Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

maanantai 14. lokakuuta 2013

Kazuo Ishiguro: Ole luonani aina



Aion aluksi haluan varoittaa niitä, jotka eivät Ishiguron kirjaa ole lukeneet: jos haluat juonen pysyvän yllätyksenä, älä lue pidemmälle. En kokenut mahdolliseksi käsitellä romaania ilman, että keskustelen tarinan keskeisistä juonenkäänteistä. Mielestäni juoni ei kuitenkaan ole tässä kirjassa tärkeintä, sillä itse olin katsonut elokuvan (joka ei tee oikeutta monitasoisille romaanille) ennen Ishiguron teokseen tarttumista, ja silti sain paljon irti.

Toinen huomautus koskee postaustani yleensä: Ole luonani aina oli meidän kirjallisuustieteen opiskelijoitten lukupiirikirjanamme, joten kaikki postauksessa esittämäni huomiot eivät välttämättä ole muotoutuneet pelkästään omassa päässäni, vaan perustuvat yhteisen keskustelun oivalluksiin. Lisää loistavia oivalluksia voi kurkata Annan postauksesta. Annan tekemät huomiot scifisyyden ja ihmissuhteiden yhteenkietoutumisesta ovat myös vaikuttaneet omaan tulkintaani Ishiguron teoksesta.

Kazuo Ishigruon romaani Ole luonani aina on kertomus klooneista, jotka aikuisiällä alkavat luovuttaa elimiään. Osa klooneista toimii ensin valvojina, jotka huolehtivat luovuttajien henkisestä hyvinvoinnista. Tarinan kertojana toimii Kathy, joka on itsekin klooni.

Kirjan ensimmäinen osa kuvailee Kathyn ja hänen kahden ystävänsä, Ruthin ja Tommyn elämää Hailshamin kasvatuslaitoksessa. Terveyden, sivistyksen ja taiteen ideaaleja palvova laitos tuntuu miltei utopistiselta. Auvoiseen onnellisuuteen kietoutuu myös Kathyn kuvailema lapsenmielinen ymmärrys kloonejen tulevaisuudesta: Kathy, Tommy ja Ruth ymmärtävät, että heidän olemassaolollaan on jokin tietty ja erityinen tarkoitus, mutta he eivät täysin voi käsittää tuota tarkoitusta. Mielenkiintoisimmat asiat liittyvät kasvamiseen, huhuihin ja arkisiin tapahtumiin, eivät tulevaisuuden uhkakuviin. Idyllin päällä leijuu kuitenkin pilvi, joka on läsnä kasvattajien ja Hailshamissa vierailevien ihmisten reaktioissa - kasvavien lasten kohtalo raivostuttaa tai itkettää outoja tätejä.

Toinen osa keskittyy valottamaan Kathyn ja kumppaneitten nuoruutta. Kloonit saavat ennen luovuttajiksi ryhtymistään elää hetken lähes normaalia elämää mökeissä. Mökkielämään kuuluu seksuaalisen kehityksen vauhditus - jopa siinä määrin, etteivät kirjan päähenkilöt itsekään ymmärrä omia halujaan ja niiden tarkoitusta.

Ruthin hahmo korostuu, kun tämä imitoi vanhempia klooneja ja heidän hellyydenosoituksiaan. Kathy tivaa Ruthilta tämän eleitten tarkoitusta, mutta Ruth hermostuu, kun ei osaa selittää toimintaansa. Mielestäni Ruth on romaanissa jännitteitä luova hahmo - kun lukija yrittää päättää, ovatko Ishiguron luomat hahmot oikeita ihmisiä sieluineen vaiko vain onttoja kopioita, Ruth vaikeuttaa päätöksen tekemistä. Ruthin toiminnan motiivit jäävät usein hämäriksi sekä kertovalle Kathylle että lukijalle, jolloin tekojen takana ei tunnu olevan yhtikäs mitään, ellei sitten halua kokea jotakin mitä toiset tuntuvat kokevan. Ruthissa ilmenee kloonimaisuus, imitointi ja tyhjyys.

Mökkielämän aikana kloonit myös yrittävät etsiä vastaaviaan, eli ihmisiä, joista heidät oletettavasti on kopioitu. Henkilöitten suorittamaa etsintää voisi verrata lukijan yrityksiin verrata kirjallisuuden hahmoja tosielämän ihmisiin - Kathyn selatessa pornolehtiä ja etsiessä niistä syytä omille seksuaalisille haluilleen tunsin häpeää siitä, kuinka usein olenkaan kömpelösti arvioinut romaanien henkilöitten uskottavuutta sillä, mikä oikeassa elämässä on mahdollista ja todennäköistä käyttäytymistä vastaavanlaisessa tilanteessa. Kuten Kathyn kuumeinen selailu, myös oma vertailuni on jäänyt hedelmättömäksi.

Kolmas osa kirjasta keskittyy kuvailemaan kolmikon elämää luovutusten alkamisen jälkeen. Hailshamin utopistinen onnela tuntuu rajulta kontrastilta verrattuna kloonien uuteen sairaalaelämään. Kohtalon julmuus korostuu menneisyyden taustaa vasten, ja henkilöt itsekin pohtivat syitä Hailshamille ja etsivät menneisyydestään ulospääsyä nykyisyyden tilanteeseen. Lukijalle asetelma on häiritsevä - henkilöitten alistuminen kohtaloonsa asettuu ristiriitaiseksi omien periaatteiden kanssa. Kathyn kerronta jättää tarinamaailmaan paöjon aukkoja, ja lukijana tuskastuin monta kertaa siihen, miksi ihmeessä henkilöt eivät yksinkertaisesti pakene tai jätä ennalta määrättyä kohtaloaan. Aukon voi täyttää aivopesun käsitteellä, mutta vaikka henkilöt itse hyväksyvätkin kohtalonsa, lukija ei voi sitä hyväksyä.

Aukkoisuus romaanissa on sekä häiritsevää että mielikuvitusta stimuloivaa  - sen sijaan, että mässäiltäisiin kauhuskenaarioilla, lukija saa ihan itse kuvitella ne. Hailshamin utopia osoittautuu romaanissa poikkeukseksi kloonien kasvatuslaitoksista, joita ei kuitenkaan kirjassa kuvailla. Mielessäni nuosivat pystyyn harmaat teräksiset hallit täynnä alastomia, kielettömiä ja kärsiviä ihmisiä.

Romaanissa kloonituotannon historiaa pohjustetaan toisen maailmansodan jälkeen riehuneilla sairauksilla, jonka seurauksena on päädytty kloonaten tuottamaan tarvittavia elimiä. Asetelma tuo mieleen nykyajan lihateollisuuden tehotuotannon: kukaan ei halua pohtia tuotantoeläinten mahdollista sielua tai tuotannon eettisyyttä, koska sellainen pohdinta uhkaisi kaataa koko toimivan systeemin. Siksi on tarpeellista nähdä broilerit kätevinä paistisuikaleina eikä kärsivinä ja tuntevina olentoina.

Kaiken kaikkiaan Ole luonani aina oli häiritsevä mutta monitasoinen lukukokemus. Erilaisia mahdollisia tulkintoja ja lähestymistapoja teokseen on lukemattomia määriä, ja uskon, että tämä romaani kestää useammankin lukukerran. Vaikka tiesinkin jutun "jujun" etukäteen, ei se vienyt lukukokemuksestani ollenkaan hohtoa pois. Myöskään scifi-nihkeyteni ei vaikuttanut lukunautintoon, sillä kuten Annakin huomauttaa, romaani keskittyy enemmänkin ihmissuhteisiin kuin tieteellisiin uhkakuviin.

Poimin kastuneen ja ryppyisen elokuvakantisen pokkarin mukaani kirpparilta joskus pari vuotta sitten, ja hyvä, että niin tein. Ishiguron teos on niitä kirjoja, jonka lukemisen jälkeen koko maailma näyttää vähän erilaiselta.

---
Englanninkielinen alkuteos Never Let Me Go (2005).
Suomentanut Helene Bützow.
2011, Tammi.
394 sivua.

11 kommenttia:

  1. Ihana kissa! Tekisi mieli siepata syliin! MInulla on täällä kaksi mustavalkoista tyttökissaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, heistähän olisi meidän Herra Keatsille seuraa. ;)

      Poista
  2. Voi mikä kuva!! Meillä on kyllä hyvin asiat, kun on näin söpöt kissat. Heh, näin kirjallinen kommentti. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, täältä löytyy kissoja kaksin kappalein, molemmat yhtä suloisia! Ja kissat ovat kyllä parhaita. <3

      Poista
  3. Onpas paljon kissakommentteja. :D Koiraihmisenä kommentoin kirjaa. ;) Ole luonani aina on yksi oman blogiaikani suurimmista kirjasuosikeista: se on mieleenpainuva, tarinaaltaan hyvä - surullinen, kaunis ja omaan makuuni täydellisesti osuva. Se on hyvin kirjoitettu, ajatteluttava - aika täydellinen romaani!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä tuli kyllä minullekin yksi vuoden vaikuttavimmista kirjoista. Saatta hyvinkin olla, että luen kirjan vielä joskus uudestaan. Kenties tilaan hyllyyni alkukielisen painoksen, jossa on vähän nätimpi kansi. :P

      Poista
  4. Pakko kommentoida tuota söpöläistä kissaa, niin suloinen! (Aika monilla kirjabloggaajilla näyttää olevan kissa, hmm, mistähän se kertoo?! =D) Tekstiä en sitten uskaltanut lukea, kun tämä kirja on lukematta ja se onkin aika korkealla lukulistallani! =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissat ja kirjabloggaajat sopivat hyvin yhteen. Tai ihan vaan kissat ja kirja! ^.^

      Poista
  5. (Blogger on selvästikin päättänyt vihata minua, sillä tämä ei halua päästää kommenttejani läpi. Josko nyt vielä kerran kokeilisin.)

    Minusta tämä kirja oli parhaimmillaan, kun siitä ei tiennyt etukäteen mitään. Uskon, että kirja riittää, vaikka tietäisikin - kuten sinulla. Mutta kyllä iski aika lujaa kun kaikki selvisi vasta lukiessa. Unohtumaton lukukokemus. Ostin juuri Ishiguron Pitkän päivän ilta - kirjan ja toivon, että se on edes lähelle yhtä hyvä. (Siitä tosin minä olen jo nähnyt leffan. Katsotaan pilaako se kirjan.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me taas keskustelimme tästä lukupiirissä, ja moni oli arvannut jujun jo etukäteen, mutta ei se ei haitannut lukemista. Pitkän päivän ilta odottaa minullakin hyllyssä lukemistaan, oli pakko käydä ostamassa se! :)

      Poista