Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Roland Barthes: Rakastuneen kielellä



Rakkaus on kuolemanvakavaa - rakastuneelle. Rakastuneen kieli on toisaalta muille täysin käsittämätöntä, hullua. Rakkaus saa ihmisen palvomaan epäjumalankuvaa, roikkumaan tunteja puhelimessa ja käyttäytymään kuin hirviö. Näin ainakin, jos Roland Barthesia on uskominen.

Rakastuneen kielellä sisältää fragmentteja rakastamisen ja rakastumisen filosofiasta. Barthes käy kaikki rakkauden alueet läpi terävästi ja tarkkanäköisesti, avaa rakastuneen diskurssia hölmistyneelle sivustakatsojalle. Fragementtejen puhuja ottaa toisinaan itse rakastuneen ja hullaantunen subjektin roolin, toisinaan taas nauraa rakastamisen hulluudelle. Ironia ja etäisyys puhuttuun luo tekstiin miellyttävää jännitettä ja huumoria, joka saa sivut kääntymään kuin huomaamatta. Rakastuneen kiellellä on niitä kirjoja, joita lukee ilokseen.

Puhuja palaa usein rakkauden merkkiteokseen, Nuoren Wertherin kärsimyksiin. Suosittelenkin, että mikäli Rakastuneen kiellellä kummittelee jossakin lukulistallasi, niin kannattaa ensin tutustua Goethen klassikkoon. Näin Barthesin tekstiä on ehkä mielyttävämpi seurata, eikä historiallinen rakkaustarina spoilaudu turhaan.

Barthesin tekstissä rakkaus esiintyy pikemminkin sisäänpäinkääntyvänä, itsekkäänä ja tuhoavana luonnonvoimana kuin antavana ja ravitsevana välittämisenä. Oikeastaan teoksessa rakkaus puetaan myrskyksi vesilasissa. Uskon, että Barthesin kirjoituksista on helppo provosoitua, mutta suosittelen suihtautumaan niihin ennakkoluulottomasti ja avoimin mielin. Toisinaan tunnistin kirjan sivuilta itseni. Muistan hyvin, kuinka minä, joka en koskaan ole pitänyt itseäni mustasukkaisena, muutuin varsinaiseksi hirviöttäreksi kun mieheni puhui jotakin exästään. Jälkeenpäin hävetti ja hirviti.

Rakastuneen kieli ei rajoitu vain rakkausromaanien diskurssiin - se on tauti, joka puree jossakin vaiheessa kaikkia ihmisiä.

---
Ranskankielinen alkuteos Fragments d'un discours amoreux (1977),
suomentanut Tarja Roinila.
2010, Nemo.
310 sivua.
Graafinen suunnittelu dog design,
kannen kuva Petri Salmela.
Kustantajan sivut.

10 kommenttia:

  1. Sinulla on hieno kuva, varjo ja valo ovat hyvin "aseteltu" :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos, tuskailin tämän kuvaamisen kanssa pitkään. Kunnes sitten näin tuon kivetyksen ja valon - se olikin sitten siinä. :)

      Poista
  2. Minulla tämä on odottanut hyllyssä jo pitkään vaikka luulin ahmivani kirjan heti hankittuani ;) Mutta ei kai sentään Wertheriä, eiii, sitä kohtaan omaan niin kauheat ennakkoluulot ettei ole tosikaan.

    Joo ja kuva on tosiaan hieno, silkkaa film noiria!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höpöhöpö, Werther on loistava! Saatat oikeasti yllättyä iloisesti, kirja on ihan hauskakin lukukokemus nykyperspektiivistä.

      Ja kiitos. :)

      Poista
  3. Aijai, mun ihana gradu-kirjani ♥ ja rakkauden diskurssia kerrakseen. Rakkausromaanit siis olivat aiheeni, tämä taustalla vähäsen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, tätä on varmaan ollut ilo käyttää. :)

      Poista
  4. Lempikirja, ihana! Tunnistin myös itseni, ainakin nuorempana kiihkomielenä!

    VastaaPoista
  5. Pitääkin lukea tämä. Kiitos jälleen kiinnostavasta lukuvinkistä :)

    VastaaPoista