Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Kiltti tyttö



Gilliann Flynnin Kiltistä tytöstä on kohistu ja tykätty paljon. Ehkä on välillä kohdata päästää ei-niin-ihastuneita tekstejä Flynnin trilleristä. Itse en voi sanoa olleeni kovin ihastunut. Flynnin kohukirja oli minulle pettymys, jonka ainoastaan nopealukuisuus sai jatkamaan loppuun asti.

Usein on ollut puhetta siitä, millä kriteereillä kirjaa pitäisi arvioida. Jokaisella on varmasti omat vaatimuksensa hyvälle kirjalle, enkä halua kiistellä näistä vaatimuksista. En usko mihinkään universaaliin korkeakirjalliseen standardiin, jonka avulla erotellaan jyvät akanoista. Mutta en myöskään usko täysin varauksetta siihen, että kirjaa täytyisi aina arvioida yksistään genrekohtaisesti - etenkään silloin, kun genre alkaa oikeuttaa kaikenlaista kummallista.

Kilttiä tyttöä on tituleerattu täydelliseksi trilleriksi ja kesäkirjaksi. Heti alkuun voin myöntää, etten lue juurikaan trillereitä tai kepeitä kesäkirjoja. En siis kirjoita tekstiäni Flynnin kirjasta kesäkirjojen tai trillereiden kontekstista. Juonivetoisuus ei ole mielestäni paha asia, mutta se yksin ei riitä tekemään kirjasta minulle hyvää. Rakenne, monimutkaiset henkilöhahmot, kaunis kieli ja kerronnallisten keinojen taitava käyttö muodostavat minulle nautinnollisen lukuelämyksen. Voin siis myöntää syyllisyyteni, jos joku haluaa syyttää minua liian rankasta dissaamisesta ja väärästä tavasta lähestyä jännäriä. Luin pakostikin Kilttiä tyttöä vastakarvaan.

Flynnin teoksessa huomioni kiinnittyi pakostikin henkilöitten stereotyyppisyyteen. Sama kärjistys ja ärsyttävyys toi mieleeni David Nichollsin One Dayn, jota inhosin syvästi (heitin kirjan seinään kesken lukemisen). Kiltissä tytössä henkilöt jäävät litteiksi ja ohuiksi, ja lukijan tehtävä on täydentää nämä litteät ja kaavamaiset hahmot. Niin kauan, kun lukija jaksaa leikkiä mukana, myös juoni pysyy mielenkiintoisena ja kenties yllättävänä. Mutta kun stereotyyppisyyden tajuaa, teos muuttuukin äkkiä kovin tylsäksi.

Osa Kiltin tytön saamasta suosiosta johtuu luultavasti monen eri kertomustyypin yhdistelemisestä. Mukana on aviokriisi-kertomus, arkista psykologisointi, dekkaria ja sairaskertomusta. Keitos on mielenkiintoinen. Mutta kuinka ollakaan, jos kaikkia kertomustyyppejä alkaa syynätä yksitellen ja tarkemmin, huomaa, että käytetyt asetelmat ovat nekin varsin stereotyyppisiä.  Jos näihin asetelmiin tuotiin Kiltissä tytössä jotain uutta, niin ainakaan minä en sitä huomannut. En millään jaksanut jännittää kertomusta, jonka lopun ja (melkein kaikki) yksittäiset käänteet arvasin jo etukäteen.

Kiltti tyttö pelaa epäluotettavilla kertojilla. Harmi vain, että epäluotettavuus ja ylilyönnit ovat niin räikeitä, etteivät kaikki lukijat mene näihin ansoihin. Jos kertojien kelkkaan astuu, Kiltti tyttö voi olla jännittävä ja yllättävä ja upea. Mutta jos lukija haraa ansoja vastaan alusta lähtien, jää lukukokemus taas lähinnä haukotukseksi. Esimerkiksi päiväkirja on tekstityyppinä sellainen, joka ohjaa tai huijaa usein lukemaan itseään vilpittömänä ja tunnustuksen kaltaisena dokumenttina. Myös Flynnin teoksessa rakennetaan paljon lukijan luottamuksen varaan.

Kerronnassa ihmettelin myös satunnaisia lukijan puhutteluja. Mielestäni ne eivät sopineet tyyliin, enkä ymmärtänyt niiden funktiota tekstin kannalta. Lisäksi tekstissä vilisi kuluneita kielikuvia, kuten "astia kolahti seinään kuin symbaali", "juoksimme kuin kunniankujaa pitkin" ja "putosi syliin kuin kypsä hedelmä". Ihmettelen, että miksi ihmeessä kuvallisuutta pitää käyttää, jos sille ei ole mitään selvää tarkoitusta tai jos se jää kliseiseksi ja tyhjäksi, kuten Kiltissä tytössä. Teos ei olisi kärsinyt näiden kliseiden karsinnasta, mielestäni ne jopa töksähtivät ikävästi lukiessa.

Ja töksähtämisestä päästäänkin suomennokseen. Seventh Avenue oli kääntynyt Seitsemänneksi avenueksi, ja Valentine's Day Valentinuksen päiväksi. En ymmärrä, mistä tämä muoti kääntää Valentine's Day Valentinuksen päiväksi oikein kumpuaa - jos vedotaan siihen, ettei suomalainen ystävänpäivä muka välitä samoja konnotaatioita, niin haluaisinpa tietää että mitä konnotaatioita Valentinuksen päivä sitten oikein välittää. Minulle se ei sano yhtään mitään. Luulen myös, että suurin osa suomalaisista on nähnyt sen verran jenkkilän romanttisia elokuvia, että tietää ystävänpäivän olevan rapakon takana vähän isompi käsite kuin mitä se on Suomessa. Ystävänpäivä takaisin, kiitos.

Kirosanat eivät myöskään aina istu kohdilleen. Jotenkin tuntuu, että englannin fuck ja damn eivät ole niin voimakkaita kuin suomen vastaavat, ja siksi en niitä aivan samoihin kohtiin sijoittaisi tai viljelisi samalla tavalla. Siinä missä kirosanojen olisi tarkoitus Kiltissä tytössä tehostaa henkilöiden tunnetiloja, ne onnistuvat lähinnä töksähtämään koomisesti.

En suosittele.

---

Voitin kirjan luettavakseni Koko lailla kirjallisesti -blogista, josta löytyy mielenkiintoisia komentteja ja huomioita kirjaan. Kiltistä tytöstä on blogattu myös ihastuneeseen sävyyn, joten kannattaa tutustua myös muihin blogikirjoituksiin, ennen kuin tekee lukemisesta lopullista päätöstä.

---
Englanninkielinen alkuteos Gone Girl (2013).
Suomennos Terhi Kuusisto.
2013, WSOY.
447 sivua.
Kustantajan sivut.

20 kommenttia:

  1. Minä pidin tästä enemmän kuin sinä, mutta en voi väittää rakastuneeni. Villasukka kirjahyllyssä -blogiin juuri kommentoinkin, että lukeminen oli tahmaista, takkuavaa. Moni juonenkäänne yllätti, mutta ehkä tähän oli yritetty ujuttaa vähän liikaa kaikkea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä tässä onkin ollut ideana, että määrä korvaa laadun. Kun laittaa paljon mausteita, niin kukaan ei huomaa että keitto on vetinen.

      Poista
  2. Mielenkiintoista lukea "vastarannankiiskimäinen" arvio tästä kirjasta. Itsehän en ole kirjaa vielä(kään) lukenut, vaikka se minulla onkin. Kovasti on ollut kyllä tarkoitus, mutta aina on tullut eteen jotain muuta.

    Kenties annan pölyn hieman laskeutua ennen kuin luen tämän. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä kannattaa tosiaan antaa pölyn laskeutua. Se on ikävää, jos toisten arviot häiritsevät omaa lukukokemusta.

      Ja ehkä et menetä ihan kauheasti, jos tämä jääkin lukematta. ;D

      Poista
    2. En jätä lukematta tätä kirjaa mistään hinnasta. Pakkohan se on saada tietää muiden mielipiteiden lisäksi se on ;D

      Poista
  3. Minulle tämä oli vain ok. Kyllähän sen luki, mutta ei siitä jäänyt oikein mitään käteen. Ihan jees sen aikaa kun sitä kesti; vähän niin kuin joku keskinkertainen toimintaleffa, toisesta silmästä sisään ja toisesta ulos, viihtyy jotenkin sen aikaa kun sitä kestää. Minäkään en yllättynyt juurikaan. Siksi odotinkin kirjaa kovin, että jos minua olisi kerrankin huijattu oikein kunnolla. Ei onnistunut nytkään. Siksi aika harvoin luen tämän kaltaista kirjallisuutta. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keskinkertainen toimintaleffa kuvaa tätä aika hyvin. :D

      Poista
  4. Minäkää en tälle oikein lämmennyt, mutta vähän enemmän kuitenkin kuin sinä :D Ihan ok, viihdyttävä pläjäys kirja oli, mutta odotin siltä kuitenkin enemmän, kun koko maailma on ollut sen edessä ihan polvillaan. Mutta onhan maailma ollut ja on polvillaan esimerkiksi Paulo Coelhonkin edessä... Sen voisi aina yrittää muistaa tällaisten hittien kohdalla :D

    VastaaPoista
  5. Ah ihana lukea tästä ei-niin-ylistävä arvio! Itse olen harkinnut tämän lukemista myös, mutta toisaalta kirja ei ole kyllä yhtään sitä lajia, mitä normaalisti luen. Jos tämä kirjastossa vastaan kävelee, niin ehkäpä sitten...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin myöntää, että vähän pelkäsin kirjoittaa tästä näin rajusti. Mutta kun ei nappaa niin ei nappaa.

      Voin sanoa, ettet ihan kamalasti menetä, vaikka ei vastaan kävelisikään. :D

      Poista
  6. En ole itse aikeissa lukea tätä, mutta pakko kommentoida sen verran, että kiva kun hittikirjoja arvioidaan myös ei niin hellin kätösin. Tekee hyvää, kun kirjasta näkyy sekä hyviä että huonoja puolia. Tuuletusta kaiken kuuman ylistyksen keskellä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse näen myös erilaiset arviot rikkautena. :)

      Poista
    2. Komppaan täysin, teitä molempia. :)

      Poista
  7. Erilaiset lukukokemukset ovat kirjablogien suola, vaikka muuta väitettäisiin. Minulla oli erilainen lukukokemus siinä mielessä, että minulle henkilöt eivät olleet litteitä. Oikeasti kiinnitin tähän huomiota, sillä olen jotenkin tottunut trillereissä siihen, kuinka staattisia henkilöt ovat ja tässä minusta lukemisen edetessä henkilöihin tuli uusia tasoja – piti niistä tai ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle taas henkilöhahmojen tasot olivat uusia stereotypipoita.

      Erilaiset lukukokemukset ovat se suola. :)

      Poista
  8. Vihdoin ja viimein pääsin lukemaan teilauksesi :)

    Minua häiritsi kirjassa eniten hitaus, odotin koko ajan milloin alkaa tapahtua. Tässä sopassa oli tosiaan satsattu ainesten määrään, mikä ei ollut niin positiivinen juttu. Tässä oli jotain määrittelemätöntä hömppää (jolla on toki aikansa ja paikkansa, mutta jotenkin ei istunut tähän), dekkariksi oli minun makuuni liian hidas ja trilleriksi ei jännitystä riittänyt. Tässä siis mutuhuttuhutkintani pähkinänkuoressa ;D

    Kerrontaratkaisusta ja kieroudesta pidin, mutta lukukokemus jäi aika laimeaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hömpästä olen samaa mieltä!

      Minua taas kerrontaratkaisut eivät lämmittäneet.

      Poista
  9. Virkistävää lukea kriittistäkin mielipidettä minua viihdyttäneestä kirjasta:) Minulla on selkeästi todella erilaisia lukufiiliksiä, esimerkiksi nyt tahkoan Keltaisen kirjaston helmiä, vaikka yhtään ei tekisi mieli vaan viihtyisin ylikierroksilla käydessäni paremmin juonivetoisen, yllättävän ja jännittävän kirjan parissa. Toisaalta taas on juuri toistepäin, oikeassa hetkessä jännäri X voisi olla hyväkin, mutta vääränä hetkenä kun sielu kaipaa kunnon ravintoa, pettymyksen kokeekin sitten jännärin parissa. Kiltissä tytössä taisi kyllä olla ohuehkot henkilöhahmot, mutta minulla kävi niin kivasti, että tarinan edetessä henkilöhahmot kasvoivat mielessäni suuntaan ja toiseen ja ehkä osittain mielikuvituksen avulla sain avioparista aika monipuolisenkin kuvan. Toivottavasti seuraavasta lukukokemuksesta on sinulle enemmän iloa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erilaiset lukukokemukset ovat rikkaus, niin kuin täällä on moneen kertaan todettu. On myös totta, että jonakin toisena hetkenä hyväkin kirja saattaa ärsyttää. Jos mieli ei halaja klassikkoja tai korkeakirjallisuutta juuri nimenomaisella hetkellä, niin ehkä kannattaa olla itselleen armollinen. Ja huonot lukukokemukset saavat kaipaamaan niitä vanhoja suosikkeja ja muistuttavat miksi ne ovat niin hyviä. :)

      Poista