Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Lemmikkikaupan tytöt




Jasmin Martin katoaa. Mutta minne? Mitä hänelle on tapahtunut? Ja miten äidin elämä jatkuu, vai jatkuuko se enää?

Anja Snellmanin romaani Lemmikkikaupan tytöt iskee varmasti jokaisen teinin vanhemman pahimpaan pelkoon: lapsen katoamiseen. Kertomus koostuu eri ihmisten näkökulmista, ajallisesti sotkeutuneista tunteista ja fragmenteista sekä erilaisista kertojaäänistä. Lukija kohtaa perheen kokeman trauman monissa eri aikamuodoiss: tapahtuvana juuri nyt, aavisteltuna ja lukuisina epätoivoisina skenaarioluonnoksina. Jasmin Martin miettii elämälleen mahdollisia kulkuja sekä yrittää ymmärtää, miksi kävi niin kuin kävi. Samaa kysyy itseltään myös Jasminin äiti. Jasmin äidin elämä juuttuu pysyvästi maanantaihin, eikä enää etene odotettuun päivään, jolloin Jamin koulusta palattuaan reppunsa lattialle. Jasminin oma elämä taas keskeytyy lapsuuteen, ikuiseen odotukseen, että kohta jotain todella suurta tapahtuu.

Aukkoja jää paljon, eikä selvää ja kirkastavaa kokonaiskuvaa rakennu missään vaiheessa. Myös totuudesta rakentuu romaanissa vaikeasti saavutettava voimavara - mitä todella tapahtui? Kenen kertomus on lopulta oikea? Aukkoisuus rakentaa jännitteitä, jotka pakottavat kääntämään sivuja ja antavat toivoa, että salaisuus vielä jossain vaiheessa selviää lukijalle. Kuitenkin aukkoisuus on mielestäni myös romaanin heikkous, sillä se tuo kertomukseen eräänlaista höttöyttä. Välillä tuntuu, että rakenteellinen fragmentaarisuus estää kerrontaa tavoittamasta syvempää tasoa. Ehkä aiheet, lapsiprostituutio ja ihmiskauppa, ovat sen verran järkyttäviä, että niihin lukijana haluaa löytää jonkinlaisen sulkeuman. Sitä nautintoa tämä kirja ei anna, vaan kytkee yksittäisen tapauksen osaksi historiallista, alati liikkuvaa alistamisen ja ahneuden kehää. 

En ole vieläkään oikein osannut päättää, mitä mieltä olen Lemmikkikaupan tytöistä. Tällainen kirja tarvitsee loputtomasti sulattelua, ehkä jopa uudelleenlukemisen. Vaikka jäin jotakin vielä kaipaamaan, sivut kääntyivät vikkelään ja jälkimaku on säilynyt jo viikon. 

Jasminin nimi toistuu sivulta toiselle. Milloin juodaan jasmiiniteetä, milloin mummo kutsuu tyttärentytärtään väärin Jasmiinaksi. Sana jää kiusaamaan, mietityttämään, järkyttämään. 

---
Lemmikkikaupan tytöt.
Otava, 2007.
319 sivua. 
Päällyksen suunnittelu Piia Aho. 
---

PS. Blogini on virallisesti päättänyt horroksensa. Tällä hetkellä kaikki on hyvin, liikunta ja oikea hoito tekevät ihmeitä. Haastankin jokaisen talven sohvannurkassa lukuilleen toukan nuuskimaan kevättä lenkkipoluille tai kuntosalille, voin sanoa että se kannattaa. 

26 kommenttia:

  1. Myötätuulta blogillesi, bloggaukselle ja elämään, hienoa, että valoisampaa on. Myötäistä toivon edelleenkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kyllä täällä pärjäillään jo pikkuhiljaa. :)

      Poista
  2. Kiva että bloggaat taas! Tämä on ihan järkyttäävä, mutta olen lukenut tuon kirjan enkä muista siitä mitään! Tai muistan pääpiirteet, mutta en mitään tunteita, joita sen on täytynyt herättää minussa. Ei kun uusiksi vaan! Tosin Snellmannissa on jotain sellaista, mikä vähän ärsyttää minua. Ehkä se on jokin sellainen epäaitous, joku mikä kiukuttaa, vähän kuin kivi kengässä =).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuon epäaitouden voin itsekin allekirjoittaa - tässäkin teoksessa fragmentaarinen muoto tuntuu välillä menevän kaiken muun edelle. Ehkä myös tietty nojaaminen kliseisiin ärsyttää: teinit ovat niin teinejä, parittajat niin parittajia, äidit niin äitejä. Liioittelu on tehokeino, joka ärsyttää helposti.

      Poista
  3. Minäkin olen lukenut tämän joskus aikoja sitten ja muistelisin, etten ihan lämmennyt kirjalle.

    Okei, etsin oman arvioni vanhasta kirjablogistani ja olen nähtävästi lytännyt melkein koko kirjan, apua :D

    Jos kiinnostaa, tuossa linkki:

    http://mainos.vuodatus.net/lue/2007/09/lemmikkikaupan-tytot

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin lukemassa, heh. Et ihan tainnut lämmetä. :D

      Hyviä pointteja kuitenkin. Minustakin tästä jäi jotakin puuttumaan.

      Poista
  4. Minäkin liityn kirjaan pettyneiden joukkoon. Minäkään en oikein osa nimetä mitä kirjasta jäi puuttumaan. Jokin jäi vaivaamaan.

    VastaaPoista
  5. Minä taas tykkäsin tästä tosi paljon. Minusta kirja ei tuntunut aukkoiselta tai fragmentaariselta, vaan sitä mukaa kun tarina eteni, kokonaiskuva täydentyi ja palaset loksahtelivat kohdalleen.

    Kuuntelin tämän äänikirjana, pitää vielä hehkuttaa loistavia näyttelijöitä, jotka äänikirjan lukivat. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta taas palaset eivät nimenomaan loksahdelleet paikoilleen ja kokonaiskuva ei täydentynyt. ;)

      Äänikirjana tämä voisi toimia jopa paremmin.

      Poista
  6. Tervetuloa takaisin, kiva että olo on parempi! Kissakin näyttää aika muikealta, ihana ;)

    En ole tätä (vielä) lukenut, mutta aiheensa puolesta voisi olla ihan mielenkiintoinen. Äitini kerran mainitsi melkein heittäneensä tämän metsikköön kliseisten henkilöiden takia, eli hän ei ainakaan hirveästi suositellut :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissa on ihana, on kasvattanut vielä kunnon pörrönkin joka tuoksuu kisulta ja on pehmeä.

      Aihe on mielenkiintoinen, muutenkin suosittelen. Koukutti, vaikka jotain jäikin puuttumaan.

      Poista
  7. Kas, satuimme bloggaamaan samaan aikaan.
    Minä olin tähän varsin tyytyväinen, tosin lopun faktapaasaus ärsytti paljon. Näkökulmani on ehkä siksi hieman erilainen, että lukemisesta on ainakin puolitoista viikkoa, ellei enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasin myös. :)

      Minusta fakta-osuus oli ok, mutta ilmankin olisi tosiaan pärjännyt.

      Poista
  8. Hienoa, että jaksat blogata taas!

    Minä pidin Lemmikkikaupan tytöistä, varsinkin sen kauniista kielestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse en kiinnittänyt kieleen paljonkaan huomiota, eli kirja on varmaan sen suhteen onnistunut hyvin. :)

      Poista
  9. Olipa hyvä, että voimasi ovat palailleet takaisin.
    Luin Lemmikkikaupan tytöt silloin vuosia sitten ja olin todella ihmeissäni kun kuvittelin, että kirjassa puhutaan oikeasti lemmikeistä: koirista ja kissoista. Sitten kirja kertookin prostituutiosta ja pedofiliasta jne. Luin kuitenkin kirjan kuin avaimenreiästä ja inhoten. No sen jälkeen olen lukenut kyllä vastaavia kirjoja, kuten Tervon Layla, jossa puhutaan myös ihmiskaupasta. Ehkä ne suomut tippuivat minunkin silmiltäni vuonna 2007, että tämmöistä elämää voi olla myös Suomessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, sehän siinä onkin kun se on ikään kuin toinen maailma - kaukana, jossakin. Mielestäni pointti ei kuitenkaan ole, että ihmiskauppaa on Suomessa, vaan se, että se pikkutyttö thaikkubaarissa on ihan samanlainen ihminen kuin kuka tahansa Anna tai Elina tai Jasmin.

      Poista
  10. Minä en enää edes muista pidinkö tästä kirjasta vai en. Muistan, että tärkeä aihe jäi vähän toteutuksen jalkoihin ja ettei kirja ainakaan lempparikseni noussut. Tuohon Jasminen nimen käyttöön en sen enempää kiinnittänyt huomiota, mutta kiintoista yksityiskohta tosiaan.

    Ihanaa, että olet palannut! Ja jaksamisia päiviisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotkut kirjat kyllä häipyvät mielestä. Siksi bloggaaminen onkin niin hyödyllistä. :)

      Kiitos, porskutan menemään. :)

      Poista
  11. Ihanaa, että olet taas täällä ja voit hyvin <3

    Lainasin Lemmikkikaupan tytöt äänikirjana, mutta jostain syystä en pitänyt lukijasta ja kuunteleminen jäi. Kirja kuitenkin kiinnostaa, pitänee lainata joskus ihan perinteisenä kirjana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ou. Minä kun ajattelin, että tämä olisi parempi äänikirjana. :D

      Äänikirjassa lukijalla on varmasti iso merkitys. Jos äänestä ei tykkää, miten ihmeessä sitä sitten muka jaksaa kuunnella...

      Poista
  12. Kiva kuulla sinusta (ja lukemisistasi) taas!

    Mä en osannut edes blogata Lemmikkikaupan tytöistä. Ärsyynnyin siitä lopun faktaosiosta ja koko tarina oli minusta tarpeettoman etäännyttävä, kaikki ihmiskaupan pahikset ulkomaalaisia jostain eksoottisesta ympäristöstä. Toisaalta hyvä kuitenkin, että asia otetaan esille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ärsyyntynyt, ihmettelin enemmänkin. Kirja olisi toiminut ilmankin.

      Etäännytys ärsytti täälläkin. Ehkä se johtui liiasta fragmentaarisuudesta.

      Poista
  13. Olen kaivannut postauksiasi! Kivaa, että olet siellä taas. :-)

    Itse pidin Lemmikkikaupan tytöistä kovastikin. Pidän Snellmannista muutenkin paljon, joten saatan olla myös vähän jäävi katsomaan kirjaa etäältä. Toisaalta minusta tässä ei ollut piiruakaan höttöä eivätkä aukot häirinneet. Mutta me lukijathan olemmekin aina vähän erilaisia keskenämme, ja hyvä niin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erlaiset lukijat ja mielipiteet ovat rikkaus. :)

      Poista