Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

perjantai 14. kesäkuuta 2013

The Daylight Gate


Englanti, 1612. Joukko noitia odottaa oikeudenkäyntiä synkin ennustein. Alice Nutter, kaunis ja mystinen ylhäisönainen, päättää rientää noitien avuksi. Alicellakin on jotakin salattavaa, mutta myös paljon suojeltavaa. Mistä on todella kyse?

The Daylight Gate on Jeanette Wintersonin uusin romaani, joka vaikuttaa ensinäkemältä jonkinlaiselta genrehybridiltä. Winterson yhdistää teoksessaan rohkeasti historiallisen romaanin, maagista realismia ja puhdasta fantasiaa. Teos perustuu todellisiin dokumentteihin, mutta on selvää että Winterson on ottanut paljon vapauksia, jotka eivät perustu historialliseen faktatietoon. Realistista historiankuvausta on turha etsiä The Daylight Gatesta.

Mikäli lukija on sattunut tutustumaan Wintersonin aikaisempaan tuotantoon, teoksen juonivetoisuus saattaa yllättää. Tiheä, tiivis ja mukaansatempaava juoni ei ole toki ongelma, Winterson on päinvastoin loistava tarinankertoja, mutta muun materiaalin ohuus sen sijaan haittaa ja ärsyttää. Kertomuksessa on rykäisyn makua. Lyhyet lauseet ja fragmentaarinen tyyli, jonka kirjailija aikaisemmissa teoksissa hallitsee ihailtavasti, tuntuu nyt tönköltä ja turhan kiireiseltä. Parempi pohjustus henkilöhahmoissa ja muussakin kuvauksessa olisi kipeästi tarpeen.

Osan dialogista olisi voinut esimerkiksi vaihtaa kuvailuun. Nyt juoni liikkuu eteenpäin paljolti dialogin myötä, mutta henkilöhahmot jäävät tynkäisiksi. Toimintaan luotetaan aivan liikaa.

Kirjan romanssit jäävät nekin kovin ohuiksi. Kun henkilöhahmot eivät tule lähelle, myös tunteet jättävät kylmiksi. Onneksi romaanin köyhiä rakkausjuttuja on höystetty väkivallalla, gangbangeillä ja okkultismilla, joka edes jotenkin jaksaa kiinnostaa ja värisyttää.

Ulkoisesti (paitsi että kansi on kamala sillisalaatti) Wintersonin romaanissa kaikki on siis kohdallaan. Kiinnostava juoni, mielenkiintoiset asetelmat ja monimuotoinen genresiitos. Jonkun toisen kirjaksi tämä voisi olla ihan hyväkin suoritus, mutta Wintersonin kynästä The Daylight Gate tuntuu rimanalitukselta. Harmi, ettei kokonaisuutta ole viilattu ihan loppuun asti - nyt kirjasta jää jotenkin väsähtänyt ja hutaistu jälkimaku.

---
The Daylight Gate.
Hammer, 2012.
224 sivua.
Front cover image: Roy Bishop / Arcangel.
Kustantajan sivut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti