Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

tiistai 13. elokuuta 2013

Juhani Aho: Rautatie


Valitsin Juhani Ahon Rautatien lukumaratonille varsin huolettomin mielin, sillä aikaisemmat lukemani teokset kyseiseltä kirjailijalta ovat olleet kaikki hyviä lukukokemuksia. Ahon Juha on jopa yksi kotimaisista suosikkiromaaneistani. Keväällä myös eräs luennoitsija sattui Suomen kirjallisuuden historian kurssilla spoilaamaan Rautatietä niin houkuttavasti, että pienoisromaani alkoi välittömästi kiinnostaa.

Pettymykseni oli kuitenkin miltei ylitsepääsemätön, kun huomasin, ettei Rautatie vastannutkaan kuvitelmiani. Luulin, että teos keskittyisi kuvailemaan modernistisin ripauksin erään ukon ja akan matkaa pelottavassa junavaunussa, mutta itse asiassa suurin osa teoksesta kertookin ihmettelystä ja loputtomasta jahkailusta, ikuisesta vatvomisesta ennen toimeen ryhtymistä. Tuumimisen puuduttavuus korostuu vielä kolmoispisteiden toistuvina riveinä, jotka alkoivat ärsyttää ihan suunnattomasti. Missä viipyi se kauhea junamatka, josta luennoitsijakin silloin kurssilla niin innostuneesti kohkasi?

No tulihan se matka sieltä sitten lopulta. Ärsyyntymiseni ja odotukseni purkautui pikaisena antikliimaksina, ja ukon ja akan seikkailu tuntui loppuneen ennen kuin todella alkoikaan. Hämmentyneenä totesin menneeni samaan lankaan kuin kirjan päähenkilötkin: odotin jotain suurta jälkkäriherkkua, mutta sain kylmää ja lättänää pannukakkua.

Jälkeenpäin ajateltuna Rautatie on kai ihan nerokas kirja. Teos luo komiikkaa arjen ilmiöistä ja kehityksen uhkasta, mutta toisaalta asetta myös vastakkain mutkattoman maalaiselämän ja eteenpäin päättömästi höyryävän teollistumisen. Vaikka eriarvoisuutta pohditaankin lähinnä huumorin kautta, vastakkainasettelu ei ole pelkästään yksioikoista. Ajankuvana Rautatie on terävä ja osuva, tutustumisen arvoinen.

En tiedä, olisiko lukukokemukseni ollut erilainen ilman valheellisia ennakko-odotuksia. Mutta toisaalta olen alkanut miettiä, että ehkä Rautatiessä hienointa onkin juuri pettymys, taidokas jännitteen lässäyttäminen.

Siis: lukekaa ja pettykää.

---
Rautatie (1884).
1963, WSOY.
126 sivua.
---

PS. Blogini päivittyy hetken hieman harvempaan tahtiin, olen ollut hieman huonovointinen enkä tiedä, milloin oloni kohenee taas. Lisäksi edessä olisi vielä yksi tentti ja vaikka mitä puuhaa ennen kouluun palaamista, joten postaaminen ei ole listani kärkisijoilla. Blogini ei ole kuitenkaan häviämässä mihinkään, vaikka saattaa hetkeksi uinahtaakin. :)

11 kommenttia:

  1. "Lukekaa ja pettykää." Ehkä paras kehotus ikinä :DD

    Täytyy nyt suoraan sanoa, että ihan kauheasti ei kiinnosta, vaikka periaatteessa ihan yleissivistyksellisistä syistä koen, että minun pitäisi tämä lukea. Rautatie näyttää olevan melko lyhyt, että ehkä se saisi lukaistua läpi ilman sen suurempaa draamaa. Ehkä. Joskus. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerro sitten, miltä pettyminen tuntui. ;)

      Poista
  2. Aah, tämä on minun yksi ihan lempikirjoistani =)! Jahkailu ei ollenkaan haittaa minua, kun jotenkin ajattelen, että tämä on kirja jahkailusta, ei niinkään siitä rautatiestä. Yleensä kyllä inhoan suuresti kolmen pisteen käyttöä, mutta ehkä tämä on nyt se ainoa kirja jolle sen sallin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas ärsyynnyin pisteistä ihan suunnattomasti. Hyi ja yäk. Mutta toisaalta taas, kyllähän ne tähän kirjaan sopivat...

      Poista
  3. Kehotuksesi lukea ja pettyä sai minut kiinnostumaan kirjasta entistä enemmän :D

    Toivottavasti vointisi kohenee pian <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin jo paremmin, kyllä se tästä.

      Pettyminen on hei jees! :D

      Poista
  4. Odotin samoin junamatkasta huipentumaa, kirjahan on vähän rakennettu siihen suuntaan, mutta matka olikin sekava ja nopeasti ohimenevä kohtaus. Toisaalta jos se olisi ollut kirjan varsinainen gege, kirjan nimi olisi ehkä ollut Junamatka.

    Jos jotain hienoa kirjassa oli niin kontrasti korpimaiden ja koneiden välillä. Rautatie ei ole vain teknologiaa, vaan mukana tulee kokonaan uusi maailma, käsitteet, tavat, lait, roolit, jotka kaikki ovat vieraita Matille ja Liisalle. Heillä ei ole edes sanoja uudelle uudelle teknologialle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En nyt osaa vastata tähän muuta, kuin että allekirjoitan kaiken kirjoittamasi. Juuri samoja asioita minäkin pohdin lukemisen jälkeen.

      Poista
  5. Minäkin luin juuri Rautatien ja innostuin suorastaan Juhani Ahosta. En ole kotimaisen kirjallisuuden suurin ystävä eikä kovinkaan moni lukemistani klassikoista ole tehnyt vaikutusta, joten positiiviset odotukset Rautatien suhteen olivat lähinnä olemattomat. Ja sitten kirjanpirulainen yllättikin positiivisesti. Vielä en ole ehtinyt pysähtyä miettimään sen tarkemmin miksi pidin tarinasta niin kovasti, mutta nyt lähinnä iloitsen siitä, että kotimaiset klassikotkin voivat olla hyviä. Ja itse asiassa nyt olen lukemassa jo toista yllättävän hyvää klassikkoa, nimittäin Työmiehen vaimoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Työmiehen vaimo on upea! Ihan mahtavaa, kuinka niinkin vanha teos voi olla edelleen ajankohtainen.

      Poista
    2. Aholta suosittelen muuten vielä Juhaa. Ihan huikea kirja. :)

      Poista