Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

maanantai 1. heinäkuuta 2013

The Sense of an Ending


Tony Webster muistelee nuoruuttaan, ystäväänsä Adriania ja ensirakkauttaan Veronicaa. Kolmikon tien ovat päättyneet katkeraan eroon, ja nyt vanhempana Tony yrittää konstruoida muistoistaan tapahtumien todellisen kulun. Mutta tarttuessaan menneisyyden kutsuhuutoon hän joutuu yllättymään ja kohtaamaan oman osansa tragediassa.

Julian Barnesin The Sense of an Ending käsittelee vastuuta, muistia ja etäisyyksiä ihmissielujen välillä. Toby myöntää haparoivansa yrittäessään tavoittaa menneisyydestä totuutta, mutta hän arvaa, kuinka paljon hänen muistinsa todellisuudessa siloittaakaan tapahtuneita. Nuoruuden muistelun nostalgia ja anteeksianto hämärtävät todellisuuden ja toiset, paljon katkerammat näkökulmat tapahtuneesta.

Ristiriita Tonyn kertomuksen ja todellisuuden välillä on niin suuri, että vaikka Tony tuntuu aidosti hämmentyvän totuudesta ja kohdatessaan nuoremman minänsä, lukija ei kykene sympatiseeraamaan miestä. Minusta Barnesin luoma kertoja on kenties ärsyttävin ja minäkeskeisin hahmo, jonka olen kirjallisuudessa hetkeen bongannut. Teoksessa on kuitenkin ironiaa - Tonyn nostalgian sävyttämä itsekeskeinen muistelu, maskuliininen kasvutarina, muuttuukin äkkiä vähäosaisten ja kärsivien tarinaksi. Tony ei pidä itseänsä erityisen älykkäänä tai aikaansaaneena, mutta silti hän on laittanut liikkeelle prosesseja, jotka ovat tuhonneet ihmiselämiä. Tonyn tragedia onkin jäädä oman kertomuksensa surkimukseksi, sivuhenkilöksi.

Tony on myös kyvytön näkemään asioita toisten ihmisten näkökulmasta. Kaikki ratkaisut ja tapahtumat hän tulkitsee loppukädessä itseään imartelevin selityksin. Siksi kirjan muut henkilöt, kuten Veronica ja Adrian, jäävät lukijalle mysteereiksi. Ehkä tässä voisi nähdä joitakin syvempiä tasoja - liian minäkeskeinen ja miehinen katse alentaa, idealisoi ja väärentää. Ja eikö kirjallisuuskin ole suuntautunut jo jonkin aikaa poispäin tästä miehisestä näkemisestä ja kuvaamisesta?

Barnesin kirjassa on hyviä ja hienoja pointteja. Silti tuntui, että olen jo lukenut tämän jo aikaisemmin. Ja ai niin - sitten muistin, että samanlaisia kysymyksiä ja teemoja pohdiskellaan terävämmin J. M. Coetzeen upeassa ja hämmentävässä romaanissa Häpeäpaalu. Toisin kuin Häpeäpaalu, The Sense of an Ending ei jaksanut kiinnostaa tai koskettaa minua. Koko kirjan ajan odotin juuri "endingiä".  Kieli ja kerronta soljuvat vaivatta eteenpäin, huumoriakin on (ja se jopa jaksaa naurattaa), mutta jokin terävyys Barnesin teoksesta jää silti uupumaan.

Tai ehkä The Sense of an Ending ei vain yksinkertaisesti ollut minun kirjani. Ehkä kertoja ärsytti minua ylitse kaikkien rajojen, ja siksi kosketukseni koko tarinaan jäi etäiseksi ja tympeäksi. Ehkä olisinkin halunnut oikeasti kuulla Veronican puolen tarinasta, enkä miettiä, miten joku toinen tämän kertoisi.

Ehkä.

---
The Sense of an Ending (2011).
Vintage, 2012.
150 sivua.
Design Suzanne Dean,
photograph Paul Tomlins.
Kustantajan sivut.

19 kommenttia:

  1. Voi että, ja minulle tämä oli ihan viime vuoden parhaita! Sinä luit tämän alkukielellä, mitäs jos se Juva onkin niiiin hyvä suomentaja?!

    No ei kai sentään.

    Minä sympatiseerasin Tonya aika paljonkin, varmaankin siksi että taidan olla itsekin aika kova selittämään asioita uusiksi, ja vähän epäilen, että siinä saattaa painotukset vaihtua itselle helpommiksi hyväksyä ihan huomaamatta. Eikä siinä ole edes mitään pahaa, mutta mielenkiintoista se on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kersti Juvan suomennosta on hehkutettu joka paikassa. Itse päädyin raukkamaiseen ratkaisuun ja ostin englanninkielisen pokkarin Hulluilta päiviltä. Suomennos olisi ihan mukava lukaista läpi, kun sitä on niin kehuttu.

      Olenko ainoa, joka ei sympatiseerannut Tonya? Taidan olla aika kylmä akka. :D

      Poista
    2. No onhan se Tony aika ärsyttävä, tai säälittävä oikeastaan. Mutta sitten samalla niin inhimillinen :)

      Poista
    3. Eli pysyn johtopäätöksessäni - olen kylmä akka. :D

      Poista
  2. Minulle tämä kirja oli viime vuonna yli sadan kirjan joukosta toiseksi paras. Vain Hollinghurstin Vieraan lapsi kiiri ohi. Minusta tässä on todellinen tiivistyksen timantti ja pidin kovasti Tonysta, joka oli niin hukassa kaiken sen kanssa, mitä hän oli tehnyt, miten hän näki itsensä, miten muut näkivät hänet etc.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vieraan lapsi on minullakin listalla, harmi, että Akateemisesta olivat englanninkieliset pokkarit päässeet loppumaan.

      Minä taas en pitänyt tiivistyksestä enkä Tonystä. En tiedä, millainen lukukokemukseni olisi ollut, jos olisin samaistunut Tonyyn tai edes kyennyt sympatiseeraamaan häntä.

      Poista
  3. Hieno bloggaus, ja hyvä, että joku lukee englanniksi. Käännös on aina käännös, vaikka varmasti olikin hyvä.

    itsekin odotin Veronican tarinaa, enkä lämmennyt kirjalle Coezee on lukematta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Alkukielellä lukemisessa on kieltämättä omat puolensa, vaikka käännöstä on myös kehuttu kovasti.

      Lue ihmeessä Coetzee! Häkellyttävä teos.

      Poista
  4. Nyt kun puit sen sanoiksi, niin tämä olisi voinut olla kiinnostava juurikin toisen henkilön silmin. Nyt kirja jäi aika nihkeäksi ja tarina oli jopa tylsä.

    VastaaPoista
  5. Häpeäpaalu on minulla ollut varmaan sata vuotta pakko lukea -listalla, mutten ole vielä saanut edes kirjaa käsiini. Täytyy ryhdistäytyä.

    Tästä kirjasta en ole aiemmin ollut järin kiinnostunut, mutta nyt alkoi ujosti kiinnostaa, ehkä juurikin tuon Tonyn mahdollisen ärsyttävyyden takia. Ehkä haluan tietää palaako minultakin hermo häneen. :D

    Ja ehdottomasti aion lukea (jos luen lainkaan) tämän alkukielellä. Jotenkin minua ärsytti se taannoinen käännöskeskustelu tämän kirjan tiimoilta, joten ei edes kiinnosta suomiversio. Tosin en lue mielelläni muutenkaan alkujaan englanninkielisiä kirjoja Suomeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hopihopi, alas lukea jo sitä Häpeäpaalua, se on ihan mieletön kirja! Vaikka onkin aika provosoiva ja ärsyttävä jajaja. Mutta silti.

      Kenties saatat vaikka ihastua Tonyyn... ;) Joo no ei, vitsi. :D

      Minua taas on alkanut käännös kiinnostaa, kun sitä on niin paljon hehkutettu. Ja onhan Juva omaa luokkaansa suomentajana. Mutta tuskinpa jaksan tähän enää palata, ei inspaa kuitenkaan niin paljoa.

      Poista
  6. Nyt kun sen sanoit, niin kirjasta olisi voinut saada enemmän kun olisi katsellut sitä välillä toisen henkilön silmin. Tälläisenään en juurikaan pitänyt kirjasta, enkä saanut irti siitä läheskään yhtä paljon kuin sinä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja minä kun luulin, että sain tästä harvinaisen vähän irti, mutta onneksi en näytä olevan ainoa, jonka kirja jätti kylmäksi. Olisin kovasti halunnut kuulla Veronican tarinan.

      Poista
  7. Toinen kertoja (ja näkökulma) Tonyn rinnalle olisi saattanut toimia, vähän samaan tapaan kuin Flynnin Kiltissä tytössä. Edes hyvä suomennos ei pelastanut lukukokemusta kohdallani, tosin kirjoitusvirheet valitettavasti söivät suomennoksen toimivuutta. Tony oli kyllä todella rasittava hahmo!

    Kannen upeutta jaksan hehkuttaa edelleen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikäviä nuo kirjoitusvirheet. :(

      Hyvä, että joku toinenkin ärsyyntyi Tonyyn! :)

      Kansi oli minustakin ehkä parasta tässä kirjassa.

      Poista
  8. Vielä minä tämän luen... Jokin tässä kirjassa kiehtoo, ja haluan tietää, kummalle puolelle asetun, ei ihastuneisiin vaiko ihastuneisiin. =D Lyhytkin kirja on, että äkkiäkös tämän hotkaisee, kun sattuu kohdalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No pituudella tätä ei ainakaan ole pilattu. :D Jään odottamaan, mille puolelle asetut.

      Poista
  9. Kirjan eka, menneisyyteen sijoittuva osa oli vetävä, odotin koko ajan jatkoa. Toisessa osassa juttu läsähti kokonaan ja jätti tympeän olon. Ei hyvä.

    VastaaPoista