Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

lauantai 6. heinäkuuta 2013

Oresteia


Voisi kuvitella, ettei ole kovin viisasta valita ensimmäiselle lukumaratonille kreikkalaista klassikkodraamaa. Kun kyseessä vielä on trilogia, kaikki katastrofin ainekset ovat läsnä. Tartuin Aiskhyloksen Oresteiaan raskaiden ennakkoluulojen kiusaamana, vain pari tuntia ennen maratonin päättymistä.

Mutta yllätyksekseni huomasinkin jopa viihtyväni Oresteian parissa. Ensimmäinen, Agamemnon, oli upea lukukokemus, jota siivitti Kirsti Simonsuuren upea, sujuva ja taidokas käännös. Missään vaiheessa tragedina kieli ei takertunut kiinni tai tahmannut lukemista, vaan soljui eteenpäin hypoonottisella voimalla. Nautin jokaisesta repliikistä.

Loppua kohden mielenkiintoni trilogiaa kohden laski. Agamemnonia seuraava osa Haudalla uhraajat (Khoephoroi) oli jo toiminaltaan ja moraalisilta jännitteiltään paljon latteampi. Huomasin myös tykästyneeni kovasti Agamemnonin hirviömäiseen Klytaimnestraan, muut henkilöt jäävät auttamatta vahvatahtoisen naisen varjoon. Toisessa osassa Klytaimnestrastaan kiinnittynyt huomio kiinnittyy Oresteen valintaan ja hänen jälleennäkemiseensä katkeran siskonsa, Elektran, kanssa.

Viimeinen osa, Raivottaret (Eumenidit), oli minulle varsinnainen antikliimaksi. Tuntui, kuin poliittinen puuro olisi juuttunut suoraan kurkkuuni, enkä saanut näytelmään enää minkäänlaista kosketusta. Kenties viimeissessä osassa minuun iski odottamani klassikon ja lukumaratonin välinen ristiriita - huomasin, että sormeni hapuilivat levottomasti kirjan lopusta löytyviä selityksiä (joita on muuten enemmän kuin runsaasti, 67 sivua!). Lukumaratonin loppua kohden tahtini oli kiihtynyt, enkä olisi oikein jaksanut enää tehdä ylimääräistä ajatus- tai perehtymistyötä. Voin siis avoimesti myöntää, että silmäilyni jäi pakostikin liian huteraksi Aiskhyloksen klassikon jälkipuolen kohdalla.

Saatuani Oresteian lukemisen päätökseen tein lupauksen tarttua kirjaan vielä uudestaan. Selitysten ja kunnollisen perehtymisen kera, tietysti. Mutta se onkin sitten kokonaan toinen tarina ja uusi postaus joskus tulevaisuudessa.

---
Kreikankielinen alkuteos Oresteia,
Suomennos, selitykset ja jälkisanat Kirsti Simonsuuri.
2003, Tammi.
302 sivua
Päällys Tuija Kuusela.

4 kommenttia:

  1. Varsinainen maratonkirja, onnittelut. Lisäksi kiitän upeaa banneria ja jutun kuvitusta, pidän kuvaustyylistäsi valtavasti.

    Mie ajattelin kerätä keskiviikon maratonille paljon vanhempaa kirjallisuutta, siitäkin syystä, että niitä saa ilmaiseksi sähkökirjana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos, tässähän ihan punastuu. :)

      Mukavaa päästä seuraamaan muiden maratoneja! Hienoa, että luet vanhempaa kirjallisuutta osana pitkää maratonia, käyn ehdottomasti tsekkaamassa blogisi tunnelmat! :)

      Poista
    2. Sulla on silmääni miellyttävä abstraktimpi tyyli kuvissasi, eivät ole tavallaan liian esittäviä. Jos nyt oikein osaan itseni ilmaista.

      Poista
    3. Taidan ymmärtää mitä tarkoitat. Ja samalla linjalla aion jatkaa.

      Poista