Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

lauantai 21. syyskuuta 2013

Riikka Ala-Harja: Maihinnousu



Julie on huomaamatta luopunut omista haaveistaan unelmiendsa miehen vuoksi. Akateeminen ura on vaihtunut matkaoppaan työksi Ranskan Normandiassa: Julien päivät ovat toistuvaa maihinnousun kertausta. Nyt avioliitto on ajautumassa karille, eikä Julie tiedä mitä tekisi. Kaiken lisäksi Emma-tyttären vaatteiden alta löytyy mustelmien röykkiö, joka paljastuu leukemiaksi. Selviääkö Emma? Entä Julie?

Riikka Ala-Harjan Maihinnousu on voimakas teos. Julien minäkerronta etenee voimalla, ilman turhia kielellisiä rönsyjä, luottaen ilmaistavien asioitten painoon. Lauseet ovat iskeviä ja liittyvät toisiinsa saumatta hämärtäen kirjan ajallisuutta. Julien elämäntilanteen kaaos, stressi ja ahdistus iskevät vasten kasvoja jokaisella sivulla, jokaisella lauseella. Mutta kerronnan eteenpäin hyökyvässä voimassa on jotain lohduttavaakin - päähenkilön epävarmuudesta huolimatta lukijalla on vahva tunne, että Julie selviää.

Sairaskertomuksena Mahinnousu on koskettavaa mutta myös voimaannuttavaa luettavaa. Vaikka kuolema on läsnä jokaisessa hetkessä, toivo odottaa aina nurkan takana. Rankat syöpähoidot ja lapsen viaton ymmärtämättömyys auttavat Julieta elämään hetkessä. Toisaalta lapsen sairastuminen pakottaa Julieta tekemään päätöksiä omankin elämän suhteen: avioliitto, joka on jäänyt ikävään ja sanattomaan välitilaan, vaatii rohkeaa kohtaamista. Maihinnousu juhlii vahvuuden sanomaa.

Vahvuus on mielestäni Ala-Harjan romaanissa kaksiteräinen miekka. Toisaalta Ala-Harja on kirjoittanut tyyliltään yhtenäisen teoksen, jossa iskevä ja jylläävä muoto yhdistyy vaivatta rankkaan sisältöön. Yksityinen ja henkilökohtainen kriisi rinnastuu Normandian maihinnousuun, toisen maailmansodan suureen katastrofiin - analogia tuo mieleen esimerkiksi Sylvia Plathin runon Daddy, jossa puhujan kokema menetys ja isänkaipuu yhdistyy holokaustiin. Toisaalta taas voisi ajatella, että eteenpäin voimakkaasti rullaava tyyli syö mahdollisuuksia syventyä herkkiin ja koskettaviin hetkiin, joista voisi myös ammentaa paljon sanottavaa. Mutta silloin Maihinnousu olisi kieltämättä kovin erilainen kertomus, eikä välttämättä näinkään hyvä.

En voi kieltää, etteikö Ala-Harjan romaani olisi jäänyt mieleen tai hätkähdyttänyt. Mutta silti olisin ehkä kaivannut joihinkin kohtiin viipyilyä, silläkin uhalla, että hallittu ja vahva kokonaisuus olisi hetkeksi särkynyt. Emma ja Julie jäivät etäisiksi, vaikka tarina itsessään kuohuttaakin lukijaa suurella voimalla.

---
Maihinnousu (2012).
2013, Like.
220 sivua.
Etukannen alkuperäiskuva: Conseil Régional de Basse-Normandie / National Archives USA.
Kustantajan sivut.

2 kommenttia:

  1. Tämä oli todella vahva kirja. Pidän Ala-Harjan kerrontatyylistä, vaikka välillä hän kirjoittaa rivikaupalla samaa lausetta, aivan kuin kuohuavaa aaltoa, joka rikkoutuu jylisten rantakiviin. Aivan huipputeos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä ihastelin kyllä teoksen vahvuutta, mutta ihan tyäsin tämä ei vienyt mukanaan. Ehkä jäin kaipaamaan niitä syvennyksiä ja säröjä.

      Poista