Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Jane Austen: Kasvattitytön tarina


Jane Austenin Kasvattitytön tarina ei ollut kovin mieleenpainuvaa luettavaa, mutta jälkeenpäin kirjan merkitys on kasvanut. Huomaan, että sain aluksi varsin mitäänsanomattomalta vaikuttavasta romaanista yllättävänkin paljon irti. Teimme Kasvattitytön tarinasta ja sen vuoden 1999 elokuvasovituksesta ryhmätyön eräälle kurssille, ja siksi jouduin paneutumaan syvemmin Austenin teoksen saloihin.

Kasvattitytön tarina on mielestäni loistava käännös (ja oikeastaan sellaisenaan jo kääntäjän tulkinta romaanista) Mansfield Parkista, koska teos ironisoi ja kommentoi paljolti naiskasvatusta. Austen kuvaa nuorta Fanny Pricea, joka lähetetään lapsena kasvatettavaksi tädin rikkaan perheen luokse. Sukulaisnaiset sanoutuvat irti Fannyn kasvatustehtävistä, mutta sen sijaan kasvattiperheen poika Edmund ja isä Sir Thomas kommentoivat ja huolehtivat Fannyn kehityksestä hyvinkin innokkaasti. Pakka menee kuitenkin sekaisin, kun vapaamman kasvatuksen saaneet mutta charmikkaat Crawfordin sisarukset saapuvat vierailulle...

Ensinnäkin löysin hahmoista enemmän ulottuvuuksia tarkemmin tutkiessani kuin mitä ensisilmäyksellä osasin odottaa. Fanny on sankarittarena pikemminkin taustahahmo ja kirjavan sakin hyveellinen enkeli, mutta sen sijaan Crawfordin sisar Mary on mielenkiintoinen hahmo. Maryn ja Edmundin flirttailua häiritsevät Maryn kannalta Edmundin taloudellisesti nihkeät tulevaisuudennäkymät. Vaikka Fanny tuomitseekin teoksessa Maryn moraalin, niin lukija ei välttämättä pysty yhtymään varauksetta tähän mielipiteeseen.

1800-luvun alussa olisi varmasti ollut mahdotonta kirjoittaa ja saada kustantaja romaanille, jonka sankarittarena on itsenäinen ja omaa etuaan tavoitteleva nainen päähenkilönä, jota kertoja sympatiseeraa. Siksi Austen onkin varmasti valinnut hienovaraisen ironian ja päätynyt vertailemaan tylsän puhtoista Fannya ja kompleksisempaa ja moraalisesti turmeltunutta Marya. Mutta vaikka Mary tarinamaailman tasolla tuomitaankin ja havaitaan "huonosti kasvatetuksi", ei romaanin kertoja kuitenkaan kommentoi Marya mitenkään. Tulkinta jää lopulta avoimeksi - ainoastaan teoksen mieshahmot näyttävät naurettavilta vaatiessaan lapsiltaan ja vaimoiltaan tietynlaista käytöstä. Itsenäinen ja normeihin sopeutumaton ihminen aiheuttaa patriarkaatissa ylitsepääsemättömän kriisin.

Vaikka Kasvattitytön tarina ei ole paras Austenilta lukemani romaani (ykkösenä listalla komeilee Järki ja tunteet), niin kyllä tässäkin romaanissa oli jotakin ihanaa lukemisen nautintoa. Austen ruotii ihmissuhteita terävästi ja tarkkanäköisesti sekä maalaa siinä sivussa upeita henkilöhahmoja. Sivut kääntyvät kuin itsestään ja lukeminen on petollisen vaivatonta. Ja silti samanaikaisesti pinnan alla on paljon asioita, joihin voi halutessaan pysähtyä ja tarttua tavoittaakseen jotakin syvempää.

PS. Pahoittelen siveetöntä ja moraalisesti turmeltunutta kirjanmerkkiä.

---
Englanninkielinen alkuteos Mansfield Park (1814).
Suomentanut A. R, Koskimies.
1987, A. R. Koskimies.
480 sivua.
Kansi: Aimo Virtasalo.

8 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen tulkinta tuosta, että Austen ei suoraan moralisoi Marya. Itse kuitenkin tulkitsin teosta vähän erilailla, jotenkin tarinan opetus oli mielestäni se, että hyveellisyydellä ja vaatimattomuudella pääsee pitkälle. Kirjan loppuhan on kuitenkin selkeästi se, että Fannylla menee hyvin kun taas Marylla ei.

    Minä pidin kirjaa myöskin ihan mukavana, mutta kuten sanoit, mieleenpainuva se ei tosiaan ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos huonosti menemisen määrittelee niin, ettei saa Edmundia, niin niillä mittapuilla kyllä. Mutta Maryn kohtalostahan teos ei kerro, ainoastaan hänen veljensä kerrotaan haikailevan Fannyn perään.

      Poista
  2. Minulle kasvattitytön tarina on ollut Ylpeyden ja ennakkoluulon jälkeen paras Austen, tai ainakin yksi mieleenpainuvimmista. Nyt tosin en ole vuosiin Austenia lukenut paitsi loppukesästä Viisastelevan sydämen, josta en hirmuisesti pitänyt.

    Mielenkiintoinen tuo sinun tulintasi Fannyn ja Maryn vastakkainasettelusta. Tekisi mieleni lukea tämä joskus uudestaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on vielä Emma ja Viisasteleva sydän lukematta. Luin juuri Northanger Abbey, jonka päähenkilön Catherinen typeryys ärsytti aivan liikaa.

      Poista
  3. Tämä ei kyllä ole Austenin parhain, mutta ei suinkaan huonoinkaan teos. (Omalla kohdallani Emma on ollut se heikoin lenkki.) Kiinnostavia ajatuksia sinulla tästä. Itsekään en usko, että Austen ainakaan on suoraan Marya tuominnut, kun huomioi Austenin oman elämän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle tähän mennessä vähiten mieluinen Austenin romaaneista on ollut Northanger Abbey, siitä on sitten juttuakin tulossa. Emma ja Viisasteleva sydän siis tosiaan vielä lukematta...

      Poista
  4. Minusta Austen nimenomaan asettuu Marya vastaan. Fanny ei saa mitään rangaistusta kateudestaan, itsekkyydestään tai vahingonilostaan. Austen katsoo Fannyn vikoja sormien läpi kun taas Maryn modernimmat näkemykset Austen selkeästi tuomitsee.

    En näe Marya turmeltuneena hahmona. Romaanin tapahtumat ja Maryn käytös suodattuu paljolti Fannyn ajatusmaailman lävitse ja tulee sen kautta tuomituksi ja väärinymmärretyksi. Minusta Mary on sympaattinen hahmo, joka osoittaa aitoa ystävällisyyttä Fannylle, mutta joka joutuu jatkuvasti tulkituksi Fannyn moralististen näkemysten ja ennakkoluulojen mukaisesti.

    Mary ja Henry edustavat modernimpaa ihmistä kuin vanhakantaiset Fanny ja Edmund, mikä ristiriita tulee Kasvattitytön tarinassa hienosti esiin erityisesti Maryn ja Edmundin välisissä eroissa.

    Fanny ei suinkaan arvostele Marya objektiivisesta näkökulmasta eikä kykene näkemään tätä muista kuin omista lähtökohdistaan (Edmundin rakastettuna ja täten Fannyn kilpailijina, Bertramin neitejä liehittelevän ja vastenmielisen Henryn sisarena jne.).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kuin itsekin kommentissa ilmaiset, minusta Austen ei asetu selkeästi oikein kummankaan puolelle, lukijahan tuntee Maryn ainoastaan Fannyn kautta. :)

      En ole ihan varma siitä, osoittaako Mary aitoa ystävyyttä Fannylle. Mielestäni Maryn toimintaa motivoi usein jokin ihan muu kuin aito ystävyyden tunne.

      Moderniudesta olen samaa mieltä. Vaikka Edmund "ihastuu" Maryyn, ei hän voi mitenkään hyväksyä tämän turhan moderneja periaatteita.

      Poista