Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

tiistai 25. kesäkuuta 2013

Veljeni Sebastian


Antti ei ole aivan tavallinen poika. Hän on ikäisekseen jopa epätavallisen älykäs, ja lisäksi Antti on vakaasti päättänyt huolehtia äidistään, jota hän kutsuu Kaarinaksi. Rakkaus äitiä kohtaan saa epäterveet mittasuhteet, ja lopulta tilanne kärjistyy kammottavaksi tragediaksi. Ainoastaan mystisesti katoava ja ilmestyvä Sebastian tuo Antin elämään valoa ja lupausta paremmasta. Mutta lupauksessa on yhtäaikaa jotakin outoa, pelottavaa ja uhkaavaa.

Annika Idströmin romaani Veljeni Sebastian ei ole helppo kirja. Idström ei aliarvioi lukijaa, vaan ryöpyttää useilla vaikeilla aiheilla. Teos esittää epämiellyttäviä kysymyksiä aikuisen vastuusta ja lapsen erilaisuudesta, perheen sisäisistä rooleista ja julmasta lasten maailmasta. Veljeni Sebastianissa lapsuus ei olekaan onnela, jossa viihtyisi loputtomiin, vaan kivulias helvetti ja tuskien taival, josta lapsi etsii jatkuvasti pakotietä ulos. Kotona odottaa lapselle kuulumaton vastuu, ja koulussa kiusaajien armoton joukko.

Mielenkiintoisinta on Idströmin teoksessa on sen monitulkintaisuus. Kaikkia aukkoja ei täytetä, ja epäluotettava lapsikertoja kärjistää ristiriitoja lisää. Mikä on Antin ihaileman, fiksun mutta julman Sebastianin funktio romaanissa? Onko hän Antin pelastava enkeli, mielikuvitusystävä vaiko pelkojen ilmentymä? Entä Kaarina? Onko Kaarina kyvytön kohtaamaan lapsensa erilaisuuden? Vai onko hän sittenkin vain manipuloivan kummajaisen uhri? Veljeni Sebastian herättää loputtomasti kysymyksiä, joista suurin osa jää vaille vastausta. Rumuus, pahuus ja epäkohdat jäävät kiusaamaan mieleen vielä pitkäksi aikaa lukemisen jälkeenkin.

Veljeni Sebastian olisi ehkä yksi tämän vuoden parhaista lukemistani kirjoista, ellei kielessä ja kerronnassa olisi joitakin pieniä ongelmia. Kaarina kirjoittaa romaania, jonka kieli tökkii yhtä pahasti kuin Antin kerronta. Kaipasin välillä pilkkuja sinne, mistä ne olivat unohtuneet, ja muutenkin moniulotteisuutta. Lapsi kertojana toki selittää näitä puutteita (paitsi että superälykäs poika luultavasti hallitsee myös pilkutuksen), mutta kun samat kielelliset puutteet ovat läsnä Kaarnan kirjoituksissa, niistä tulee mielestäni heikkouksia.

Kuitenkin Idström rikkoo rohkeasti myyttejä ja itsestäänselvyyksiä. Romaani provosoi ja liioittelee, mutta samalla se luo jotakin uutta. Veljeni Sebastian pakottaa ajattelemaan ja katsomaan sellaisia asioita, joita ei haluaisi nähdä. Olen iloinen, että luin tämän teoksen, ja jatkossa aion hankkia hyllyyni lisää Idströmiä.

Jos haluat haastaa itseäsi, suosittelen tarttumaan tähän.

---
Veljeni Sebastian.
1985, WSOY.
169 sivua.

12 kommenttia:

  1. Huhhuh! 'Isäni rakkaani' vakuutti minut kyllä täysin Idströmin kyvyistä, joten varmaan pakko lukea myös tämä. Kuulostaa mukavan ahdistavalta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isäni, rakkaani on minulla seuraavaksi listoilla, kunhan satun kirjan jostain löytämään.

      Ja joo, kyllä lupaan että ahdistaa. :D

      Poista
  2. Kuulostaapa teokselta, joka pitää lukea! Kiitos kirjavinkistä.

    VastaaPoista
  3. Tämä on kyllä hieno kirja. Tai siis vaikea ja raskas, mutta hieno. Luin vuodenvaihteessa ja vaikutuin syvästi. Lisää Idströmiä jossain vaiheessa ehdottomasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, lisää Idström-intoilijoita! :)

      Poista
  4. Vau, jouduin miettimään eilisestä saakka, että miksi tämä kuulostaa niin tutulta ja sai aikaan kummallisen fiiliksen. Tänä aamuna välähti: luin tämän kotona joskus 16-vuotiaana kesälomalla, kun oli jonain päivänä sateista ja niin tylsää, ja täytyi tarttua äidin kirjahyllyn antiin. Vieläkin muistan tosi tarkkaan sen tumman ja ristiriitaisen tunnelman. Hitsi, kuinkahan tätä katsoisi uudestaan nyt isompana?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kokeile ihmeessä uudestaan! Minä ainakin pidin kovasti.

      Poista
  5. Tämä kuulostaa niin tutulta, että olen lähes varma, että olen lukenut tämän, ehkä yläasteella. Mutta sitten taas toisaalta juoni ei kuulosta tutulta. Voi minua ja surkeaa kirjamuistiani. Vai pitäisiköhän vain ajatella, että kivaa, saan aina uusia lukukokemuksia, kun olen jo unohtanut edellisen lukukerran. Joka tapauksessa tämä pitää lukea pian, kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, joskus muisti voi olla tahmea, siksi kirjoitan itse aina kaikki lukemani kirjat ylös. :)


      Mutta jokainen lukukerta on aina tietyssä mielessä "uusi". Joskus on ihan kiva, kun ei tarvitse huolehtia juonesta niin paljoa, voi keskittyä kieleen, henkilöhahmoihin ja kaikkeen muuhun.

      Poista
  6. Aika houkuttelevan kuvan onnistut antamaan kirjasta! Minulla lukuvuoroa odottaa Idströmin esikoinen, Sinitaivas, ja täytyypä katsoa maltanko olla nappaamatta tätä lukujonoon jossain vaiheessa kesää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen (moneen kertaan) Veljeni Sebastiani lukujonoon, ehdottomasti! Minä haluaisin lukea Idströmiltä kaiken, sen verran vakuuttunut olin tästä.

      Poista