Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Tohtori Jekyll ja mr Hyde



R. L. Stevensonin Tohtori Jekyll ja mr Hyde teki minuun vaikutuksen jo seitsemäntoistavuotiaana (kuuluisana klassikko-kuukautenani luin 33 klassikkoa, joista yksi oli tämä), mutta sen jälkeen olen unohtanut kirjan miltei kokonaan. Mielenkiintoista huomata, miten muisti ajan kuluessa "tiivistää" joistakin teoksista olennaisimmatkin juonenkäänteet - mielikuvani Stevensonin klassikosta oli paljon yksioikoisempi. Siksi olikin hyvä, että tätäkin kirjaa tuli käsiteltyä eräällä kurssilla, sillä ensimmäisellä lukukerralla minulta oli jäänyt moni seikka huomaamatta. 

En muistanut ollenkaan, että kauhukuvasto on teoksessa todella päälleliimattua, irallista ja teennäistäkin. Sumu ja kynttilät esiintyvät kirjassa useaan otteeseen ikään kuin töksähtäen, jolloin niihin on pakko kiinnittää luvattoman paljon huomiota. Pomppaavat kynttilät ja toistuva sumu ihmetyttivät alkuun, loppua kohden ne rupesivat jo ärsyttämään. Ai taas tää sumu. 

Kenties irallisen kauhukuvaston on tarkoitus ohjata lukemaan Tohtori Jekylliä kauhukertomuksena, vaikka sellainen teos ei tietenkään yksiselitteisesti ole. Kauhukertomuksen lisäksi Stevensonin pienoisromaanissa punotaan psykologista trilleriä ja salapoliisikertomusta - lukija ei tiedä, minkä mallin ohjaamia ratkaisuja teokselta oikein tulisi odottaa. Mikään kehys ei tunnu täysin istuvan Tohtori Jekylliin, mikä tekee lukemisesta vuoroin ärsyttävää ja vuoroin taas jännittävää. Pääsin itsekin ratkomaan teoksen arvoitusta, kuten herra Utterson kertomuksessa ratkoo Edward Hyden ja tohtori Jekyllin arvoitusta. Pieneksi kirjaksi Stevensonin romaanissa on yllättävän paljon kuvastoon, kieleen ja genreen liittyvää työsarkaa ja pohdittavaa innokkaalle lukijalle.

Oman lisänsä teokseen tuovat myös erilaiset kiinteistöt, toistuvat ovet, ikkunat ja avaimet. Suljetuilla ja yksityisillä tiloilla on kirjassa oma, tärkeä merkityksensä. Rajanveto ihmisen ulkoisen ja yksityisen puolen välillä painottuu, kun kaikkia ovia ei voida tarinassa avata. Toisaalta suljetut tilat korostavat ihmisten rajallista mahdollisuutta tuntea ja ymmärtää toistensa motiiveja ja mieltä. Väkipakolla tunkeutuminen ei välttämättä tuo selitystä yhtään lähemmäs, vaan työntää sitä entistä kauemmas.

Sen sijaan teemasta en ole niinkään vakuuttunut: osa alkuperäisestä viehätyksestä on varmasti kadonnut, kun Tohtori Jekyllistä on liikkeellä elokuvaa ja ties mitä muuta (ilmeisesti jopa jokin pornokirjakin). Nykylukija todennäköisesti tietää jo kirjan perusastelman ja lopun suuren käänteen juonessa, mutta aikanaan kirja on varmasti ollut poikkeuksellinen ja saanut kauhistelua osakseen. Voi myös kysyä, onko pahan ja hyvän mustavalkoinen vastakkainasettelu ja sen "yllättävä" kyseenalaistuminen enää kovin kiinnostava tai muodikas lähtökohta. Minulle parasta antia Stevensonin romaanissa olivatkin sen monet päällekkäiset kuvastot, runsas symboliikka ja genrerajojen hämärtyminen.

---

Haasteet: 1800-luvun kirjat (1/12)

---
Englanninkielinen alkuteos The Strange Case of Dr. Jekyll and Mr. Hyde (1886).
Suomentanut Erkki Haglund.
1974, Otava.
111 sivua. 

4 kommenttia:

  1. Minä en ole muuten lukenut tätä! Pitäisi kyllä. Ja miten hitossa olet lukenut 33 klassikkoa kuukaudessa? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lue ihmeessä! :)

      No se oli sellainen jännä kuukausi, istuin vaan kotona ja luin kirjoja. Nyt voi sanoa, että jo 15 kirjaa on über-suoritus, ei millään riittäisi aika tuollaiseen määrään. Mutta kyllä se oli ihan hauska kuukausi. :D

      Poista
  2. Minäkin jäin kakistelemaan tuota hurjaa lukua :D Tohtori Jekyll ja mr Hyde kiinnostaa, siitä tietää paljon, mutta ei sitten kuitenkaan alkuperäistä tarinaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh. :D

      Alkuperäinen on aina paras. :)

      Tai ainakin useimmiten.

      Poista