Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

tiistai 2. huhtikuuta 2013

Hetken hiljaisuus

En ole päivitellyt blogiani hetkeen. Mutta taukoon on hyvä syy.

Vähän aikaa sitten kaikki pysähtyi. Sain kuulla, että sairastan tautia, johon ei ole pysyvää parannuskeinoa. Pahimmillaan se voi lyhentää elämääni, tällä hetkellä se ainakin hankaloittaa sitä. Mikään hoito ei välttämättä poista jokapäiväistä kipua. Normaali, huoleton elämä, on käytännössä ohi.

Tuntuu, että 22-vuotiaana sellainen diagnoosi on epäreilu. Kaiken kanssa oppii toki elämään, mutta.... Ei kuitenkaan ihan heti. Tämä vaatii minulta paljon aikaa ja henkistä jaksamista, minkä vuoksi blogini jääkin nyt pidemmälle tauolle. Tällä hetkellä tarvitsen voimia toisiin tarkoituksiin, pyrin keskittymään opiskeluun ja liikkumiseen (ainoa asia, mikä tällä hetkellä tuntuu auttavan jaksamaan). Ja siinä sivussa yritän oppia elämään kipujen ja pelkojen kanssa, pysyä optimistisena. 

En halua tehdä ennustetta päivämäärästä, jolloin TwAK aktivoituu taas. Kiitän kuitenkin kaikkia lukijoitani (tässä kuussa blogini täyttää puolitoista vuotta) yhteisestä taipaleesta. Bloggaaminen on mahtava harrastus, johon lupaan palata, kunhan jaksan taas paremmin. 

Kaikesta huolimatta: nauttikaa aurinkoisesta keväästä. 

- Noora

40 kommenttia:

  1. En voi muuta kuin yhtyä sanoihisi ja todeta, että on todella epäreilua ja väärin joutua kohtaamaan jotain tuollaista.

    Toivotan sinulle voimia, että jaksat sen kaiken keskellä, missä nyt olet ja toivottavasti myös sinä pystyt ainakin jossain määrin nauttimaan heräävästä keväästä.

    VastaaPoista
  2. En osaa sanoa muuta kuin toivottaa hirmuisesti tsemppiä ja voimia toisen kroonisesti kipuilevan roolissa.

    VastaaPoista
  3. Lämmin voimahalaus täältä sinulle! <3 Olen huono lohduttaja, mutta toivon silti koko sydämestäni, että saat voimaa (ihana, että liikunta tuottaa sinulle sitä!) ja tukea lähimmäisiltäsi ja että kevääsi sujuisi kaikesta huolimatta hyvin.

    VastaaPoista
  4. Voimia.

    Vakava sairaus on aina epäoikeudenmukaista. Toovon jaksamista koko lähipiirille.

    VastaaPoista
  5. Voi, sanattomaksi vetää. En osaa muuta kuin toivottaa voimia ja valoa päiviisi.

    VastaaPoista
  6. Voi muru, paljon voimia sinulle, ja aurinkoa kevääseen! =D

    VastaaPoista
  7. Kuulostaapa inhalta! Oikein paljon tsemppiä, jaksamista ja iso hali!

    VastaaPoista
  8. Minäkin toivotan oikein paljon voimia ja jaksamista. Toivottavasti sinunkin keväässäsi on myös sitä aurinkoa huonoista uutisista huolimatta.

    VastaaPoista
  9. Voi kuinka kurjaa :( Toivon, etta kaikki menee parhain pain ja etta palaat jalleen blogin pariin, kun olet saanut muun elaman sujuvaksi ja ajatelluksi uudestaan. Oikein mukavaa kevatta, kaikesta huolimatta.

    VastaaPoista
  10. Tsemppiä ja jaksamisia, Noora! ❤

    VastaaPoista
  11. Onpas kamala uutinen! Noita uutisia pelkää varmasti jokainen eniten..
    Jaksamista kevääseesi, täällä odotetaan kyllä kärsivällisesti blogitauon päättymistä!

    VastaaPoista
  12. Lämpimät terveiset täältäkin, voimaa ja jaksamista, mahdollisimman hyvää vointia!

    VastaaPoista
  13. Enpä oikein osaa sanoa muuta kuin toistaa edellisten sanoja, eli paljon voimia ja aurinkoa sinne päin!

    VastaaPoista
  14. Ikäviä uutisia. Kaikkea hyvää, ja lämpimiä ajatuksia synkkyyteen, ihana Noora!

    VastaaPoista
  15. Voi kamala. Hurjan paljon jaksamisia!

    VastaaPoista
  16. Voimia sinulle. Pidä huolta itsestäsi ja ota aikaa sen verran kuin tarvitset. Halauksia ja tsemppiä!

    VastaaPoista
  17. Voimia sinulle!! Palaa blogiin pariin, kun ehdit ja jaksat.

    VastaaPoista
  18. Voimia sinulle!! Palaa blogiin pariin, kun ehdit ja jaksat.

    VastaaPoista
  19. Voi ei, olipas tämä kurja uutinen! :( Olen ihan samaa mieltä, kaksikymppisenä tuollainen tilanne on todella epäreilu, kun koko elämän pitäisi olla vielä edessä ihanana ja valoisana, semmoisena että tuntuisi että kaikki on mahdollista.

    Minäkin toivon sinulle roppakaupalla voimia. <3 Toivottavasti saat vertaistukea ja ammattiapua myös henkiseen jaksamiseen, toivottavasti sinusta ei tunnu että olet yksin, koska et ole. Liiku, lepää ja lue, ja palaa tänne sitten kun se tuntuu hyvältä. Ja jos kaipaat tee- tai juttuseuraa, ilmoita! Täällä ollaan! <3 <3

    VastaaPoista
  20. Tsemppiä myös tältä suunnalta! Toivottavasti rakkaat ihmiset ja mukavat asiat ja tekemiset tuovat hieman lohtua synkkyyden keskelle!

    VastaaPoista
  21. Jaksamista päiviisi...
    jos voisin käärisin hellää hoitoa kultapaperiin,
    sirottelisin sekaan tähtien lentoa
    ja auringon hopeaa ja lähettäisin ne sinulle...

    VastaaPoista
  22. Auts, todella ikävää :( En voi muuta kuin toivoa, että kipuihin saisit jotain helpotusta ajan myötä. Ihan kamalaa, halaus <3

    VastaaPoista
  23. Elämä on joskus niin julmaa. Voimia!

    VastaaPoista
  24. Olen pahoillani puolestasi. Sanoja ei nyt löydy, mutta voimia!

    VastaaPoista
  25. Kamalaa kuulla, paljon voimia sinulle!

    VastaaPoista
  26. Voi kurjuus, yhdyn aiempien kirjoittajien sanoihin ja toivotan voimia, sekä kaikesta huolimatta aurinkoa kevääseen. Blogiasi on ollut ilo lukea, vaikka kommentoinkin harvakseltaan.

    VastaaPoista
  27. Huh. Voimia hurjasti ja halauksia! <3

    VastaaPoista
  28. Voimia! Koeta saada kaikki irti kaikesta positiivisesta, mitä suinkin elämässäsi on. Se helpottaa. Ihminen selviää ihmeellisellä tavalla vaikka sun mistä kauheasta, varmasti sinäkin!

    VastaaPoista
  29. Kivut ovat tuttuja minullekin, voimia siis sinulle arkeesi!

    VastaaPoista
  30. Voi kamaluus :/ Tulin kurkkaamaan blogiisi, kun ajattelin, että olisin laittanut sulle erään haasteen ja tunnustuksen, mutta jos et juuri nyt jaksa bloggailla, niin annankin sen jollekulle toiselle.

    Tosiaan, tuntuu epäreilulta. Toivotan sulle voimia ja jaksamista sekä niin hyvää ja aurinkoista kevättä kuin se olosuhteisiin nähden voi olla! :)

    VastaaPoista
  31. Voi itku ja katku! Voimia ja voimia jatkoon!

    VastaaPoista
  32. Voimia täältäkin. Tunnen tuskasi, kroonisia sairauksia puhkesi minullakin nuorella iällä (itkuja olen itkenyt suvun, puolison ja jopa kerrostalonaapurin olkaa vasten..). Olen lopulta oppinut elämään sovussa sairauksieni kanssa. Toivottavasti saisit nopeasti apua kipuihisi.

    VastaaPoista
  33. Olen todella pahoillani. Oletan tietäväni ainakin jollain tasolla miltä sinusta tuntuu, vaikka sain varmuuden omista sairauksistani "vasta" kolmekymppisenä. Diagnoosista hyväksymiseen on vielä pitkä ja raskas matka. Ajan kanssa kaikki helpottaa, vaikka se ei nyt lohdutakaan. Pidä huolta, että saat kunnon hoitoa. Ja ettet joudu kärsimään yhtään enempää kipua kuin on pakko. Joskus joutuu tappelemaan, ainakin julkisella puolella, että saa asianmukaista ja tarvitsemaansa apua.

    VastaaPoista