Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Julia Kristeva: Musta aurinko



Viimeinen bloggaukseni ennen toista maratoniani jäi harmittavasti viime tippaan, mutta blogataan nyt sitten kuitenkin. Julia Kristevan Musta aurinko oli sitä paitsi sellainen teos, joka häkellytti niin, etten oikein osaa sanoa siitä mitään.

Musta aurinko on kirja masennuksesta ja melankoliasta. Kristeva kirjoittaa subjekteista, jotka puhuvat kuolleella kielellä. Masentuneelle ihmiselle kielestä on tullut merkityksetöntä, irallista. Masentunut suree koko ajan eroa, jolle hänellä ei ole olemassa sanoja.

En halua keskittyä siihen, mistä Kristeva kirjoittaa, vaan siihen, miten hän sen kirjoittaa. Kristevan kieli on nimittäin upeaa. Ensin hämäryys häiritsi, ja minusta tuntui, etten oikein saanut otetta mistään. Ankkuroituminen oli mahdotonta - kuin olisin kiertänyt jatkuvaa kehää varsinaisen asian ympärillä tietämättä itse asiasta mitään. Lopulta jokin minussa ratkesi, ja heittäydyin kielen ja tekstin vietäväksi. Ja silloin jotain taianomaista tapahtui. Se oli tekstin hurmaa parhaimmillaan.

Eniten pidin teoksen viimeisestä osiosta, jossa Kristeva käsittelee masennusta ja melankoliaa Marguerite Durasin tuotannossa. Pohdinnoissaan Durasin teosten kuolleesta ja hämärtyneestä kielestä ja syntaksista Kristeva tavoittaa jotakin olennaista. Nyökyttelin päätäni ihastuneena. Olisin halunnut lukea kaikki Durasin kirjat siltä istumalta uudestaan, tällä kertaa Kristevan tarjoaman linssin läpi. Kenties vielä joskus teenkin niin.

Pahoittelen jo nyt postaustani, joka jää auttamatta tyngäksi. Mutta samalla toivon, että se herättää kiinnostusta vaikeana pidettyä kirjoittajaa kohtaan - tarttukaa ihmeessä Kristevaan. Voi olla, että lukukokemus on tuskaisa ja tahmea, mutta voihan olla, että tuossa kohtaamisessa käy juuri päinvastoin. Itse sain Mustasta auringosta lukemiseeni sellaista valoa, joka jaksaa kirkastaa asioita eri tavalla vielä pitkään.

Suurkiitokset myös hienosta suomennoksesta Mika Siimekselle. Kääntäjä on laatinut loppuun sanaston, "jotta lukijan olisi helpompi ymmärtää Kristevan ajattelua."

---
Ranskankielinen alkuteos Soleil noir, dépression et mélancolie.
Suomennos: Mika Siimes (Pia Sivenius luku 8).
1999, Nemo.
303 sivua.
Kustantajan sivut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti