Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

perjantai 2. elokuuta 2013

Marie Darrieussecq: Sikatotta


Marrie Darrieussecqin Sikatotta tarttui mukaani Metson poistomyynnistä. Olin aiemmin lukenut kirjailijalta toisen pienoisromaanin Kummitusjuttu, joka vakuutti minut outoudellaan ja hienolla tyylillään. Sikatottakaan ei pettänyt, vaan osoittautui viime lukumaratonini parhaimmaksi kirjaksi. Pidin tästä ehkä jopa enemmän kuin Kummitusjutusta.

Kirjan kertoja on nuori nainen, jonka keholle alkaa tapahtua outoja asioita. Metamorfoosista paljastuva keho muistuttaa oudosti sian ruumista. Nainen on töissä asiakaspalvelutehtävissä, mutta kertomuksen edetessä myös työtehtävät muuttuvat omituisemmiksi - nainen joutuu alistumaan miesasiakkaiden kähmintään ja seksiin heidän kanssaan. Aluksi nainen on varovaisen innostunut omista mahdollisuuksistaan, mutta myöhemmin hän alkaa pelätä kehoaan ja yhä väkivaltaisemmaksi käyviä miehiä.

Sikatotta on siitä mielenkiintoinen kirja, että siinä muodonmuutosta käsitellään sekä metaforisella että konkreettisella tasolla. Naisen kehon voi teoksessa nähdä rinnastuvan miesten seksualisoimaksi käyttötavaraksi, äärimmäisen lihalliseksi eläimen ruumiiksi, joka jää asuttajalleen vieraaksi, toiseksi. Lihallisuuden teemaa korostaa teoksessa myös abortin kuvaus: abortti kietoutuu yhteen teurastuksen, väkivallan ja myyttien kanssa. Toisaalta naisen läpikäymä ruumiillinen muutos on hyvinkin todellinen, maagisen realistinen. Mikäli muodonmuutosta haluaa tulkita yksistään konkreettisena eikä metaforisena, romaani kaikuu kauhuelementtejä ja rikkoo ajattelukyvyn rajoja.

Lisää mielenkiintoa Darrieussecqin teokseen tuo miljöö, joka jää lukijalla käsittämättömäksi ja pakostikin oudoksi. Koska kertoja kirjoittaa tarinaansa kohdeyleisölle, jonka hän olettaa olevan tietoinen muuttuneen ja kaaokseen liusuneen yhteiskunnan oloista ja laiesta, hän ei näe tarpeelliseksi selittää turhia. Moni seikka jää avoimeksi ja siksi kovin vieraaksi. Viidakon lakeja noudattava yhteiskunta kammottaa ja hirvittää. Toiseuden ja vierauden tunne korostuu.

Pidin Sikatotta-romaanista niin paljon, että haluan jatkossa lukea kaiken, mitä Darrieussecq on uransa aikana kirjoittanut. Valitettavasti haluni törmäävät tässä kohtaa seinään, sillä lukemani kahden romaanin lisäksi Darrieussecqilta ei ole vielä suomennettu mitään muuta.

Mikä vääryys.

---
Ranskankielinen alkuteos Truismes (1996).
Suomentanut Annikki Suni.
1997, WSOY.
117 sivua.

4 kommenttia:

  1. Hui, kuulostaa kauhukirjalta o_O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli myös hauska, sitä puolta en tuonut ollenkaan esille arviossani. Suosittelen kuitenkin tutustumaan! :)

      Poista
  2. No jopas vaikuttaa erikoiselta kirjalta, harmi etten sitä koskaan lukenut, vaikka kirjan omistan. Pitäisi varmaan jossain vaiheessa muuttaa kirjat tänne.

    Hieman kyllä arveluttaa tuo selittelyn puute, joka voi olla hyväkin asia, mutta joskus kirja ehkä vaatisi sellaista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus, mutta minusta tämä oli kaikessa outoudessaan hyvin kutkuttava, joten ainakin itse liputan tehtyjen ratkaisujen puolesta. :)

      Poista