Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Fredrika Runeberg: Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä




Fredrika Runebergin Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä yllättää nykylukijan positiivisesti. En odottanut kirjalta kovinkaan paljoa, mutta Fredrika Runebergin teos sai minut innostumaan historiallisista romaaneista laajemmassa määrin. Pidin kirjasta enemmän kuin olin osannut odottaa.

Rouva Katarina sijoittuu ison vihan aikoihin, ja kertoo erään perheen tarinan. Rouva Katarina Boije on rautainen ylhäisörouva, joka pitää tyttäriään tiukasti otteessaan. Tyttäristä Cecilia on paljon sisartaan Margaretaa pelokkaampi ja arempi, kun taas Margareta koittaa rohkaista siskoaan vaaran hetkinä. Margaretalla on kuitenkin salaisuus, joka tulee julki erään kohtalokkaan tapahtumaketjun seurauksena. Hyväksyykö Rouva Katarina tyttärensä itsenäiset valinnat, vai alistaako hän tämän omaan tahtoonsa?

Boijen siskoksissa on edustettuna sekä realismia että maagista. Järkevän ja käytännöllisen Margaretan vaiheiden kautta romaaniin tunkeutuu toiminnallista ainesta, joka laajenee aina uusista henkilöhahmoista pieniksi sisäkertomuksiksi. Näin varsin subjektiivinen ja rajattu näkökulma isoon vihaan laajenee käsittämään monimutkaisempia prosesseja ja useampia ihmiskohtaloita. Samalla rakenne tuo kertomukseen monipuolisuutta, joka saa lukijan mielenkiinnon pysymään yllä aina loppuun saakka.

Maaginen ja yliluonnollinen puoli ilmenee teoksessa Cecilian hahmossa. Cecilia näkee painajaisunia, jotka ennakoivat romaanin tulevia tapahtumia. Nuori neito pelkää kovasti esimerkiksi hämähäkkejä, jotka saavat Fredrika Runebergin teoksessa lopulta moninaisia merkityksiä. Pelot ja unet liittyvät vahvasti teoksen teemoihin, ja kuvasto toistaa romaanin ihmissuhteiden verkostoa kielikuvien tasolla. Lukiessa allegorisuuden suhteen kannattaa olla hyvin hereillä, tai romaanin sävyt saattavat karsiutua tuntuvasti.

Feminismiäkin teoksessa on, tosin se on varsin niukkaa ja hienovaraista. Rouva Katarina liputtaa rakkausavioliiton ja säätyrajojen murtumisen puolesta, kun taas kohtaloonsa alistuvat tai yhteiskunnan malleja orjallisesti noudattavat naiset joko tuhoutuvat tai tulevat onnettomiksi. Joissain vaiheessa Cecilia myös vertaa naisia koneisiin - mitä virkaa on naisilla sitten, kun käsityöläiset tulevat korvatuiksi koneilla?

Oudoksuntaa aiheutti ainoastaan kansallisromanttinen henki, jolla teoksen henkilöt suhtautuvat maanpuolustukseen. Anakronismia on havaittavissa - tuskin nationalistinen intoilu kuuluu ison vihan pääpiirteisiin, sen sijaan sen voisi olettaa enemmänkin kumpuavan teoksen kirjoitusajankohdan aatteista.

Eniten kiitän teosta mielenkiintoista henkilöhahmoista, ansiokkaasta metaforiikasta ja avoimesta lopusta. Romaani ei pääty tylsään suvantoon, jossa kaikki elävät elämänsä onnellisina loppuun asti, vaan kutsuu lukijaa tulkitsemaan itse lukemansa ja päättämään henkilöitten kohtaloista. Romaani on myös säilynyt yllättävän tuoreena, ja koin saavani siitä paljon irti, vaikka se ilmestyikin ensimmäistä kertaa jo vuonna 1858. Jos vertaan lukukokemustani esimerkiksi Santeri Ivalon Juho Vesaiseen, niin Fredrika Runebergin teos näyttäytyy paljon monisäikeisempänä ja vähemmän raskassoutuisena kuin Ivalon teos. Suosittelen Rouva Katarinaa kaikille, joita kiinnostaa tutustua suomalaisen historiallisen romaanin ensimmäisiin edustajiin.

---
Ruotsinkielinen alkuteos Fru Catharina Boije och hennes döttrar (1858).
Suomentanut Tyyni Tuulio.
1981, WSOY.
207 sivua.
Päällys: Heikki Kalliomaa.

5 kommenttia:

  1. Tämäpä virkistävää! Luin itse Rouva Katariina Boijen nyt syksyllä ja hieman kaavailin blogijuttuakin, mutta ehdit näköjään ensin :) Niin harva tuntuu tuota teosta tuntevan ja itselläni ei ollut mitään ennakkokäsitystä siitä. Odotin ehkä jotain kuivaa.

    Yllätyin iloisesti kun kuivuudesta ei ollut tietoakaan. Kirja imaisi mukaansa yhdeltä istumalta :D Epäilemättä hieno yhdistelmä historiallista romaania ja maagista elementtiä. Miksi tätä ei lueta enemmän?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen ihmetellyt, että miksei tätä lueta enemmän. Ehkä kirjasta saa helposti sen ennakkoluulon, että se olisi juuri kuiva, mitä se ei tosiaankaan ole. Itsekin luin kirjan melkein yhdeltä istumalta. :)

      Poista
  2. Nämä sinun blogisi aina niin kauniit kirjakuvat kiinnittävät huomioni kerta toisensa jälkeen. Hyvä niin, sillä olenkin saanut hyviä lukuvinkkejä, tämäkin menee lukulistalle. Hävettävän vähän olen tutustunut suomalaisiin historiallisiin romaaneihin. :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekään en ole lukenut paljoa historiallisia romaaneja (etenkään kotimaisia), mutta Fredrika Runebergin teoksen jälkeen tähänkin asiaan tulee varmaan muutos. :)

      Poista
    2. Ja kiitos, kuvat ovat minulle tärkeitä! :)

      Poista