Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Michel Tournier: Perjantai



Michel Tournierin Perjantai kertoo Robinson Crusoen tarinan erilaisena. Nimestä huolimatta kertomus keskittyy kuvaamaan juuri Robinsonin kehitystä, ei Perjantaita. Yksinäinen Robinson on menettämässä viimeiset ihmisyyden rippeensä, kunnes Perjantai ilmaantuu saarelle. Alkaa pitkä prosessi, jonka päätteeksi Robinson oppii kunnioittamaan ja arvostamaan toiseutta, tekemään sille tilaa itsessään.

Käsittelimme Perjantaita yhdellä kurssilla, ja luennoitsija huomautti, kuinka kirja käy läpi Robinsonin elämän saarella hyödyntäen psykoseksuaalisen kehityksen eri vaiheita. Kieltämättä juuri näin teos tekee, mutta yksinkertaisemmistakin näkökulmista voi lähestyä Perjantain sanomaa. Teos purkaa monia imperialistisia vastakkainasetteluja, jotka ärsyttävät nykylukijaa Robinson Crusoessa. Yksinäisyytensä runtelemana miltei järjetön Robinson hakee lohtua saaren maaperästä, jopa masturboi puuta vasten. Luonnon ja ihmisen jyrkkä vastakkainasettelu purkaantuu, kun Robvinson sulautuu osaksi saarta.

Pysähtyneen elämän merkityksettömyys saa Robinson konkreettisesti kierimään mudassa sikojen lailla. Eläimen ja ihmisen ero on häilyvä. Kun Robinson ei voi käyttää kieltään tai muuten olla yhteyksissä omiin lajitovereihinsa, hänen ainoa lohtunsa on muuttua osaksi eläinkuntaa, tuntea kuuluvansa edes johonkin.

Rakenteeltaan kirja on yhdistelmä ulkpuolista kerrontaa ja Robinsonin lokikirjamerkintöjä, joiden pohdinta nousee tavoittamaan välillä jotakin olennaista olemassa olosta ja ihmisen loputtomasta ikävästä, tarpeesta olla osa jotakin merkityksellistä. Rakenne toimii, ja nautin sekä ulkopuolisesta kerronnasta että Robinsonin sisäisistä mietteistä. Pöyristyttävän umpimielisestä imperialista muotoutuu Tournierin kirjassa mielenkiintoinen esimerkkitapaus, johon on helppo samaistua.

Olen sittenkin ihan iloinen, että tulin lukeneeksi puuduttavan ja luetteloivan Robinson Crusoen. Ilman kyseistä lukukokemusta Tournierin kirjan hienous tuskin olisi täysin avautunut minulle, enkä usko, että olisin pitänyt romaanista näin paljon. Ainoastaan loppu jäi harmittamaan - olisin halunnut kertomukseen erilaisen päätöksen eikä kaikki siloittelu innostanut. Mutta kaikesta huolimatta uskon, että Tournierin teoksen jälkimaku kulkee mukanani vielä pitkään.

PS. Osallistun teosparilla Kaksoisolentoja-haasteeseen.

---
Ranskankielinen alkuteos Vendredi ou les limbes du Pacifique (1967).
Suomentanut Eila Kostamo.
2000, Tammi.
250 sivua.

4 kommenttia:

  1. Erittäin valaiseva ja hyvä arvio: kiitokset siitä.
    ***
    Samoja kiitoksia en voi lähettää MT:lle, minusta tällaisen vääntämisessä ei ole mitään minusta järkeä, bloggaan (tai olen ohjelmoinut) Foe teoksesta, missä samaa rautalankaa Robinson-Perjantai väännetään kummaan muotoon.

    Onkohan kirjailijalta unohtunut, että RC ei ollut totta vaan että se oli "vain" romaani :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Foe on omalla lukulistallani, saa nähdä, mitä tykkään. Siinähän on aika rajusti muokattu RC:tä. :)

      Poista
  2. Tämä tosiaan jäi lähtemättömästi mieleen! Vastakkainasettelujen purkaminen kuvaa kirjaa hyvin. Tämä oli taannoin pääsykoekirjana ja luin myös "alkuperäisen", kannatti tosiaan lukea molemmat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä, että Tournierin romaania lukiessa hyötyy ehdottomasti siitä, jos RC on tuttu. :)

      Poista