Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Kaukainen puutarha



Katri Valan Kaukainen puutarha täytyi lukea yhdeltä istumalta. En voinut laskea kirjaa käsistäni, ennen kuin sain viimeisetkin runot luettua. Jokainen runo kosketti, eikä mikään hukkunut osaksi massaa tai livahtanut ohitse.

Valan runoissa on vahvaa uuden ajan odotusta, jopa vaatimusta uudelle aamunkoitolle. Välillä odotettu valo saapuu kuun hahmossa, toisinaan aurinkona ja joskus puhujan tuntemana värien aistiloistona. Värit saattavat usein asettua päällekkäisiksi, ja niihin yhdistyy aistituntemuksia, kuten kylmyyttä ja kuumuutta. Räjähtävät tuntemukset näkyvät myös huutomerkkeinä, lyhyinä lauseina ja toistoina, sekä eri aistejen sekoittumisina. Runossa Rukous puhujan hiljainen odotus vaihtuu sarjaksi huutoja, joissa vaaditaan edes hetkellistä liekkiä ja syttymistä:

Jumala,
olen vain pieni liekki,
joka hiljaa on lepattanut kaukana
ja odottanut.

Nyt en tyydy siihen enää!
Tahdon leimuta!
Tahdon palaa korkeana!
Vain päivän ja yön!

Kehon kokemukset eivät rajoitu vain aistihurmioon, myös kauhua löytyy kokoelmasta. Kauhu muuttuu sekin fyysiseksi: lahoavien lehtien tuoksuksi tai sairaaksi linnuksi kasvoilla. Ehkä Kaukaisessa puutarhassa esiintyvä pelko heijastelee osittain käytyä sisällissotaa ja sen kauhuja. Valan runoissa kauhu ja kuolema ei kuitenkaan välttämättä ole tulkittavissa lopuksi, vaan nimenomaan uuden aluksi. Mielipuolinen pelko saattaa huutaa puhujan korvaan tämän kuolemaa, mutta samalla se saa puhujan raivokkaaseen juoksuun, elämännälkäiseen liikkeeseen.

Kaukainen puutarha on ilon, surun, riemun ja hurmioitumisen räjähdys. Jos kokoelmaa pitäisi kuvailla kahdella sanalla, valintani olisi "ilotulitus kesäyössä". Suosittelen tutustumaan - avoimin mielin ja aistein.

---
Kaukainen puutarha (1924),
teoksessa Kootut runot.
WSOY, 1945.

11 kommenttia:

  1. Ihastuin Katri Valaan jo teininä ja vieläkin vain Valan Kootut runot on koko ajan vain käden mitan päässä minusta...Upea, vahvaa, koskettavaa!

    VastaaPoista
  2. Oi miten ihana kuva! Katri Vala ei ole runoilijana minulle tuttu (vaikka myönnän runotyttö olevani - nautin siis niin runojen lukemisesta kuin niiden kirjoittamisestakin). Minulla oli jopa runoblogi hetken aikaa, mutta en jaksanut pitää kovin montaa blogia yhtäaikaa, joten lopetin sen.

    Tuo runolainauksesi olisi sopinut vaikkapa Ally Condien dystopia-trilogiaan, jossa oli päärunona Dylan Thomasin "Älä nukahda siihen hyvään yöhön sovinnolla". Laitanpa siis runoilijan nimen korvan taakse. Lempirunoilijoitani ovat muuten Kahlil Gibran ja Eino Leino.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kuvailuni ovat kärsineet viime aikoina pakotetusta sisäilmasta (tentit, sairastaminen) ja ideanpuutteesta. Tämäkin vaati ajatustyötä. :D

      Kannattaa tutustua Katri Valaan.

      Poista
    2. Varasin tämän kirjastosta, mutta ei ehtinyt juhannukseksi tulla. Löysin myös blogipäivityksen yhteydessä vanhan postauksen, jossa olen käyttänyt Hesarin klassikkoautomaattia ja saanut Katri Valan siinä. Totean: "Kiinnostavia olivat Orjattaresi ja Katri Valan Kootut runot. Näihin varmasti olen tutustumassa!"

      http://kirjakissa.blogspot.fi/2011/06/klassikoita.html

      Poista
  3. Ihana kuva! Ja ihanaa, että bloggaat runoista <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, yritän jatkossakin nostaa runoja esille. :)

      Poista
  4. Komppaan Katria ja sanon, että ihanan viehättävän kuvan olet onnistunut nappaamaan! Katri Vala kiinnostaisi, vaikken ole häntä vielä ehtinyt lukemaan. Tuo Kaukainen puutarha kuulostaa houkuttelevalta jo pelkästään nimensä, mutta myös kirjoituksesi perusteella. "Ilotululitus kesäyössä" on kerrassaan upea kuvaus! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Ainakin tämä esikoisrunokokoelma oli upea. Pidin todella paljon, joten suosittelen. :)

      Poista
  5. Luen harvemmin runoja, mutta tämän kokoelman äärelle tekee mieli palata aika ajoin. Kirjoitin siitä joskus opinnoissa analyysia ja runot veivät mennessään.

    Jos kiinnostaa, niin kokoelman runo Kukkiva maa löytyy Helinä Svensson-Timarin lausumana Ylen Elävästä arkistosta, jota kuunnellessa vilunväreitä ei voine välttää:
    http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/katri_vala_kukkiva_maa_33662.html#media=33664

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oo, menen heti kuuntelemaan!

      Itsekin uskon tähän kokoelmaan vielä palaavani. Tänään kirjoitin tentissä Kaukaisesta puutarhasta kaksi esseetä.

      Poista