Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Seksuaalisuuden historia



Michel Foucault'n Seksuaalisuuden historia pääsi lukulistalle jo viime kesänä, kun teos mainittiin Unni Drouggen Penetraatiossa. Löysin Foucault'n teoksen sitten viime syksynä Vastapainon alepöydästä yliopistolla parilla kympillä ja vein kotiin. 

Seksuaalisuuden historia on perinpohjainen esitys antiikin Kreikan ja Rooman seksuaalisuuden diskursseista. Foucault kirjoittaa niin unista, homoseksuaalisuudesta, ruuan ja seksuaalisuuden yhteydestä kuin aviollisista suhteistakin. Rekonstruktion pohjalla on antiikin ajan kirjallisuus. 

Täytyy sanoa, että Seksuaalisuuden historia nimenä herätti hieman erilaisia mielikuvia kuin millaiseksi kirja todella osoittautui. Pervo pettyy, kun Foucault'n seksuaalisuus paljastuukin vain seksuaalisuuden diskurssejen käsittelyksi. Toisaalta teos on kuitenkin niin kattava ja laaja esitys, että sitä voi suositella kenelle tahansa antiikin seksuaalikäsityksistä laajemmassa määrin kiinnostuneelle. Ehkä diskurssiivinen katse seksuaalisuuteen saattaa jopa avartaa maailmaa hyvinkin mielenkiintoiseksi. 

Kun kyseessä on yli viisisataa sivua asiatekstiä, en pyrkinytkään lukemaan koko teosta yhdeltä istumalta tai yhtä kyytiä, vaan otin sen projektikseni joululomalla. Luin aina yhden luvun päivässä, mikä toimikin varsin hyvin. Asioita sai sulatella rauhassa, enkä tympääntynyt missään vaiheessa. Assosioinnille jää paljon aikaa, samaten omalle rinnakkaiselle tiedonhakuprosessille. Samaa taktiikkaa olen sittemmin hyödyntänyt muissakin lukuprojekteissa, tällä hetkellä loppusuoralla on Erich Auerbachin Mimesis

Foucault'a on usein moitittu vaikeaselkoiseksi, mutta itse voin kyllä sanoa nauttineeni Seksuaalisuuden historiasta. Foucault välttää tekemästä yksinkertaistavia yleistyksiä, ja päättely on kaikessa läpinäkyvyydessään ja loogisuudessaan miellyttävää luettavaa. Seksuaalisuuden historia jakaantuu kolmeen osaan, Tiedontahto (La Volonté de Savoir), Nautintojen käyttö (L'Usage des plaisirs) ja Huoli itsestä (Le Souci de soi). Ensimmäinen osa jäi minulle paljon abstraktimmaksi kuin kaksi viimeistä, enkä voi sanoa siitä niin paljon pitäneenikään. Ensimmäinen osa ei vielä suuntaa antiikkiin, vaan käsittelee lähinnä sen jälkeisiä seksuaalisuuskäsityksiä. Ehkä pikakatsaus Freudiin olisi avannut Tiedontahtoa paremmin, nyt voin tunnustaa sen menneen autuaalisesti ohi haavin.

Välillä myös ärsyynnyin käsiteltävän aiheen rajaamisesta: toki on selvää, että antiikista puhuttaessa naisten ääniä ei voi löytää tai tavoittaa samalla tavalla kuin miesten. Foucault'n näkökulma aiheeseen on kuitenkin varsin rajallinen, kun esimerkiksi miesten väliseen seksiin palataan vähän väliä, mutta kahden naisen välistä rakkautta ei juurikaan luonnostella. Ymmärrän, että homoseksuaalisuus oli antiikissa hyväksyttävämpää ja kenties siksi yleisempää miesten kuin naisten kesken, mutta silti. Heteroseksuaalisuuttakin käsitellään pääosin miehisestä näkökulmasta. Tiedontahtoni ei siis aivan täyttynyt, vaan jäin janoamaan lisää. 

Välillä ihmettelin myös suomennosta, kun ranskan monimerkityksellinen sexe on kääntynyt sukupuoleksi. Onneksi alusta löytyy suomentajan alkusanat, joissa käännösratkaisu perustellaan hyvin. 

PS. Kuvassa Foucault Vohvelikahvilassa. 

---
Ranskankieliset alkuteokset 
La Volonté de Savoir (Histoire de la sexualité I) (1976), 
L'Usage des plaisirs (Histoire de la sexualité II) (1984), 
Le Souci de soi (Histoire de la sexualité III) (1984).
Suomentanut Kaisa Sivenius.
2010, Gaudeamus/Helsinki University Press.
517 sivua. 
Kansi: Jukka Aalto Armadillo Graphics

4 kommenttia:

  1. Tämä on mun ikuisuusprojekti. Tai siis aloittamaton ikuisuusprojekti. Kotiutin kirjan joskus aikoja sitten myös alennusmyynnistä ja tarkoitus oli jopa lukea se gradua varten. No, gradu on ollut valmis jo monta kuukautta, eikä kirja ole kertaakaan poistunut hyllystä. ;)

    Tuollainen hitaampi tahti toimii varmasti erinomaisen hyvin tällaisen järkäleen kanssa. Ehkä minäkin joskus... Jos saisin tuon edellisen, joskin aivan erilaisen järkäleen (Täällä Pohjantähden alla) joskus jopa loppuun...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä Pohjantähden alla on hieno!

      Jään odottelemaan ikuisuusprojektisi päättymistä. ;)

      Poista
  2. Jee, mahtavaa, että joku lukee ja arvioi Foucaultiakin :) Itse olen lukenut lähinnä jotain artikkeleita/lukuja kurssilukemisina, ja kerran välttelin gradun kirjoittamista lukemalla varmaan pari tuntia Sanat ja asiat -teosta kirjastossa, mutta siis ehdottoman kiinnostava tyyppi tämä vanha kunnon Foucault.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, kiitos. :)

      Itsekin varmaan luen jossain vaiheessa lisää Foucault'a, ehkä ensi joululomalla.

      Poista