Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

lauantai 5. lokakuuta 2013

Laurence Sterne: Tristram Shandy - elämä ja mielipiteet


Minulla on oma jyrkkä mielipiteeni elitistisistä kirjoista. Mielipiteeni itsessään voi hyvinkin olla epäreilu ja sivistymätön, täysin tuulesta temmattu. Mutta silti jaottelen joitakin kirjoja erääseen tiettyyn ryhmään: ristisanakirjat.

Ristisanakirja on määritelmäni teokselle, jonka lukeminen tuottaa vastaanvanlaista nautintoa lukijalleen kuin erittäin vaikean ja vittumaisen ristikon ratkominen. Sitten, kun teoksen on lukenut, voi hihkua kaikille kuinka juuri tämä kirja on mullistuksellinen ja kuinka juuri MINÄ olen tajunnut pointin. Minän ulkopuolelle jäävät kaikki ne surkeat idiootit, jotka eivät ymmärrä kirjan hienoutta tai osaa arvostaa sen ratkomisesta saatavaa nautintoa. Ristisanakirjat ovat täydellisiä egonpönkittäjiä.

En tajunnut Laurence Sternen Tristram Shandya. Koko teos oli minulle tuskaa, ensin jaksoin yrittää, lopulta annoin vain sivujen kääntyä. Samoin, kuin Tristram Shandy on lukuisten poikkeamin sokkelo, myös arvioni tuntuu liudentuvan sellaiseksi. Minulla ei nimittäin oikeasti ole mitään sanottavaa kirjasta - en muista yhtäkään anekdoottia, vaikka Tristramin setä Toby oli ihan hauska veikko. Jotain sotimisentynkääkin ja neniä taisi romaanissa vilahdella siinä sivussa.

Tunnen itseni surkeaksi lukijaksi. Miten ihmeessä en jaksanut keskittyä Tristram Shandyn jorinoihin, joita on ylistetty joka tuutista kirjallisuuden kenties hauskimmiksi huomioiksi? Miksi juuri tämä teos meni minulta täysin ohi?

Tristram Shandy tuo väistämättä mieleen Denis Diderot'n Jaakko fatalistin ja hänen isäntänsä. Vaikka Jaakonkin tarina on täynnä kirjallisia tieltä poikkeamisia, niin jaksoin silti seurata mukana. Nauroin Jaakon toilailuille ja koin saavani paljon irti lukukokemuksestani. Teos oli jopa alkuvuoden suosikkejani. Miksi? Koska  j u o n i. Vaikka juoni olikin sotkuinen ja levällään ja täynnä kaikenlaisia sivupolkuja, niin sellainen kuitenkin Jaakko fatalistista löytyi.

Tristram Shandyssa ei ole juonta. Olen varmaankin jotenkin laiska, mutta ilman punaista lankaa keskittymiseni ilmeisesti herpaantuu peruuttamattomasti enkä kykene enää nauttimaan mistään lukemastani. Ehkä Tristramia olisi pitänyt lukea pienemmissä erissä, siedättää itsensä kaiken etenemisen logiikan runsaisiin puutteisiin, ehkä olisi pitänyt ensin lukea teoksesta kirjoitettuja tutkimuksia, jotka olisivat ohjanneet tulkintojani elegantimmille poluille. Nyt tulkintani ja mielipiteeni kirjasta tiivistyy surkuhupaisaan lausahdukseen

"täh"

ja pitkään jonoon hämmästyneitä kysymysmerkkejä. Ristikkoni on jäänyt ratkaisematta! Vain yhteen kulmaan sain sanasen, siinä oli minun kuvani. "AASI", täydensin.

Olenko epäonnistunut lukijana? Voinko enää opiskella kirjallisuutta, kun mieleni on osoittautunut näin typeräksi ja kykenemättömäksi tavoittamaan merkittävän teoksen suloisia sävyjä ja herkkiä vivahteita? Onko edessä alanvaihto myös bloggarina, kun huomaan, etten voi valaista nälkäisiä lukijoitani tästä upeasta klassikosta?

Armoa! Ensi kesänä lupaan käydä tähän taistoon uudestaan, paremmin aseistautuneena, teroitettu lyijykynä kädessäni, mieltäkin muistan hieman terää vasten hieraista, sekä minua viisaampien huomioitten valistamana.

Aamen, tähän päätän turhanpäiväisen hurmioituneen ja surkeasti epäonnistuneen postaukseni. Sulkeudun lämpimään epäsuosioonne.


---
Englanninkielinen alkuteos The Life and Opionions of Tristram Shandy, Gentleman (1759).
Suomentanut Kersti Juva.
2003, WSOY.
562 sivua.
Päällys Kristina Segercrantz.

13 kommenttia:

  1. Voi että, olipa mainio teksti! (Minä tässä todistan samalla mitä todellinen sivistymättömyys on; never heard tästä kirjasta. =D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Ja voi surkeuden surkeus! Olet ihan selvästi klassikkokuurin tarpeessa! :D

      Poista
  2. Heh, tämä on pitkään ollut mielessä kirjana jota pitää joskus ainakin kokeilla, eri asia sitten jaksaako edes nimihenkilön syntymään asti...tulen sitten hehkumaan jos ristisana ratkeaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa! Avartavat kommentit ovat enemmän kuin tervetulleita! :)

      Poista
  3. Haha hyvä postaus. Ja minusta on hienoa, kun uskaltaa sanoa, ettei vaan aina tajua. (Se onko vika sitten kirjan vai lukijan on toinen kysymys.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin nautin suorasanaisista postauksista. En jaksa mitään ylipitkää kirjaesittelyä tai mainospuheelta kalskahtavaa diipadaapaa.

      Poista
  4. Haa, jälleen upea, kiehtova kirjajuttu blogissasi. Ihana yhdessä olla tajuamatta, ja mikä kirjamääritelmä. Pakko napata omaankin käyttöön. Lisähehkituksena sanon, et olen kyllä ihan suosikkikirjoittajiani!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, Hanna! :)

      Pitkään mietin, miten määrittelisin ne ärsyttävät kirjat, joista en tajua mutta joista kaikki muut tuntuvat tajuavan vaikka mitä. Sitten keksin tämän loistavn termin. :D

      Poista
    2. Sinä senkin freudilainen! Sie olet siis, en puhunut itsestäni. D:

      Poista
  5. Ihan paras postaus! :D Olet loistava kirjoittaja, eli komppaan Hannaa (ja samalla hihittelen vähän Hannan kommentille, jossa on söpö pieni lapsus - tai ei tietenkään välttämättä, mikäli Hanna oikeasti tarkoittaa itseään :D ).

    Tämä on sarjassamme niitä kirjoja, joihin en takuulla tule koskaan kajoamaan. Terveisin toinen Aasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sari! :D

      Voimme perustaa yhdessä lukutaitoisten aasien yhdistyksen. Ristisanakirjat ovat yhdistyksessä kiellettyjä. ;D

      Poista
    2. Huuups. Hanna, epic fail!!

      Poista