Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

tiistai 26. marraskuuta 2013

Sara Wacklin: Satanen muistelmia Pohjanmaalta



Sara Wacklinin Satanen muistelmia Pohjanmaalta on koskettava sekoitus historiankirjoitusta, satuilua ja ihmiskohtaloita. Wacklinin pienissä tarinoissa yksittäiset ihmiset, rakennukset ja tapahtumat piirtyvät osaksi isompaa kertomuksellista kudosta, joka hahmottaa Oulua erityispiirteisenä paikkakuntana. Huomiota saavat niin yliluonnolliset sattumukset, mielenkiintoiset luonteet, tanssiaiset ja kuin kuninkaan vierailukin.

Nykylukijaa kiehtoo ehkä eniten hienovarainen flirttailu maagisen ja todellisuuden rajamailla sekä kerronnan avoimen ihannoiva ja sävy. En lukenut Wacklinin kertomuksia realistisina kuvauksina, sillä niissä on selkeää kaartumista nationalismiin ja henkilöhahmot ovat toisinaan hieman mustavalkoisia. Hyvät ihmiset ovat Wacklinin teoksesa niin puhtoisia, että lukijan sydäntä särkee lukea heidän koettelemuksistaan. Nationalismi taas näkyy pyrkimyksenä kertoa Suomen suurmiesten elämästä - mutta ehkä siksi, koska kirjoittajana on ollut nainen, kuvailu rajoittuu pääasiassa lapsuuteen.

Wacklinin tarinat kuvaavat usein arkea, avioliittoja ja perhe-elämää. Kirjoittajan sukupuoli pilkahtelee aina silloin tällöin pienenä allegorisen kritiikkinä: muistelmien joukossa on esimerkiksi tarina perheestä, jonka paholaismainen isä lukitsee älykkäät tyttärensä kellariin ja kieltäytyy opettamasta heitä, sen sijaan hän uhraa kaiken huomionsa perheen älyllisesti rajoittuneelle pojalle. Toisaalta kirjoittajan sukupuoli ei aina takaa onnellista loppua ja hyväksyntää kaikkien naishenkilöitten ratkaisuille: kertomus nuoresta naisesta, joka karkaa rakkaansa matkaan vasten vanhempiensa tahtoa, päättyy lopulta köyhyyteen ja onnettomuuteen.

Wacklinin Muistelmat saivat minut pohtimaan sitä, mistä naisen oli 1800-luvun alkupuoliskolla oikein mahdollista kirjoittaa. Muistelmat rajoittuvat vahvasti usein yksityisen piiriin ja juuri naisten arkea koskeviin asioihin. Olisiko Wacklinin ollut mahdollista kirjoittaa enemmän julkisia ja yleisiä asioita käsittelevä teos, jos hän olisi ollut mies? En usko, että kysymykseen on olemassa mitään yhtä tai oikeaa vastausta, mutta joskus on ihan mielenkiintoista pohtia sukupuolen vaikutusta kuvattaviin asioihin ja kerrontatyyliin.

Kuvattavat asiat ja teoksen rakenne sointuvat kuitenkin hyvin yhteen. Tarinat ovat usein lyhyitä. ikään kuin vaikutelmia tai luonnoksia, jolloin ne tuovat mieleen muistelemisen logiikan. Kirjoittajan mieli ikäänkuin palauttaa lukijan luettavaksi jonkin tapahtuman, luonnostelee sen ja siirtyy assosiaatioitten kautta seuraavaan tarinaan. Muistelmissa aiheiltaan tai miljööltään samankaltaiset kertomukset liittyvät toisiinsa jatkaen esiteltyjä teemoja, laajentaen pohdintaa uusilla esimerkeillä.

Kuvakielen runsas käyttö ja samaistuva kerronta tuovat lukemiseen jotenkin nostalgista nautintoa, joka toisinaan saattaa jopa uuvuttaa lukijan. Pidin välillä taukoja lukiessani Wacklinin teosta, etteivät yksittäiset kertomukset liudentuisi yhdentekeväksi ja puuduttavaksi massaksi. Suosittelenkin Wacklinin Muistelmia nautittavaksi nostalgiannälkään, mutta ilman kiirettä ja pienissä erissä.

---
Ruotsinkielinen alkuteos Hundrade minnen från Österbotten (1872-76).
Suomentanut K.A. Järvi.
1924, Gummerus.
536 sivua.

2 kommenttia:

  1. Oi, olet löytänyt Wacklinin, oululaisten oman sankarittaren, jonka vain harvat tuntevat kaupungin ulkopuolella! En ole itse Wacklinia lukenut, mutta puolisoni on kotoisin Oulusta ja anopillani on tämä kirja hyllyssään & sitä on ilmeisesti luettu useampikin kerta. Täytyykin joulun tienoilla vilkuilla ja ehkä lainatakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli tenttilistassa, ja olen iloinen että tulin teoksen lukeneeksi. Jossain Ylen kuninkaista kertovassa dokumenttisarjassa myös lainattiin Wacklinin tekstiä. Suosittelen lämpimästi, juuri vilkuiluun tämä on hyvä!

      Poista