Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

lauantai 15. kesäkuuta 2013

Kotimaista erotiikkaa parhaimmillaan: Loputtomat hunnut



Joskus törmään kysymykseen, onko Suomessa kirjoitettu ollenkaan hyvää erotiikkaa (joskus paino voi olla sanalla erotiikkaakin). Tuntuu, että otsikoihin pääsevät vain ulkomaiset kohukirjat, kotimainen kirjallisuussekstailu sen sijaan ei tunnu kiinnostavan samalla tavalla. Mutta sille on kuitenkin tilausta.

Onneksi voin vastata kiihkeisiin rukouksiin myöntävästi: kyllä, Suomessa on kirjoitettu erotiikkaa. Ei välttämättä montaa kiloa, mutta kirjoa löytyy silti. Hyvääkin ja erilaista erotiikkaa on tarjolla, tästä on todisteena Sara Heinämaan ja Päivi Tapolan vuonna 1988 kokoama tekstiantologia Loputtomat hunnut.  Jos Kravun kääntöpiiri ja Fifty Shades of Grey yököttävät, suosittelen lämpimästi tarttumaan tähän.

Antologia sisältää monia erityyppisiä tekstejä: novelleja, fragementteja, mietelmiä, runoja ja romaanikatkelmia. Kaikkien tekstien kirjoittajat ovat naisia, mukana on yhteensä noin kolmekymmentä eri kirjailijaa, joukossa muun muassa tunnetuimpina Päivi Alasalmi ja Rosa Liksom. Kokoelman teemaksi on valikoitunut écriture féminine, ja monet tekstit käsittelevätkin nimenomaan naisen ruumista ja naisen halua. Antologiassa halun rajoja ja muotoja tutkitaan, rikotaan ja venytetään alati liikkeessä pysyvän kielen keinoin.

Kokoelma on niin rikas ja kiehtova, että se pakko lukea miltei yhdeltä istumalta. Eri tekstityypit ja vaihtuvat kirjoittajat pitävät mielenkiinnon yllä viimeisille sivuille saakka. Lukeminen on kutkuttavaa, hengästyttävää ja täynnä löytämisen riemua. Huumoria ja tunteita ei ole unohdettu, vaaan nauru ja pilke ovat koko ajan läsnä. Tekstit keskittyvät löytämään sen, mikä kielessä ja sen rakenteissa kiihottaa - eivät luomaan visuaalisesti kliseisiä ja korneja kuvia.

Loputtomat hunnut on kokoelma, jota täytyy tunnustella, maistella ja haistella. Hitaasti, naustiskellen ja ihmetellen.

Ainoa heikkous, joka tuli mieleeni lukiessani tätä helmeä, oli romaanikatkelmat. En ole koskaan ollut kovin innoissani katkelmien viljelystä ja nytkin jätin ne lukematta. Mieluummin luen sitten joskus  teoksen kokonaan, kuin katkottuna. Onneksi katkelma-trendi tuntuu jääneen turvallisesti 80- ja 90-luvuille, ja antologiosta löytää nykyään lähinnä kokonaisia tekstejä.

---
Loputtomat hunnut. Kokoelma eroottisia tekstejä.
WSOY, 1988.
205 sivua.
Päällyksen kuva Matti Haupt.

2 kommenttia:

  1. Kiitos kirjan esittelystä. Ja muutenkin siitä, että arviot mielenkiintoisia kirjoja ja erilaisempia teemoja kuin yleensä. Mielenterveyskirjoja, erotiikkaa, sairauksia..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Hanna! Erotiikka ja mielenterveys ovat teemoja, jotka minua kiinnostavat. Kaipaisin myös itse niille enemmän näkyvyyttä blogeissa.

      Poista