Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Lihakuu



Pitkästä aikaa kirjan lukemisen jälkeen tuntuu, että en ihan tajunnut. Janica Branderin novellikokoelma Lihakuu saattoi minut ymmälleen, sillä koko ajan tuntui, kuin jokin juju jäisi minulta huomaamatta. Ahnaana kuitenkin luin eteenpäin ja odotin, josko salaisuus vielä paljastuisi.

Lihakuu flirttailee maagisen ja realistisen rajamailla. Kokoelma on täynnä taidokkaasti ja vakuuttavasti rakennettuja erilaisia kertojaääniä, esimerkiksi lasten maailma piirtyy novelleissa terävästi ja aidontuntuisesti. Kertomusten henkilöt joutuvat outoihin rajatilanteisiin, joissa heidän maailmansa järkkyy, ja tätä järkkymisen mystistä ja valokuvamaista tunnelmaa Brander kuvaa upeasti. Muuten asetelmat vaihtelevat paljonkin novellista toiseen.

Lukemistani kuitenkin häiritsi eräänlainen liika hämäryys - tuntui, että nurkan taakse jäi koko ajan jotakin. Tavoittelen lukemisessani usein oivallusta, joka saa minut ymmärtämään motiivit teoksen kirjoittamiseen, sen olemassaoloon. Lihakuun kaikki novellit eivät tätä oivaltamista minulle tarjonneet. En halua väittää, että epävarmuus olisi jotenkin huono asia (päinvastoin, ristiriidat ja aukot kiehtovat minua), mutta Branderin novelleista minulle jäi jotenkin tyhjä, mitäänsanomaton olo. Ainoastaan Aaprahammin taakka ja Tumma puu jäivät mieleen pitemmäksi aikaa, muut unohdin heti lukemisen jälkeen. Aineksia on, mutta kaikki palaset eivät ole vielä asettuneet paikoilleen.

Brander hallitsee erilaiset kertojaäänet ja mystisen tunnelman luomisen ihailtavasti. Lihakuu on taidokas yritelmä, ja se lupaa paljon. Jään kuitenkin odottamaan kirjailijan mahdollista seuraavaa teosta, jolta toivon syvempää kosketusta.

---
Lihakuu.
2011, Otava.
142 sivua.
Kansi: Päivi Puustinen.
Kustantajan sivut.

2 kommenttia:

  1. En minäkään tästä oikein kiinni saanut. Mitäänsanomaton olo kuvaisi hyvin minunkin fiiliksiäni tämän jälkeen. Tuli tunne että olen kyllä vähän tyhmä ja taidan sellaisena pysyäkin. Tosin, voi olla että jos ja kun Brander kirjoittaa romaanin, kokeilen sitä ihan nähdäkseni saisinko jonkin kosketuspinnan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus vuosi sitten lukemistani muiden bloggauksista muistelen samaa. Ilmeisesti tämä ei ole auennut kovin monelle.

      Ja jaan tyhmyytesi.

      Poista