Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

perjantai 8. marraskuuta 2013

Anton Tšehov: Vaimoni ja muita novelleja



Olen lukenut, rakastunut ja hullaantunut Anton Tšehoviin. Kolme sisarta on yksi kaikkien aikojen suosikkinäytelmistäni (samalle viivalle asetan ainoastaan Wiliam Shakespearen Kesäyön unelman) ja monet Tšehovin lyhytkertomukset ovat vavisuttaneet jotakin minussa. Tšehovin kertomuksissa yhdistyy hienosti vaikutelmien ja tunnelmien maalailu tarkkaan ja yksityiskohtaiseen realismiin - kuinka niitä ei voisi olla rakastamatta? Joskus huomaan, että Tšehovin novelli, jossa ei tunnu tapahtuvan juuri mitään, kätkeekin paljon sisäänsä. Pinnan alla kuplii.

Tšehovin kokoelma Vaimoni ja muita novelleja  oli minulle osittain kuitenkin pettymys. Ei niin, että mikään kokoelman kertomuksista olisi ollut jotenkin huono, mutta kokonaisuutena teoksen taso heittelee. Kuudesta novellista ainoastaan kaksi puhutteli minua, muut neljä jäivät jotenkin hämäriksi. Toisinaan koin kyllä tavoittavani sen, miksi novelli on päätynyt julkaistavaksi tekstiksi, mutta siitä huolimatta huomasin jääneeni kylmäksi.

Moni noista neljästä novellista tuntuu käsittelevän pohjimmiltaan sitä, miten pitäisi kirjoittaa ja miten ei. Taiteilija joutuu luovimaan ristiriitaisten odotusten, omien tappavien vaatimustensa ja ideaaleittensa viidakossa. Pitäisi uudistua, kunnioittaa perinteitä, miellyttää yleisöä ja kohahduttaa joukkoja. Keskitietä on mahdotonta löytää, ja kirjoittaminen miltei tuhoaa ihmisen. En oikein osannut suhteuttaa itseäni näihin kertomuksiin, päinvastoin, ne saivat minut tuntemaan syvää ulkopuolisuutta. Joskus sitä todella huomaa putoavansa rivien väliin niin, että teksti jää muukalaiseksi.

Sen sijaan kokoelman nimikkonovelli, Vaimoni, keikautti minut ympäri sisuskaluja myöten. Siinä Virkamiehen onnettomaksi kääntynyt avioliitto liittyy epämiellyttävällä tavalla miehen moraalisiin valintoihin: vaimo asettaa miehelleen vaatimuksia, jotka nostattavat sodan heidän välilleen. Mutta samalla onneton aviomies tietää, että kaikessa syvässä rakkaudessaan hänen olisi kyettävä vastaamaan niihin tarpeisiin. Yrityksistä ja rakkaudesta huolimatta avioliitto vajoaa kaaokseen, itkuksi ja suljetuiksi oviksi. Tulee hetki, jota ei voi enää hyvittää tai antaa anteeksi.

Novellin kerronta on sekoitus henkilöhahmojen tarkkaa analyysiä, yksityiskohtaisten luonteenpiirteitten hienovaraista korostumista, miehen maailmankuvan ja närkästymisen heijastumista läheisten kasvoilla, joista tarkemmin jäävät mieleen vaimon hämmennys, raivo ja rakkaus. Välillä kristallisoituvat hetket rikkovat kerronnan tarkan ja erittelevän etenemisen, rekiretki pysäyttää kertojan pohdinnan ja heittää hänet elämän ja pelon kurimukseen, ohitse kiitäviin talvimaisemiin. Vain hetkeksi hänen on mahdollista irtautua itsestään, nähdä ympärilleen. Ja kaiken tämän taustalla on venäläinen kansa, joka näkee nälkää samana vuonna, on hätää, jota mies ei kykene näkemään. Minäkerronta korostaa miehen asemaa norsunluutornissa - itsensä takia hän on kohonnut siihen asemaan, joka hänelle kuuluu, ja itsensä takia hän myös kaiken muun menettää.

Kun lukee jotakin näin hienoa, monimuotoista, ristiriitaista ja kirvelevää, sitä on ihan ruvella. Ei mikään ihme, että loput kokoelmasta jäivät laimeaksi. Eräässä novellissa mies soittaa viulua, on paljon kuolemaa katumusta ja ymmärrystä, mutta miten se voisi enää jäädä tällaisen sykähdyksen jälkeen mieleen? Vaimoni on jotakin suurta, se herättää lukijassaan liikkeen ja tykkivän kivun, joka ei suostu pysähtymään viimeisiin sivuihin.

---
Suomentajina Martti Anhava, Ulla-Liisa Heino ja Marja Koskinen.
2010, Otava.
296 sivua.
Kannen suunnittelu: Camilla Pentti.

9 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Eli kommentointi onnistuu.. Argh, edellinen sitten vain hävisi jonnekin..

      Noh minua kiinnosti vain heti tietää, mitä muita novelleja kokoelmaan kuului. Mulla kun on itsellänikin Tsehovin novelleja luvussa. Pitää myös tarkistaa, onko Vaimoni mulla mukana.

      Poista
  2. Ikävä tarina, Kaksintaistelu, Rotschildin viulu, Ylioppilas ja Taiteilijan tarina.

    VastaaPoista
  3. Minun on pitänyt lukea Tšehovia jo vaikka kuinka pitkään, mutta en vaan ole vieläkään saanut aikaiseksi. Nainen ja sylikoira on ollut kirjastosta lainassa varmaan 3-4 kertaa (oletko lukenut sen?), ja aina olen palauttanut sen lukemattomana.

    Nyt sait Tšehovin kyllä kuulostamaan todella houkuttelevalta, eli erinomainen kirjoitus, taas kerran!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sari!

      Nainen ja sylikoira on mielestäni oikein hyvä kokoelma aloittaa tutustuminen Tsehoviin. Luin kokoelman joskus lukiossa, enkä muista siitä paljoa, mutta ainakin minut se vakuutti Tsehovin kertojanlahjoista. Muistelen myös, että siinäkin nimikkonovelli olisi ollut hieno. Eli suosittelen nyt reippaasti lukemaan kokoelman loppuun. ;)

      Poista
  4. Kiitos noora! Minun venäläisen kirjallisuuden tuntemukseni on suorastaan surkea, novelleista voisi olla helppo aloittaa (kun se Dostojevskikin on kesken). Ja jos jättäisi Vaimoni-novellin lukiessa viimeiseksi.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsehovista voi tosiaan olla parasta aloittaa - näytelmistä suosittelen erityisesti Vanja-enoa ensimmäiseksi ja novellikokoelmista juuri tuota Sarin kokeilemaa Naista ja sylikoiraa. Ja jos tästä haluaa aloittaa, kannattaa tosiaan jättää ensimmäinen novelli viimeiseksi...

      Poista
  5. Kesäyön unelma on ihana! Tsehovilta en ole lukenut kuin Lokin, mutta pidin siitä paljon. Huomasin saman kuin sinä, eli "pinnan alla todella kuplii". Henkilöhahmojen kommunikaatioon jää mielenkiintoisia aukkoja, kun he eivät kykene täysin kuuntelemaan ja ymmärtämään toisiaan. Ja juuri nuo aukot kertovat enemmän kuin tuhat vuorosanaa. Olen nähnyt myös Vanja-enon elokuvana ja siinä oli hieman samanlainen tyyli.

    Tsehovin novelleja en ole vielä juurikaan lukenut muutamaa satunnaista lukuun ottamatta. Tämä kokoelma löytyy kyllä hyllystä odottamassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesäyön unelma on paras näytelmä ikinä! Lokki on myös hyvä, kävinkin katsomassa sen mieheni kanssa pari viikkoa sitten (siitäkin pitäisi blogata, ehkä huomenna ehdin). Tšehovilla ihmiset puhuvat ja rakastavat toistensa ohi.

      Kannattaa tosiaan myös tutustua myös Tšehovin novelleihin, mikäli näytelmät ovat kiinnostaneet.

      Poista