Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

perjantai 7. kesäkuuta 2013

Papin tytär & Papin rouva



Jo pienenä teki hänen mielensä tikapuille kiivetä, ensin alimmalle piille, sitten piitä ylemmä, yhtä piitä, kahta, ja määrä oli päästä neljännelle piille, joka oli paksumpi kuin muut.

Miltä tuntuisi koko elämänsä odottaa, että jokin alkaisi? Ja sitten tajuta, kun se jokin vihdoin tapahtuu, sen jäävän koko elämän ainoaksi huipuksi? Juhani Ahon Papin tytär ja Papin rouva kritisoivat aikansa naiskasvatusta ja asettavat vastakkain miesten ja naisten mahdollisuudet.

Pienoisromaani Papin tytär keskittyy seuraamaan Ellin lapsuutta ja nuoruutta. Elli joutuu varttumaan pappi-isänsä rajoittavan kasvatuksen ohjaamana - nuorelle naisenalulle ei jää tilaa kasvaa, sen sijaan häntä yritetään työntää valmisiin ja ahtaisiin malleihin. Elli ei saa opiskella kasvaakseen ihmisenä, vaan tullakseen hyväkäytöksiseksi vaimoehdokkaaksi. Jatko-osa Papin rouva kuvaa Ellin ja tämän aviomiehen etäiseksi jäävää liittoa, sekä Ellin suhdetta Olaviin, pappilan kesävieraaseen. 

Vaikka henkilöt ja teemat pysyvätkin samoina teoksen vaihtuessa, niin tyyliltään Ahon teokset eroavat toisistaan suuresti. Papin tytär pyrkii tavoittamaan maailmaa lähinnä Ellin näkökulmasta, ja kokemuksellisuus on pienoisromaanin kerronnassa vahvasti läsnä. Sävy on jopa modernistinen, ja ajatuksenjuoksua jäljittelevät toistuvat peräkkäiset pisteet muistuttavat tajunnanvirtaa. Papin rouva taas on mielestäni sävyltään realistisempi, eikä siinä ole enää samaa kokemusta. Näkökulmat myös laajenevat ymmärtämään kolmiodraaman kaikkia osapuolia. 

Teoksissa Olavi yhdistetään usein korkeuksiin, kuten kellotornin tapuliin ja lintuihin. Elli sen sijaan esitetään usein tikapuilla, rannalla tai veneessä, siis taivaan ja veden rajapinnalla. Samat lähtökohdat leimaavat myös Olavin ja Ellin elämää - Olaville Elli on virstanpylväs hänen matkalla kohti avarampaa ihmisyyttä, mutta Ellille Olavi on ainoa mahdollisuus kokea minkäälaista intohimoa elämässä. Elli voi kokea korkeuden ainoastaan katselemalla veden pintaa, antautumalla suhteeseen Olavin kanssa. Pohjatekstinä kaikuu Gustave Flaubertin Rouva Bovary, mutta Ellin tarina esitetään ilman sitä ironiaa, mikä leimaa Emman seikkailunjanoa. Papin tyttären kehämäinen kohtalo ei tarjoa kevennystä, vaan pakottaa ymmärtämään ja pohtimaan aikansa yhteiskunnan epäkohtia. 

Luonto, paikat ja kuvallisuus ovat molemmissa teoksissa avaimia syvempään lukukokemukseen. Kertomusten miljöö heijastelee henkilöiden tunteita, ennakoi tapahtumia ja rakentaa jännitteitä. Se myös peilaa niitä asetelmia, joihin kukin henkilö on tullut elämässään heitetyksi. Vaikka omaa lukemistani häiritsikin teoksista läpipaistava tendenssi, niin pystyin silti nauttimaan Ahon taidokkaasta kielestä ja upeasta luontokuvauksesta. 

---

Papin tytär (1885).
2011, WSOY.
144 sivua.
Päällys Marjaana Virta.

---

Papin rouva (1893).
Teoksessa Valitut teokset,
1973,  Karisto.

4 kommenttia:

  1. Minä kuuntelin Papin rouvan viime kesänä äänikirjana, ja tykkäsin siitä tosi paljon. Ahon Rautatiekin kolahti aikanaan kovasti, vaikka en oikein osaa sanoa mikä siinä oli niin hyvää. Ehkä se on ne upeat luontokuvaukset, jotka sinäkin mainitsit!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rautatietä en ole vielä ehtinyt lukea (suunnitelmissa on), mutta Juhaa voisin sinulle suositella. Se on myös huikea!

      Poista
  2. Luin Papin tyttären reilu vuosi sitten. Pitäisikin tarttua Papin rouvaan, jotta Ellin tarina täydentyisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen verran spoilaan, että ei se kauheasti täydenny, mutta suosittelen silti lukemaan jatko-osankin. :)

      Poista