Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Georgina Harding: Painter of Silence



Augustin ja Safta syntyvät samana vuonna. He varttuvat yhdessä pienessä kylässä Romanian maaseudulla, juuri toisen maailmansodan kynnyksellä. Ystävyydestä tekee ainutlaatuisen Augustinin erilaisuus, sillä hän jo syntyessään kuuromykkä. Kuitenkin Safta ja Augustin löytävät yhteyden ja oman yhteisen kielen, joka mahdollistaa kokemuksien ja ajatuksien jakamisen. Yhteinen kieli auttaa heitä kommunikoimaan jopa silloin, kun he tapaavat toisensa jälleen sodan jälkeen, vaikka kauheus tuntuu tuhonneen kaikki maailmassa olevat merkitykset.

Georgina Hardingin vuonna 2012 Orange Prize -ehdokkaana ollut romaani Painter of Silence ei ole rakkaustarina. Silti Painter of Silence onnistuu koskettamaan, kaivamaan ihmisyyden kipupisteet esiin. Harding kuvaa Augustinin erilaisuutta uskottavasti ja rehellisesti, samaan aikaan säälimättä mutta hellästi. Augustinin hiljainen maailma korostuu läpi romaanin - kaikki tunteet, kauhu, kateus ja välittäminen, ovat kuin hiljaista kapinaa, erilaisen ihmisen epätoivoa. Hahmona koin Augustinin paljon mielenkiintoisemmaksi ja monipuolisemmaksi kuin Saftan, joka tuntuu Augustiniin nähden monessa mielessä vielä sodan jälkeenkin keskenkasvuiselta ja eksyneeltä.

Hardingin kieli on upeaa. Maalailevaa ja kaunista, mutta ei suinkaan rönsyilevää ja koukeroista. Kipu ja toisaalta taas menneisyyden nostalgia ovat koko ajan vahvasti läsnä teoksen kielessä ja tunnelmassa. Toivoisinkin, että Painter of Silence jossain vaiheessa kääntyisi suomeksi hyvän kääntäjän käsissä - uskon, että näin kaunis ja hyvin kirjoitettu tarina antaa myös suomalaislukijalle paljon.

Kiellellinen taiturointi voi olla kuitenkin yhtälailla teoksen heikkous. Välillä Harding maalailee upeita tunnekuvauksia, mutta jostain syystä kirjailijalla on usein tarve vielä päälle kiteyttää kuvailevan kappaleen merkitys kuittaavaan (ja joskus jopa imelään) loppulauseeseen. Hienosti sanomisen pakko tuntuu syövän osan lukemisen nautinnosta ja mysteereistä. Mutta rohkenen silti väittää, että tällaisellekin tyylille löytyy omat faninsa.

Huomaan myös näin useampia viikkoja lukemisen jälkeen, että olen armollisesti unohtanut paljon lukemastani. Painter of Silence jätti kyllä jonkinlaisen jälkimaun, mutta haalistuneen sellaisen. Ikään kuin olisin kävellyt kesäyöllä kauniilla sumuisella niityllä, enkä herättyäni enää olisi ollenkaan varma, näinkö unta vai tapahtuiko öinen haahuiluni todella.

---
Painter of Silence.
2012, Bloomsbury.
312 sivua.
Cover Design: Greg Heinimann.
Kustantajan sivut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti