Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

maanantai 2. syyskuuta 2013

Jeanette Winterson: Sexing the Cherry (ja kysymyksiä)


Jeanette Wintersonin Sexing the Cherry oli edellisen lukumaratonini viimeinen teos, jonka jaksoin lukea loppuun asti. Olematon ja paksu fonttikoko oli ajaa minut hulluksi yhdessä olemattoman rivivälin kanssa - kannattaa todellakin kiinnittää huomiota tekstin painoasuun, kun varaa maratonille kirjoja. Tämä satttui vielä luettavaksi yötä vasten, enkä normaalisti tykkää lukea öisin ollenkaan. Silmäni tekivät hidasta ja tuskallista kuolemaa Sexing the Cherryn kanssa.

Kiduttavasta silmäkivusta tietenkin seurasi se, että paljon tarinasta meni minulta ohi. Muistan kyllä, että tässä oli kyse jostain maagisen realistisesta / historiallisesta romaanista. Ja että Winterson oli sotkenut soppaan vielä taitavasti satujakin, hieman muokattuina. Muistan myös, että pidin kovasti ja viihdyin tarinamaailmassa. Kaikki muu Sexing the Cherrystä on minulta päässyt autuaasti unohtumaan. Jos minun pitäisi tiivistää kirjan juoni muutamaan lauseeseen, niin tekemättä jäisi.

Mutta vaikka juoni onkin unohtunut, en ole unohtanut Wintersonin luomia upeita henkilöhahmoja ja sitä unenomaista fiilistä, johon romaani minut tuuditti. Samoihin hienouksiin olen törmännyt myös aikaisemmissa lukemissani Wintersonin teoksissa, joten varmasti jatkan tutustumistani kirjailijan upeaan ja omalaatuiseen tuotantoon. Luultavasti kertailen Sexing the Cherrynkin jossain vaiheessa uusiksi. Siksi pahoittelenkin nyt tynkäistä ja mitäänsanomatonta postaustani, mutta ehkä tämä raapustus poikii vielä hyviä kysymyksiä ja ajatuksia.

Tässä muutama:


  • Voiko tekstin painoasu vaikuttaa lukukokemukseen? 
  • Kun kirjan lukemisesta on kulunut aikaa, mitä muistat kirjasta helpoiten? (tunnelma, juoni, henkilöt?)
  • Mikä on optimaalisin lukuaika päivästä juuri sinulle?

10 kommenttia:

  1. Kirja kuulostaa sisällöltään mielenkiintoiselta, painoasultaan ei.

    Mulla kyllä vaikuttaa kirjan fontti ja muu ulkoasu lukemiseen. Muistan joskus lapsuudessa aloittaneeni kirjaa, jonka fontti oli omituisen pitkulainen. Eikä siinä ollut lukuja. Melko pian tuomitsin koko kirjan pelleilyksi teknisten seikkojen vuoksi.

    Nykyisin silmissä on hajataittoa sen verran, että pientä ja tummaa fonttia on tuskallista lukea ilman silmälaseja vaikka noin muuten luenkin mieluiten iltaisin sängyssä ennen nukkumaanmenoa, ilman laseja. Se aika, kun lapset nukkuvat, eivätkä todennäköisesti herää pitkään aikaan, on ehdottomasti parasta aikaa uppoutua kirjaan.

    Olen aina ihaillut niitä ihmisiä, jotka osaavat pitkänkin ajan päästä palauttaa lukemansa tarkasti mieleen! Isä varsinkin on sellainen, joka muistaa kaikki nippelitiedot ja vuosiluvut yms. Minä muistan juuri tunnelman, jonkun perusidean ja lukukokemuksen, mutta harvoin kunnolla edes päähenkilöiden nimiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään harvoin muistan päähenkilöiden nimiä, vaikka nykyään olen ehkä petrannut tässä. Noloa kirjoittaa tentteihin kiertoilmaisuja, kun on unohtanut nimet. :D

      Minullakin on hajataittoa/kovin erivahvuiset silmät, joten ilman laseja lukeminen väsyneenä on aika hirveää. Jos haluan lukea ilman laseja, minun pitää lukea ainoastaan toisella silmällä.

      Poista
  2. Luen tällä hetkellä pokkaria, jossa on olemattoman pieni fonttikoko ja pienet rivivälit. Sisämarginaalikin on vielä liian pieni, joten joskus sanoja on hankala lukea loppuun. Kyllä se vaikuttaa lukukokemukseen todella paljon, mutta tuosta kirjasta ei ollut kirjastossa kuin vain tuollainen painos ja kirja on mielenkiintoinen. Olen melkein saanut kirjan jo loppuun, joten ei tuo sitten lukemista ainakaan estänyt, vaikka aluksi hirvitti lukea melkein 600-sivuinen kirja tuollaisella fonttikoolla ja rivivälillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äitini kieltäytyi lukemasta Oatesin Blondia, kun se oli painettu niin pienellä fontilla. Ei kuulemma nähnyt lukea. Itse kyllä sain tapeltua kirjan läpi, mutta hetki kesti tottua.

      Poista
  3. Yksi syy miksi aikoinaan keskeytin Tolkienin TSH-järkäleen oli se, että fonttikoko oli superpieni! Järkihän siinä tihrustaessa meni. Kun joskus yritän uudelleen, valitsen tarkasti sellaisen jonka fonttikoko miellyttää silmää.

    Minäkin kadehdin niitä, jotka muistavat lukemistaan kirjoista kaiken. Nuorempana tunsin itseni huonommaksi kuin kaverini, kun "kilpailimme" siitä, kumpi on jonkin kirjasarjan suurempi fani. Hävisin aina, koska en muistanut yksityiskohtia melkein koskaan, toisin kuin kaverini joka luki kirjan suunnilleen joka päivä uudestaan. Itse tykkään palata lempikirjoihini muutaman vuoden välein, antaa tällä tavoin niille tilaa hengittää. Itse muistan siis yleensä tunnelman ja lukukokemuksen.

    VastaaPoista
  4. Kyllä painoasu siinä mielessä voi vaikuttaa lukukokemukseen, että saattaapi jäädä koko kokemus hankkimatta. ;) Olen itse metsästellyt verkkaisesti Brontën Jane Eyreä ja löytänytkin sen pari kertaa. Vaan kauppaan jäi nimenomaan järkyttävän pienen ja tiheän fonttinsa takia. En viitsi edes ostaa kirjaa, jos se on niin huonosti luettavissa.

    Minulle kirjoista jää yleensä parhaiten mieleen tunnelma ja joitakin yksittäisiä kohtauksia. Ja jos ei jää, niin kirja ei ollut minulle kovin vaikuttava kokemus. Luen yleensä iltaisin ennen nukkumaanmenoa - ja päivisin ja milloin nyt sattuu. Mutta olen havainnut, etten osaa mennä nukkumaan, ellen lue ensin edes vähän aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Halpis-klassikot ovat joskus ihan hirveitä juuri sen fontin takia! Paksua, pientä ja tiivistä, ugh.

      Minuakin nukuttaa paremmin, jos luen vähän aikaa ennen silmien ummistamista.

      Poista
  5. Minulta on mennyt ihan tällainen postaus ohi! Nyt vastaan kysymyksiin.

    Voiko tekstin painoasu vaikuttaa lukukokemukseen?

    Kyllä! Liian pieni teksti tai ne olemattomat rivivälit voivat saada jopa kammoksumaan kirjaa. Lisäksi joissakin kirjoissa olen törmännyt fonttiin, joka paksussa kirjassa tuntuu jotenkin hirveän vieraalta.

    Kun kirjan lukemisesta on kulunut aikaa, mitä muistat kirjasta helpoiten? (tunnelma, juoni, henkilöt?)

    Tunnelman! Juoni ja henkilöhahmot unohtuvat herkästikin, mutta tunnelma tai omat ajatukset eivät. En edes muista ihan kaikkea mitä lempikirjoissani tapahtuu, mutta se ei ole oleellista, sillä muistan niiden olleen vaikuttavia ja saa ainakin yllättyä seuraavalla lukukerralla ;)

    Mikä on optimaalisin lukuaika päivästä juuri sinulle?

    Öisin luen intensiivisimmin. Mutta tärkeintä on se, että on lukurauha.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Öisin? No huhhuh, en voisi kyllä lukea yöllä, mutta taitaa olla aika yleistä sekin toiminta. Eikö öisin pitäisi nukkua? :D

      Poista