Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

tiistai 3. syyskuuta 2013

Eeva-Kaarina Aronen: Maria Renforsin totuus


En ole aikaisemmin ollut mikään historiallisten romaanien suuri fani, mutta opiskelujen myötä olen kiinnostunut niistä enemmän. Eeva-Kaarina Arosen upeakansinen Maria Renforsin totuus oli kiikkunut TBR-listallani jo tovin, joten päätin ruokkia historiallisten kertomusten nälkääni tarttumalla siihen.

1800-luvun jälkipuoliskolla mukaviin oloihin ja leppoiseen elämään tottunut Maria Renfors päättää lähteä matkalle Karjalaan. Innokas kalastajatar on rakastunut arvaamattomaan mieheen, eikä kukaan osaa aavistaa, miten retki päättyy. Karjalan jylhät maisemat ja vieraat tavat kuorivat ihmisistä esiin erilaisia puolia. Huviretki muuttuu painajaiseksi, uni ja todellisuus sekoittuvat toisiinsa.

Arosta voi kiitellä huoletta upeista tunnelmista, jotka vaihtuvat sujuvasti sävystä toiseen. Epätietoisuus ja uhka leijuvat kaiken yllä, mutta samalla läsnä ovat perinteiden tuoma lohtu ja sisarten välinen syvä yhteisymmärrys. Rakkaus muuttuu sekin romaanissa hetkessä ääripäästä toiseen - intohimo vaihtuu mustasukkaisuuteen, mustasukkaisuun pelkoon. Tuntemattomuus ja hallitsemattomuus, jotka toisessa alunperin kiehtovat ja kutsuvat, vaihtuvat uhkaavaksi epätietoisuudeksi.

1800-luvun Karjala ja karjalalaiset tapoineen on kuvattu tarkasti ja elävästi. Mutta välillä olisin suonut jopa karsintaa tapojen kuvaukseen, esimerkiksi kun kirja tuntui aina välillä liukuvan pelkäksi selostukseksi karjalaisista ruuista. Ehkä myös tiukempi juonenkuljetus ja olisi toiminut paremmin - nyt tuntuu siltä, että Marian tarina jää toisinaan polkemaan paikallaan ja hukkuu ylimääräisiin yksityiskohtiin. Rohkeampi ja määrätietoisempi eteneminen pitäisi lukijan mielenkiintoa paremmin yllä.

Myös totuuden pohtimisen toisteisuus ärsytti välillä. Jahkailun ja pähkäilyn sijaan jäin kaipaamaan enemmän toimintaa ja tilaa omille johtopäätöksille. Sen sijaan juonen huipentuma oli mielestäni upea, ahmin unenomaisen ja painajaismaisen kohdan hetkessä. Kuvallisuus korostuu ja jää kummittelemaan mieleen vielä pitkäksi aikaa lukemisen jälkeenkin.

Vaikka en siis ihan varauksetta Maria Renforsin totuuteen ihastunutkaan, ei yhtään harmita, että Arosen kaksi muuta romaania odottavat vielä vuoroansa hyllyssä. Marian kertomuksessa on jotakin lumoa ja erityistä, mutta ihan kaikki elementit eivät ole sattuneet kohdilleen. Silti tunnelmat olivat sen verran vakuuttavat, että jään innolla odottamaan, mitä kaikkea Kallorumpu ja Hän joka näkee lukijalle tarjoavat.

---
Maria Renforsin totuus (2005).
2009, Teos.
299 sivua.
Ulkoasun suunnittelu Dog Design.

2 kommenttia:

  1. Minä ihastuin viime talvena Kallorumpuun aivan tavattomasti, tekisi mieli lukea tämäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kallorumpu polttelee kovasti hyllyssä! Kyllä tässäkin oli hyviä juttuja, joten kannattaa ehkä ainakin vilkaista, vaikka ei ihastuisikaan.

      Poista