Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

perjantai 10. toukokuuta 2013

Valon reunalla



Maria Peuran romaani Valon reunalla käsittelee nuorta ihmistä monenlaisessa eri rajatilanteessa. Valon ja pimeyden raja saa teoksessa koko ajan uusia, muuttuvia merkityksiä. Minuus osoittautuu häilyväksi ja hauraaksi, toisinaan se uhkaa jopa kadota. Kielellisesti teos on huikaiseva ja keskittyy enemmänkin välittämään merkityksiä ja tuntemuksia kuin luomaan ehjää ja loogista tarinamaailmaa. Symboliikka on elävää ja jatkuvassa liikkeessä.

Pohjoinen ulottuvuus määrittyy Peuran teoksessa pimeäksi ja synkäksi sijainniksi, josta junat matkaavat kohti valoisampia ja avarampia seutuja. Elämä luonnon lähellä ahdistaa, samoin ihmisten umpimielisyys ja sosiaalinen ahtaus. Missä sitten on todella valoisempaa (jos on), jää kertomuksessa sanomatta.

Valon reunan voi myös tulkita aikuisen ja lapsen maailman välitilaksi, joka tuntuu mahdottomalta paikalta olla ja kasvaa. Aikuisten maailma henkii kyynisyyttä ja epätoivoa, eikä lasten maailmakaan enää tunnu kertojasta omalta. Häilyminen rajalla tekee nuoresta ihmisestä haavoittuvan ja toisaalta taas näkymättömän: aikuiset eivät todella näe nuoren kasvua ja kipua.

Vieraus ja yksinäisyys ovat teoksessa hallitsevia elementtejä, jotka toistuvat aina erilaisissa yhteyksissä. Oma ruumis tuntuu kertojasta vieraalta. Se kasvaa sopimattomiin mittoihin, toisaalta taas kutistuu näkymättömäksi. Tasapainoa, itselle ja muille kelpaavaa naisruumista, on miltei mahdotonta löytää. Omat vanhemmatkin jäävät vieraiksi, ikään kuin oudoiksi sivuhenkilöiksi, joiden menemiset ja mietteet ovat täynnä hämäriä alueita.

Peuran teoksessa liikutaan myös häpeän erilaisilla raja-alueilla. On sosiaalista häpeää omasta perheestä ja itsestä, häpeää omasta ruumiista, häpeää omasta toiseudesta sekä häpeää seksuaalisuudesta. Halun kehittyminen on osa lapsen ja aikuisen maailman törmäystä, mutta seksuaalinen kasvaminen tapahtuu salaisina kohtauksina, varjeltuna häpeänä ja kaiken kattavassa pimeydessä. Tietämättömyys on ahdistusta, joka muuttuu tuliseksi kutinaksi alapäässä.

Valon reunalla on kirjaimellisesti olemista reunalla, elämän ja kuoleman rajalla, muutoksen kynnyksellä. Vaikka käsi nousisi otsalle tähyämään horisonttia ja mahdollisia repeäviä valojuovia, varjo saattaa hämärtää näkökentän. Kertoja flirttailee jatkuvasti mahdollisella itsemurhalla, niin paljon muutos pelottaa ja sattuu. Kuollut hevonen pelottaa, mutta samalla se piirtyy houkuttelevaksi kuvaksi verkkokalvoille, muistutuksena helpommasta ratkaisusta.

Kuitenkin teoksesta jää päällimmäiseksi muistikuvaksi sokeuttava kirkkaus. Osa siitä kumpuaa oikeiden sanojen löytämisestä, osa siitä sanoinkuvaamattomasta toivosta, joka tekee selviytymisestä mahdollisen.

---
Valon reunalla.
2005, Teos.
165 sivua.
Graafinen suunnittelu Ilona Ilottu / dog design.
Kustantajan sivut.

2 kommenttia:

  1. Kuulostaa siltä, että tämäkin Peuran kirja täytyisi lukea. On rakkautes ääretön oli hieno ja Antaumuksella keskeneräinen ihana, ja Peura on todella mielenkiintoinen kirjailija.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valon reunalla on minulla hyllyssä ja kiinnostaa kovasti. Aihekin on rankka mutta mielenkiintoinen.

      Poista