ja taiteellisessa lahjakkuudessaan. Suosittelen sinulle Taikavuorta, ja huijari Krullin tunnustukset ovat tietysti herkullisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taikavuorta olen etsiskellyt divareista ja antikvaareista jo ties kuinka kauan, mutta en ole onnistnut löytämään. Taitaa olla kyseinen teos aika harvinainaista ja haluttua kamaa! Joosef-trilogia kiinnostaa myös.

      Poista
  2. Tämä on muistaakseni TBR-listallani, sillä olen kuullut niin paljon Kuolema Venetsiassa -niminovellista, että alkaisi olla aika lukea novelli jos toinenkin. Luulen, että ihastun...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa ainakin kokeilla. Mann on upea kertoja!

      Poista
  3. Minä koen usein vaikeaksi kirjoittaa hyvistä kirjoista, koska ne usein jättävät olon sanattomaksi. Eikä aina osaa edes sanoa, miksi se kirja nousi niin suureksi. Tai se vaatii usein pidemmän sulatteluajan kuin vaikka mitä jokin vähemmän hyvä.

    Herätit kiinnostukseni kirjailijaa kohtaan. Mutta katsotaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisin jopa ajatella, että tykkäisit Buddenbrookeista. :)

      Minulla on monesti sama ongelma - hyvä kirja saattaa viedä niin pahasti, ettei eedes tajua mitä tapahtuu!

      Poista
  4. Kuolema Venetsiassa.. todellinen mestariteos! <3 Voiskin taas lukea sen.. Jälleen kerran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie vielä säästelen sitä, mutta kyllä se vaan on upea. :)

      Poista