Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

torstai 7. helmikuuta 2013

Vanja-eno


Aikaisemmin olen lukenut Anton Tšehovilta novellejen lisäksi näytelmät Lokki ja Kolme sisarta, jälkimmäisen nähnyt teatterissa Lappeenrannassa. Kolme sisarta on minulle rakkain teos Tšehovilta, eikä Vanja-enon lukeminen muuttanut asiaa.

Vanja-enossa henkilöt puhuvat jatkuvasti toistensa ohi. Jokainen tuntuu kaipaavan rakkautta, mutta tilaisuuden tullessa kaikki näytelmän henkilöt tuntuvat kyvyttömiltä elämään elämää. Sen sijaan henkilöt rakastavat huokailla menetettyjen vuosien ja unelmien perään, he rakastavat valittamista. Valittamisen ja haikailun rakastaminen sekä sokeus toisille ihmiselle oli minulle tuttua jo aiemmista Tšehovin näytelmistä, joten osasin jossain määrin jopa odottaa Vanja-enoltakin samaa haikailua. 

Henkilöiden välisiin suhteisiin ja turhautumiseen on ladattu suurin osa kertomuksen jännitteistä. Itse juoni on lopulta kovin mitätön - näytelmä tuntuu paisuvan yhdeksi tylsyyden monologiksi. Mitättömyys tekee henkilöistä yhtä aikaa koomisia ja koskettavia. Teetä, ahdistavan rauhallisia kesäpäiviä, ei mitään tekemistä, ei mitään sanottavaa. Ärsyttävän ja tylsistyttävän lämmön melkein tuntee iholla.

Ehkä jonkin verran näytelmän tehoa söi aikaisemmat kokemukseni Tšehovin näytelmistä. En löytänyt tästä enää mitään lisättävää Lokin tai Kolmen sisaren jälkeen - tuntui, että olen jo nähnyt tämän. Vanja-eno ei onnistunut ylittämään Kolmen sisaren vahvoja tunnelmia, enkä saanut itseäni suhtautumaan siihen samalla uutuuden viehätyksellä, jonka vallassa koin kaksi muuta Tšehovin näytelmää ensimmäistä kertaa. Luulenkin, että venäläisen mestarin näytelmien tahkoaminen voi osaltani ansaitusti loppua tähän, jatkossa keskityn novelleihin. Tšehovin novelleihin ei voi pitkästyä!

Tšehov-matkaansa aloitteleville Vanja-eno voi olla kenties jopa paras vaihtoehto.

Haasteet:
Venäjää valloittamaan: Venäläiset mieskirjailijat

---

PS. Luin kirjastosta lainatun Vanja-enon Länsimaisen kirjallisuuden historian kurssille lähemmäs kuukausi sitten. Jouduin jo palauttamaan kirjan, joten postauksen kuva on otettu Tšehovin novellikokoelman Aro ja muita novelleja alkusivuilta. 

2 kommenttia:

  1. Kolme sisarta on minullekin ehdottomasti rakkain Tsehovin näytelmistä. Vanja-enoa en ole lukenut, ainoastaan nähnyt teatterissa joskus aikoja sitten, eikä siitä ole kovin paljon mieleeni jäänyt.

    Kävin myös lukemassa postauksesi Tsukovskajan "Vajoamisesta". Kirjoitit niin kauniisti, että haluni lukea kirja kasvoi entisestään. Kiitos siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi upeasta haasteesta, osui suoraan sydämeen! :)

      Tšukovskajan kirjaa suosittelen kaikille.

      Poista