Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

maanantai 21. lokakuuta 2013

Aki Ollikainen: Nälkävuosi




Aki Ollikaisen Nälkävuosi on nimensä mukaisesti kertomus maanlaajuisesta katastrofista, joka laajenee koskemaan jokaista yhteiskuntaluokkaa. Nälkä on yhteinen, vaikka koskettaakin ihmisiä eri tavoin. Toiset kantavat nälän kevyen painon kouristavissa sisuskaluissaan, toiset saavat vain sivusta seurailla vaeltavia kerjäläislaumoja. 

Ollikainen keskittyy kuvaamaan erityisesti yhden perheen elämää, jonka jäseniä kuolema korjaa sivu sivulta. Kuolema on läsnä jokaisessa henkäyksessä, jokaisessa lauseessa. Nälkä ja kuolema piirtyvät romaanissa sen verran vahvoiksi osiksi kerrontaa ja tajunnankuvausta, että niitä voisi jopa pitää erillisinä henkilöhahmoina. 

Nälän vaikutuksien seuraaminen herättää lukijassa kauhua ja epätoivoista myötätuntoa. Nälkä näkyy harhoina, ajallisuuden hämärtymisenä. Harhaisesa tajunnassa nurkkien varjot ja kylmä tuuli elollistuvat, ovat läsnä intensiivisemmin ja terävemmin kun kaikki aistit ovat viritettyinä huippuunsa. Epätoivo on raastavaa - elää täytyy, vaikka elämän mitta käy teoksessa koko ajan kitsaammaksi, lähestyy auttamatta loppuansa. 

Voimakkaiden kielikuvien ja synkkien sanavalintojen myötä nälkä ja kuolema tuntuvat myös kerronnan kielessä. Kieli ahdistaa lukijaa, kauhukuvat vyöryvät jatkuvana virtana toistensa yli, eikä niitä käy pakeneminen. Ymmärrän hyvin, jos joku ärsyyntyy runsaasta kuvakielisyydellä ilottelusta. Mielestäni se on kuitenkin tämän romaanin vahvuus, ja Ollikaisen taituruus tehokkaissa metaforissa ja personifikaatioissa tuo teokseen tyylipuhdasta yhtenäisyyttä, joka tekee lukukokemuksesta erikoisen voimakkaan. 

Nälkävuoden mahdolliset ongelmat sijaitsevat aivan jossakin muualla kuin kielessä. Itse koin romaanin rakenteen välillä rasittavaksi: jotkut näkökulmat jäivät ikään kuin ylimääräisiksi, eivätkä tuoneet teokseen enää mitään merkityksellistä. Esimerkiksi senaattorin kokemukset nälänhädästä tuntuvat pakostikin laimeilta, jopa irrallisilta kokonaisuuteen nähden. Terävää kielellistä ilmaisua olisi ehkä tehostanut muutamista henkilöhahmoista ja näkökulmista luopuminen sekä keskittyminen pelkästään perheen selviytymisen kuvaamiseen. Toisaalta nyt romaanissa on edustettuina useampikin yhteiskuntaluokka - mutta jotta teos olisi laajennut syvällseksi analyysiksi yhteiskunnan eri kerrosten suhteesta katastrofiin, se olisi tarvinnut lisää lihaa luidensa ympärille. Sivumäärän lisäämisen ja intensiivisen kuvakielen yhdistelmän taas voisi ajatella uuvuttavaksi ja siten lopulta huonoksi ratkaisuksi.

Kaiken kaikkiaan Ollikaisen teos on kuitenkin voimakas, kielellisesti vahva ja tiivis kokonaisuus. Se ei kenties ole mitenkään kirjallisuutta mullistava teos, mutta tekee historian pelottavan eläväksi ja samalla muistuttaa nälänhädän ajakohtaisuudesta: vaikka Suomessa nälkä on jo enimmäkseen historiaa, jossain toisaalla maailmassa nälkä ja kuolema ovat vakinaisia illallisvieraita. Pieni löyhyys rakenteessa on helppo antaa anteeksi, kun teoksella on painavaa sanottavaa ja tyyliä ilmaista se.

---
Nälkävuosi (2012).
2013, Siltala
141 sivua.
Graafinen suunnittelu: Elina Warsta/Solmu.

10 kommenttia:

  1. Nälkävuosi on yksi parhaimpia lukemiani kotimaisia teoksia. Juuri voimakkaat kielikuvat ja ahdistava tunnelma tekivät minuun suuren suuren vaikutuksen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin tämä oli voimakas ja ahdistava lukukokemus, mutta ihan kotimaisten parhaimmistoon tämä ei mene. Olen kuitenkin iloinen, että tulin lukeneeksi Nälkävuoden, hieno romaani, joka on palkintonsa ansainnut.

      Poista
  2. Akin vaimolta ilmestyi tänä syksynä dekkari "Veripailakat", jota suosittelen siitä genrestä pitävälle :) Ja minähän pidän.

    Itekki tykkäsin Nälkävuodesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dekkarit eivät ole suosikkigenreni, mutta mielenkiintoista kuulla, että kyseessä on kirjailijapariskunta. :)

      Poista
  3. Ajattelen pitkälti samoin tästä. Hyvä ja voimakas, mutta ei mullistanut minunkaan maailmaani.

    VastaaPoista
  4. Olin tästä viime vuonna niin vaikuttunut, ettei tosikaan. Joku iski siinä ihan kohdalleen, ja pidän kirjaa kaikin tavoin ansiokkaana. Itse näin Senaattorinkin tärkeäksi hahmoksi, mutta totta tosiaan hänelle olisi voinut alkaa enemmänkin ääntä. Ylhäisön ja rahvaan toisistaan kaukana olevat maailmat lisäsivät kirjan raastavuutta. Ja toisaalta ylhäiselläkin on aina jonkin nälkä.

    Hienoa, että luit tämän – toivon kaikkien tekevän niin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä pointteja. Itse tosiaan jäin pohtimaan Senaattorin onnistuneisuutta - ymmärrän kyllä herran funktion teoksen kannalta (yhteiskuntaluokkien väliset erot), mutta en toteutusta.

      Erilaiset nälät on hieno näkökulma teokseen, olisinpa itsekin keksinyt.

      Poista
  5. Minua Nälkävuosi onnistui ravistelemaan vahvasti. Senaattorin osuus tuntui minustakin hieman irralliselta, vaikka hänellä lopulta olikin paikkansa tarinassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Senaattori näyttää askarruttaneen monia. En siis itsekään väitä, että tämä olisi ollut lukukokemuksena mitenkään huono tai edes keskinkertainen, päinvastoin, mutta ei tämä mitään oleellista uutta mielestäni kirjallisuuteen tuo. Ja ei kaikkien kirjojen tarvitsekaan tuoda, riittää, että ne ovat hienosti kirjoitettuja ja hyviä. :)

      Poista