Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

torstai 4. heinäkuuta 2013

Sementtipuutarha


Ian McEwanin Sementtipuutarha kertoo murrosikäisen Jackin ja hänen perheensä synkän tarinan. Eräänä kesänä asiat muuttuvat dramaattisesti - luvassa on huumaava ja järjen ylittävä sekoitus pelkoa, ahdistusta mutta myös vapautta ja kasvamista. Perheen sisäiset roolit muokkautuvat uusiksi, eikä kukaan selviä muutoksesta ehjänä.

En tiedä, mikä minua viehättää niin sanotuissa vastenmielisyyttä herättävissä teoksissa. McEwanin pienoisromaani on täynnä seksuaalisia perverisioita ja ruumiillista ahdistusta, jonka huomaan vetoavan minuun. Nautin kirjasta, vaikka ahdistavuus tuntui välistä hiipivän jopa iholle asti.

McEwan kuvaa trauman vaikutusta ihailtavasti. Luvassa ei ole suurta tunnevyöryä, vaan hiljaista ahdistusta, kun aika ja helle polkevat paikallaan (samaan painostavuuteen on kiinnittänyt huomiota myös Elegia). Seisahtunut ajallisuus asettuu kirjassa voimakkaaseen konstrastiin Jackin dynaamisesti etenevän sukupuolisen kehityksen kanssa, ja pinnan alla kytee eroottisten jännitteiden synkkä kudelma. Teoksen puutarha on kuitenkin sementtiä, eikä sen ole mahdollista puhjeta hedelmälliseen kukintaan.

Joissain kohdissa minua häiritsi eroottisten kohtausten töksähtäminen - ne tuntuivat paikoittain päälleliimatuilta, liialta korostamiselta. Ehkä sulavammat upotukset tai vähempi korostus olisi riittänyt. Nyt tuntuu, että teos haluaa väkisinkin hyökätä ja ravistella. Mutta eihän se välttämättä ole huono asia.

Jäin myös miettimään teoksen kertoja-asetelmia. Onko Jack luotettava kertoja? Sementtipuutarhassa viitataan usein viikonloppuun, jonka perheen lapset viettävät ilman vanhempiaan. Ehkä kyseessä onkin vain ajallinen hämärtymä, kielletyn seksuaalisen kokemuksen laukaisema trauma? Todellisuuden ja kuvitelman rajat kun hämärtyvät Jackin mielessä moneen kertaan kertomuksen aikana. Tämä jännite toi lukemiseen mielenkiintoa ja sai kiinnittämään huomiota tekstin yksityiskohtiin.

Lyhyeksi teokseksi McEwanin Sementtipuutarhasta löytyy paljon ammennettavaa. Uskon, että tulen palaamaan tähän kirjaan vielä toistamiseen. Sementtipuutarhan jälkeen olen myös päättänyt tutustua McEwanin muuhun tuotantoon - mutta varovasti, sillä näin hienon teoksen jälkeen on helppo pettyä.

---
Englanninkielinen alkuteos The Cement Garden (1978),
Suomentanut Eva Siikarla.
2009, Otava.
135 sivua.
Kustantajan sivut.

6 kommenttia:

  1. Hiplasin tätä juuri kirppiksellä, mutta jätin sinne, kun takakansitekstin luettuani ajattelin, että ei ole minun kirjanai. Sinun arviosi vahvisti näkemystäni ja jotenkin kuvailustasi tuli mieleen McEwanin Vieraan turva, joka sekin kuvasi omalta osaltaan erilaisia seksuaalisia perversioita ja oli melkoisen ahdistava lukukokemus.

    Olen kyllä pitänyt joistain McEwanin kirjoista, etenkin Lauantai upposi aikoinaan erinomaisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli ensikosketukseni McEwaniin, ja aion varmaan jatkossakin lukea lisää. Lauantai on listoilla. :)

      Poista
  2. Nyökyttelen täällä päätäni, sillä melko samoin koin itsekin kirjan. Vaikka kirjassa käsiteltiin seksuaalisuutta, McEwan jätti melko paljon lukijan kontolle spekuloida ja vedellä johtopäätöksiä.

    Minua kiinnostaa nyt erityisesti tuo monessa paikassa mainittu Vieraan turva. Aion kyllä itsekin hetken aikaa taukoilla McEwanista: ainakin sen aikaa, että tämän kirjan tunnelman hiljalleen haipuu päästä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasin, että postauksesi oli myös samoilla linjoilla omien mielipiteitteni kanssa. Minusta yksi McEwanin kirjan hienouksista oli juuri se, että paljon jäi lukijan pohdittavaksi.

      Vieraan turva löytyy meiltä Akateemisen hyllystä englanniksi - vielä en uskaltanut napata sitä mukaani, mutta jossain vaiheessa kyllä. Pidän pienen tauon McEwanista, niin seuraava kirja sitten varmaan sitäkin odotetumpi. :)

      Poista
  3. Tämä minun pitää lukea...kirjoitit ajatukseni ääneen, sillä en minäkäänm ymmärrä miksi luen vastenmielisiä kirjoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä me kuulumme niihin lukijoihin, jotka nauttivat ristiriitaisista tai kuvottavista tunteista lukiessa. Kai ahdistavuudellakin on oma estetiikkansa. :)

      Jään odottamaan arviotasi.

      Poista