Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

torstai 24. lokakuuta 2013

Erasmus Rotterdamilainen: Tyhmyyden ylistys


Jos saisin lisätä koulujen pakollisten luettavien kirjojen listaan yhden teoksen, niin se olisi Erasmus Rotterdamilaisen Tyhmyyden ylistys. Vaikka joku voisi pitää kannanottoani miltei natsistisena kysymällä mitä ihmettä 1500-luvulla ilmestynyt julistus voi oikein antaa nykyteinille, niin pysyisin silti järkähtämättömästi Tyhmyyden puolella. Erasmus Rotterdamilaisen pieni kirjanen on täynnä syvää viisautta, jonka soisin kuuluvan osaksi yleissivistystä.

Ensinnäkin Tyhmyyden ylistys haastaa lukijaa ajattelemaan omilla aivoillaan. Teoksen puhujana on nainen, ruumiillistunut Tyhmyys, joka on ottanut kasvoilleen ironian naamion. Lukija kenties luulee savansa nauraa, mutta auttamatta Tyhmyys päätyykin opettamaan lukijaa ja nauramaan lukijan ennakkoluuloilelle ja liikaviisaalle maailmankatsomukselle.

Tyhmyys ylistää huolettomia hulluja, jotka eivät suhtaudu elämään turhan vakavasti. Tyhmyys puhuu hölmöläisen uteliaisuuden puolesta, ajattelemattomasta ihmisestä, joka työntää nokkansa jokaiseen soppaan. Ennakkoluuloton ja häpeämätön hullu oppii elämästä enemmän kuin kylmä liikaviisas, joka ei halua ottaa riskejä häpeän kanssa tai koe tarpeelliseksi enää tietää mitään. Rotterdamilaisen teos purkaa itsestäänselviä vastapareja, eikä lukija lopulta osaa sanoa, mikä on tyhmyyttä ja mikä viisautta. Teos haastaa lukijaa aidosti ajattelemaan ja ymmärtämään maailmaa, tutkimaan merkityksiä ja arvoituksia. Se pyytää lukijaa työntämään nenänsä sekasoppaan ja kehottaa relaamaan elämän kanssa. Ei se ole niin justiinsa.

Itselleni puhuttelevin kohta Tyhmyyden ylistyksessä oli puhujan tarttuminen vanhuuteen. Vanhuutta on teoksen mukaan turha pelätä, sillä se suo ihmiselle lapsuudenkaltaisen tietämättömyyden autuuden, joka tekee lähestyvästä kuolemasta helpomman kohdata. Tyhmyys puhuu vanhuksesta siis ikään kuin uudestisyntyneenä, puhtaana ihmisenä, antaa vanhukselle saman viattomuuden arvon kuin lapsellekin.

Tyhmyyden ylistys antoi minulle paljon. Luin sen yhdeltä istumalta, mutta uskon, että Rotterdamilaisen elämänohjeet ja opit kulkevat mukanani läpi elämän. Olen myös varma, että tähän kirjaan tulen vielä palaamaan useasti - ja erityisesti silloin, kun pelkään olevani hölmö ja häpeän avata suuni. Tästä teoksesta on hyvä ammentaa rohkeutta niin arkipäivän hölmöilyihin kuin akateemisen tekstin häpeään.

PS. Löysin erään vihkoni kannesta neitosen, joka muistuttaa epäilyttävästi Hans Holbein nuoremman maalausta Erasmus Rotterdamilaisesta. Naisella on vielä kädessään sulkakynä, vaikka sitä ei kuvassa näykään.

---
Latinankielinen alkuteos Moriae encomium (1511).
Suomentanut Kauko Kare.
2010, Karisto.
192 sivua.
Kannen kuva: Hans Holbein nuorempi: Erasmuksen muotokuva.
Kustantajan sivut.

6 kommenttia:

  1. Minulla on sellainen tunne, että tämä olisi joskus jo ollutkin lukulistallani, mutta täytyy lisätä se sinne uudestaan. Kuulostaa erinomaiselta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja onkin erinomainen. Jään odottelemaan arviotasi, toivottavasti pidät vähintään yhtä paljon. :)

      Poista
  2. Kuulostaapa hyvältä. Laitan kyllä lukulistalle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee! Sinunkin arviosi tästä haluaisin lukea.

      Poista
  3. Luin itse kirjan parisen vuotta sitten ja kirjan ajankohtaisuus kyllä puri minuunkin, varmaankin siksi, että Rotterdamilainen käsitteli niin monia eri asioita eikä ihmisen perusluonne muutu kovinkaan paljoa. Eli yllättävän hyvä pakina.

    Helppolukuinenkin kirja taisi olla, jotkut kirjan viittauksista taisivat tosin mennä ohi, mutta niitä oli muistaakseni kuitenkin jotenkin alustettu? En muista ihan tarkalleen kuinka kirjassa oli nuo otettu huomioon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perusteellinen esipuhe ainakin tästä painoksesta löytyy ja huomautuksia myös. Itse en kuitenkaan tutustunut niihin, mutta ehkä seuraavalla kerralla palatessani Rotterdamilaisen pariin. Tyhmyyyden ylistys tosiaan tavoittaa ihmisen perusluonteen!

      Poista