Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

torstai 21. helmikuuta 2013

Liian paksu perhoseksi



Siunaus sinussa on. Olet pitänyt minua sylissäsi ja se on ollut minulle siunaukseksi.

Eletään 60-lukua, ja kookas Kaisu hakee töitä. Hän saa paikan toisen kaupungin kyläkaupasta, jonka kauppiaana toimii Erni. Orastavaan rakkaustarinaan tuovat omat esteensä Ernin äiti ja sisar, joita Kaisu ei voi sulattaa tai ymmärtää. Vastakkain asettuvat Ernin ehdoton ja naurettava palvonta sekä Kaisun äkkipikaisuus ja jyrkkyys. 

Sisko Istanmäen Liian paksu perhoseksi iskee ja kovaa. Istanmäen romaanissa kuvataan juuri sellaista rakkautta, joka on kaikessa realistisuudessaan niin mielettömän kaunista ja vetoavaa, siis sellaista rakkautta, josta saan itsekin olla kiitollinen, että se on osunut kohdalleni. Traagisuus löytyy tavallisten ihmisten arkipäiväisistä teoista ja ymmärtämättömyydestä, suurin onni taas katseiden kohtaamisesta ja hetkien jakamisesta. Nauruakaan ei unohdeta - ehkä ihmisen kyvyssä nauraa piileekin juuri selviytymisen ydin. Kun pystyy aidosti nauramaan jollekin, se on täytynyt ensin edes jossain määrin käsitellä. 

Joskus mietin, arvostetaanko Ernin ja Kaisun tapaista rakkautta enää. Etsitäänkö nykyään vain sitä oikeaa, joka vetää maton alta? Rikkinäisiä viinilaseja ja raapimisjälkiä selässä? Itse koen sellaisen rakkauden hyvin vieraaksi, pelottavaksikin. Enemmän ihailen sellaista rakkautta, jossa pidetään toisesta kiinni ja kuljetaan yhtä matkaa. On helppoa rakastua toiseen mielettömästi ja päätäpahkaa, vaatii sen sijaan paljon oikeasti ymmärtää ja antaa tilaa toiselle. Sellaiseksi Liian paksu perhoseksikin kuvaa todellista rakkautta: rakkaus on välittämistä, kunnioittamista ja kummankin omaa tilaa. Erehdysten kautta, tietenkin. 

Kaisun isokokoisuus ja fyysinen voima tuo kirjaan feministisen sävyn, jonka valossa Kaisua voi tulkita naisen perinteiseen rooliin sopimattomana oman tiensä kulkijana. Sukupolvien kuiskeen taas voi kuulla Ernin ja Kaisun suhdetta häiritsevissä sukulaisnaisissa, jotka eivät kykene itsenäistymään tai saamaan mitään aikaiseksi elämässään, ainoastaan takertumaan ja varastamaan läheistensä onnen. En kuitenkaan silti suosittelisi lukemaan Istanmäen teosta pelkästään feminististen lasejen läpi, koska se saattaa typistää muuten niin hienoa tarinaa ja kenties sävyttää tulkintaa vähän liikaakin. Liian paksu perhoseksi kannattaa lukea avoimin mielin ja korvin ja kuunnella, mitä kaikkea tärkeää sillä on sanottavanaan. 

Ihana, ihana ja voimaannuttava kirja.

Haasteet: Avioliittojuonia / Kriisejä

---
Liian paksu perhoseksi (1995)
2010, Tammi.
214 sivua. 
Kansi: Helena Kajander

12 kommenttia:

  1. Samaa mieltä: ihana kirja!
    Suosittelen myös tästä tehtyä elokuvaa, jos sen jostakin vain löytää. (Samoin suosittelen Istanmäen muitakin kirjoja, etenkin novellikokoelmaa Peili, jossa on mielestäni romanttisin tarina koskaan - Kaivokohan sen nimi oli.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kyllä nähnyt tästä elokuvan (joskus nuorempana) ja pidin. Näytelmänkin olen käynyt katsomassa.

      Ja kyllähän tämän jälkeen on pakko lukea Istanmäkeä! Sen verran hieno kirja Liian paksu perhoseksi oli! :)

      Poista
  2. Hieno kirjoitus. Olen nähnyt elokuvan ja pidin siitä paljon. Haluaisin lukea kirjan. Täytyy katsella jossain vaiheessa kirjastosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :)

      Suosittelen kyllä lukemaan kirjankin, vaikka leffa on myös hyvä.

      Poista
  3. Tämä on ollut iät ajat lukulistallani ja Istanmäki on myös kotimaisen 13 listallani. Pian siis aika lienee lopulta kypsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jään siis odottelemaan postaustasi! :)

      Poista
  4. Voi, mahtavaa kuulla, että tämä on hyvä! Olen jo pitkään halunnut tämän lukea (ihan jo siksikin, että Istanmäki on samalta paikkakunnalta kotoisin kuin minä) ja tilasinkin tämän adlibriksen alesta. Aion vielä kevään aikana tarttua tähän ja toivottavasti teos kolahtaisi minuunkin. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon myös, mutta jaksaisin luottaa että tätä on ainakin vaikeaa inhota. :)

      Poista
  5. Voi tämä oli minustakin aivan ihana! Kaikessa romuluisuudessaan niin koskettava ja herkkä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisu on kyllä romuluinen ja hellyttävä, mutta romaania en sanoisi romuluiseksi vaan ihan mielettömän onnistuneeksi, enkä muuttaisi mitään. :)

      Poista
  6. Olen lukenut tämän joskus vuosikausia sitten ja pidin. Olikin ihastuttava lukea sinun mietteitäsi tästä kirjasta. Yleensä en muista näin paljon jo aikaa sitten lukemistani kirjoista, mutta tästä muistan yllättävän paljon.

    Tämä virkkeesi allekirjoitan päätä nyökyttäen, kuvaa minun ja mieheni rakkautta ja avioliittoa:

    "Enemmän ihailen sellaista rakkautta, jossa pidetään toisesta kiinni ja kuljetaan yhtä matkaa."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että myös minulle tääm kirja jää mieleen vielä pitkäksi aikaa. Jotenkin niin voimakas lukukokemus ja kirja, huh.

      Ihanaa kuulla, että tällainen rakkaus vetoaa vielä toisiinkin! :)

      Poista