Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

torstai 3. lokakuuta 2013

Melissa P. : Sata harjanvetoa ennen nukkumaanmenoa


Joskus tuntuu, että eroottista kirjallisuutta saa oikein etsimällä etsiä. Ja etsinnän tulos on usein masentava - määrä on niukka ja laatu surkeaa. Näin siis pahimmillaan.

Melissa P.:, oikealta nimeltään Melissa Panarellon päiväkirjaromaani Sata harjanvetoa ennen nukkumaanmenoa ei valitettavasti poikkea massasta, sillä teoksesta on vaikea löytää mitään hyvää sanottavaa. Vaikka esikuviksi luetellaan kansilehdissä sellaisia nimiä kuin Almudena Grandes, niin Sata harjanvetoa ennen nukkumaanmenoa jää varsin latteaksi ja masentavaksi kohuteokseksi.

Sata harjanvetoa on siis päiväkirjamuotoon kirjoitettu kertomus teinityttö Melissan ensimmäisistä retkistä seksin maailmaan. Tosirakkaudesta ja oikeasta intohimosta haaveileva Melissa jojutuu kuitenkin usein miesten hyväksikäyttämäksi. Lopulta Melissa huomaa olevansa huonojen valintojen peruuttamattomassa kierteessä, jonka katkaiseminen tuntuu mahdottomalta.

Jos jostain imartelevasta täytyy aloittaa, niin aiheiltaan ja teemoiltaan nuoren tytön fiktiivinen päiväkirja on toki tärkeä. Melissa P.:n teos käsittelee nuoren tytön seksuaalista kehitystä, ensimmäisiä sukupuolisuhteita ja seksuaalista hyväksikäyttöä. Näihin aiheisiin liittyy olennaisesti häpeä, salailu ja itseinho. Harmi vain, ettei mitään lupaavia tai kipeitä aiheita viedä loppuun asti tai käsitellä syvemmin - pikemminkin kirja päätyy toistamaan romanttisia ja naiiveja malleja tosirakkaudesta. Ikään kuin Sata harjanvetoa ennen nukkumaanmenoa haluaisi sanoa, että jokaista odottaa jossakin se unelmien prinssi, mutta sitä ennen on otettava suihin monelta sammakolta. Blaah.

Kielikuvat ja kerronta herättävät lukijassa myötähäpeää, jota voi toki pitää merkkinä autenttisuudesta. Kuka nuori teinityttö nyt voisi syvällisesti reflektoida seksielämäänsä (!)... Kenties näin, mutta teoksen antama kuva suorastaan loukkaa lukijan älykkyyttä. Päähenkilö Melissan runoilut ja pohdinnat punastuttavat, eivätkä suinkaan estottomuudellaan vaan typeryydellään. Teoksella ei ole mitään uutta sanottavaa yhtään mistään. Mietinkin monessa kohtaa, onko kaiken kohun takana ainoastaan teoksen oletettu autofiktiivisyys. Ja sen jälkeen tietysti säikähdin, että kuinka paljon rahaa voi nyhtää pelkästään sillä, että väittää juttunsa olevan "osittain totta".

Ja sitten ne kuumat seksikohtaukset. Monessa kohtaa Melissa ohittaa varsinnaiset aktikuvaukset kokonaan ja enemmänkin keskittyy ruotimaan suhteitaan milloin mihinkin pukkiin tai orhiin. Tuntuu, että toisaalta Sata harjanvetoa ennen nukkumaanmenoa yrittää olla estoton ja eroottinen, toisaalta taas sovinnainen ja romanttinen. Yhdistelmä epäonnistuu olemaan yhtään mitään muuta kuin lattea ja tympäisevä.

Makukokemuksena kirja olisi "suun täydeltä spermaista sahanpurua, joka saa kakomaan vielä pitkään lukemisen jälkeenkin".

Hyväksikäytön napakammasta ja monipuolisemmasta käsittelystä kiinnostuneet voivat tarttua mieluummin esimerkiksi Virginie Despentesin loistavaan romaaniin Pane Mua.

---
Italiankielinen alkuteos Cento colpi di spazzola primi di andare a dormire (2003).
Suomennos Laura Lahdensuu.
2005, Loki-Kirjat.
131 sivua.
Kansi: Niko Manikas.

16 kommenttia:

  1. Ainakin arvostelusi sai minut naureskelemaan :D

    VastaaPoista
  2. Mielestäni kirjoittaja oli tosi nuori, teini-ikäinen, joten kirjassa on luultavasti aika paljon keksittyjä juttuja...ymmärrän nuorelta kirjoittajalta typeryydet...
    Luin kirjan silloin tuoreeltaan ja mielestäni se oli uskalias ja mielikuvitusrikas, kertoi nuoren elämästä...ehkä kierjoittajan lukutottumukset olivat enempi miestenlehdet kuin romaanit, sillä jutut vaikuttivat sen tyyppisiltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kirjailija taisi olla tuolloin 18. Ehkä tämä on epäreilua, mutta en näe kirjailijan ikää millään tavalla arvioon vaikuttavana asiana. Ihmettelen, että mikä tässä on oikein voinut läpäistä kustantajan seulan. Kirjasta itsestään kun en onnistunut suuria ansioita löytämään.

      Poista
    2. "Joo, kirjailija taisi olla tuolloin 18."

      - Ei ollut täysi-ikäinen vielä. Alaikäisyyden vuoksi kirjoittajan sukunimi lyhennettiin teoksessa kirjaimeksi, eikä kirjailija kuulemma näyttänyt kasvojaan haastattelussa, ennen kuin täytti 18.

      "Ihmettelen, että mikä tässä on oikein voinut läpäistä kustantajan seulan."

      - Raha.

      Poista
  3. Loistava teksti! :D Luin tämän joskus aika tuoreeltaan, ja myötähäpeän määrä oli kieltämättä melkoinen. Sanalla sanoen huono kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (Ai joo, unohdin sanoa että vaikka kirja on pas... huono, kuvasi on jälleen kerran aivan upea!)

      Poista
  4. Heh, joskus on hauskaa lukea tällaisia kirja-arvioita, joissa lukija ei ole yhtään lämmennyt tekstille! Hienosti ja hauskasti arvioitu! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kiitos! Minusta huonojen kirjojen teilaaminen on itse asiassa hillitöntä puuhaa. Inspiroivaa, suorastaan. :)

      Poista
  5. Apua minultahan on jäänyt monta sinun arviotasi lukematta! Ja vieläpä monta hyvää sellaista. Ihan lukea näin rehellistä tekstiä. Ja hieno kuva myös.

    Vaikka kirja ei muuten kiinnosta, eikä se ilmeisesti ole mikään huono juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tähän ei kannata tarttua. Voisin kuvitella että tämä saisi sinut oikeasti oksentamaan. :D

      Poista
  6. Hihittelen täällä yksikseni tuolle makukokemuksellesi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että maut välittyvät tekstistäni. ;) :D

      Poista
  7. Olin jo unohtanut tän kirjan, vaik mulla on se hyllyssä (muistaakseni parin euron hankinta..)

    Tästähän oli jonkinlaista "kohunnostattelua" Suomessakin; muistan odottaneeni kirjalta enemmän kuin sain, ehkä juuri siksi. Sensaatioksi ei riitä ikä, ei. Näitä tapauksia on, oliko pari vuotta sitten saksalaisen kirjottama "Oksolotli?" (jonkin matelijan nimi tms), jossa enemmän painotettiin teinisensaatio-juttua. Päh.

    VastaaPoista