Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Granta 1: Ruoka


Parhaimmillaan tekstiantologiat laajenevat eläviksi, monimerkityksellisiksi ja haastaviksi keskusteluiksi valitusta aiheesta tai teemasta. Erilaiset ja eri tavoin rakentuvat tekstit saavat lukijansa pohtimaan keskustelua monista kenties jopa keskenään ristiriitaisista näkökulmista. Onnistuneen tekstikokoelman jälkeen olo ei saisi olla tyyni ja seesteinen, vaan levoton ja epävarma. Tutun asian tulisi tuntua vieraalta, ei enää niin itsestäänselvältä, ja oma suhtautuminen huteralta. Miksi ajattelen tästä niin kuin ajattelen, voisinko nähdä jotenkin toisin - tällaisia kysymyksiä pyörii päässä haastavan ja monipuolisen tekstikokoelman jälkeen.

Huonoimmillaan antologian tekstien moniäänisyys katoaa, ja koko kokoelmasta tulee ikään kuin tahdotonta tekstimassaa, jossa aihetta pohditaan jatkuvasti samasta näkökulmasta ja vieläpä samoja kirjallisia keinoja käyttäen. Kokoelma ei haasta lukijaansa, lähinnä vain haukotuttaa. Lukemisen jälkeen on vaikea tehdä eroa tekstien välillä, eikä aihe tai teema saa uusia merkityksiä. Maailma näyttää ihan samanlaiselta kuin ennenkin.

Ensimmäinen suomenkielinen Granta sijoittuu jonnekin onnistuneen ja epäonnistuneen tekstikokoelman väliin. Maaria Pääjärvi kirjoitti kokoelmasta Luutii-blogissa sen verran tyhjentävästi, että on vaikea enää keksiä mitään lisättävää. Kuten Pääjärvi huomauttaa, ruoka on mielenkiintoinen aihe, jota on mahdollista lähestyä monesta eri näkökulmassa. Ruokapöydässä ei kohdata vain tuntevia yksilöitä ja heidän muistojansa, vaan erilaisia makuja, uskontoa, politiikkaa, valtasuhteita, etiikkaa, taloutta ja ekologisia kysymyksiä. Koska ruoka siis pakostikin herättää tarkemmin pohdittuna kuumia tunteita, sen luulisi synnyttävän myös moniäänisiä ja erilaisia tekstejä.

Aleksi Pöyryn kirjoittama esipuhe lupaa hyvää: puhutaan ruuan kuvaamisen konventioista kirjallisuudessa ja ruuan metaforiikan äärettömistä mahdollisuuksista. Esipuhetta lukiessani ehdin jo hihkua innosta - näitä koventioita ja perinteisiä metaforia siis lähdettäisiin Grantassa purkamaan. Kuinka väärässä olinkaan.

Toki Grantassa on muutama erikoisen hyvä teksti, jotka erottuvat edukseen pohtimalla ruokaa hieman problemaattisemmin tai erilaisin keinoin. Kuitenkin suurin osa teksteistä tyytyy lähinnä toistamaan ruuan kuvauksen konventioita ja vakiintunutta metaforiikkaa, sen sijaan, että lähtisi rohkeasti ja monimerkityksellisesti pohtimaan annettua aihetta. Lopputuloksena on kimppu toistensa kanssa samanlaisia tekstejä, jotka hukkuvat yhdeksi, merkityksettömäksi massaksi. Luin Grantan vuorokaudessa, ja moni teksti hukkui minulta heti lukemisen jälkeen - ruuan kiinnityminen muistoihin ja ihmissuhteisiin alkoi tympäistä siinä määrin, etten enää jaksanut kiinnostua teksteistä.

Mielipidettäni kokoelmasta ei kohottanut se, että massan lisäksi Grantasta löytyy myös tekstejä, joiden olisi suonut jäävän kokonaan pois. Joissakin teksteissä ruoka vain mainitaan ikään kuin sivuseikkana, ja näin niiden liittyminen keskusteltavaan aiheeseen tuntuu kyseenalaiselta. Tietenkin voisi ajatella, että näin laajennetaan käsityksiä ruuasta ja sen suhteista toisiin aiheisiin, mutta mielestäni minun ei tulisi lukijana ihmetellä tekstien olemassaoloa. Jos pelkkä ruoka-sanan vilahtaminen tekstissä on syy pätkän liittämiseen osaksi kokoelma, niin olen kyllä pettynyt.

Pääjärvi toteaa, että kirjallisuuskeskusteluna Granta jää laimeaksi. Samaa mieltä olen minäkin - odotin kokoelmalta paljon enemmän särmää, mutta nyt Grantan tarjoilema lautasellinen jää hajuttomaksi ja mauttomaksi. Ehkä antologia olisi hyötynyt tarkemmasta etukäteen suoritetusta rajauksesta, jossa liian samankaltaiset tekstit olisivat karsiutuneet pois ja tekstien kytkeytyminen keskusteltavaan aiheeseen olisi rohkeampaa, tiiviimpää ja napakampaa. Toivottavasti seuraavassa Grantassa on enemmän moniäänisyyttä - kaikkia kun ei tarvitse yrittää miellyttää.

---
Granta 1: Ruoka.
Päätoimittaja: Aleksi Pöyry.
2013, Otava.
304 sivua.
Kansi ja kuvitukset: Emmi Kyytsönen
Kustantajan sivut.

2 kommenttia:

  1. Minulla on tämä juuri loppusuoralla, ja siksi uskalsin lukea arviosi. Minä ihmettelin myös samaa, joissakin ruoka todellakin on vain sivuseikka. Muutama on noussut selkeästi esiin hyvällä tavalla, paljon on ollut hämmennystä aiheuttavaa tekstiä. Aion kuitenkin ostaa seuraavankin Grantan, tekisi mieli kerätä kaikki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse varmaan vilkaisen seuraavaa Grantaa, mutta vielä en uskalla luvata ostavani. Sen verran pettynyt olin tähän ensimmäiseen.

      Poista