Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

perjantai 18. tammikuuta 2013

Yökappaleita


mutta jos ajattelet vähänkään samalla tavalla kuin minä ja jos sinulla, suopea lukijani, on vilkas mielikuvitus, niin kuin ilman muuta oletan, niin unohdat pian kaikki sinänsä perustellut moitteet.


E. T. A. Hoffmannin Yökappaleita oli minulle pakollista luettavaa. Ihastuin Hoffmanin yllättävään tarinankerrontaan ja valloittavaan hassuuteen jo pari vuotta sitten. Tuolloin luin saksalaisen kirjailijan romaanin Kultainen malja. Myös Angela Carter -fanina olen enemmän kuin kiinnostunut lukemaan tekstiä, josta Carterin sanotaan ottaneen vaikutteita. Viime syksynä sain sitten pienen kohtauksen, kun huomasin Yökappaleita Suomalaisen alepöydässä. Vielä löytäisi hyllyynsä Kultaisen maljankin...

Ihan ensiksi pitää kiittää Teosta alkusanoista - Veli-Matti Saarinen avaa novellikokoelmaa hienosti. Kokoelma asetetaan osaksi romantiikan aikakautta, ja tekijän elämä ja tuotantokin esitellään. Ärsyttää, jos tapaan klassikoita ilman alkusanoja. Usein esittelystä on apua, kun haluaa asettaa teoksen kontekstiin tai jos ei tiedä luettavasta teoksesta etukäteen mitään. Tosin aivan yhtä ärsyttäviä ovat haukkuvat ja liian suppeat alkulauseet, niistä on enemmän harmia kuin hyötyä. Onneksi Saarisen perehdytystä voi suositella kaikille, joille Hoffmann ei ole ihan niin tuttu kirjailija. 

Vaikka Yökappaleita sisältää kauhutarinoita, joissa on toki karmaisevia elementtejä, ei niitä voi sanoa kovin pelottaviksi. Joissakin novelleissa on kevennyksiä, tai sitten mielikuvituksen rajat tuntuvat kaiken lisäksi ylittyvän jo siinä määrin, että komiikkaa ei voi välttää. Juuri se onkin Hoffmannin tuotannossa on niin upeaa - koskaan ei voi tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Tarinat eivät noudata minkäänlaisia konventionaalisia kaavoja, ja päähenkilöitä ja juonenkäänteitä pulppuaa monessa kertomuksessa kuin pohjattomasta lähteestä. Toisinaan on vaikeaa sanoa, lukeeko kauhua vai parodiaa, vaiko kenties molempia. Samaa yllättävyyttä ja tuoreutta on Carterinkin tuotannossa. 

Yökappaleista löytyy myös toistuvia, mielenkiintoisia hahmoja: tavoittamattomia ja outoja nuoria neitoja, maailmantuskaisia nuorukaisia ja hulluja mestareita, joilla on pelottavia taikavoimia. Monessa kertomuksessa myös tavoitellaan jotakin kaunista, mutta lopulta se on juuri tavoitteleminen, mikä tekee henkilöt onnettomiksi. Silti eläminen ilman kauniiden asioiden tavoittelua ei enää onnistu, kun on kerran menettänyt sydämensä kauneudelle.

Oma Hoffmann-innostukseni vain yltyi. Toivottavasti muutkin innostuisivat lukemaan, ei ole raskasta!

---
Saksankielinen alkuteos Nachtstücke (1817).
Suomentanut Markku Mannila.
2011, Teos.
Ulkoasun suunnittelu Dog Design.
Kustantajan sivut.

4 kommenttia:

  1. Juurikin Kultaisen maljan innostamana olen pitänyt tätä monta kertaa käsissäni, mutten ole lopulta ostanut/lainannut. Kiitos arviosta, ensi kerralla taidan jo oikeasti ottaa kirjan luettavaksi!

    Musta nykykirjallisuudessa joissakin Dan Rhodesin novelleissa on ollut samaa absurdia fiilistä kuin Kultaisessa maljassa.

    Jenni
    http://www.lily.fi/palsta/koko-lailla-kirjallisesti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dan Rhodesia olen katsellut monta kertaa kaupassa, mutta on jäänyt hyllyyn. Pitääkin korjata tilanne heti!

      Ja kyllä, jos pidit Kultaisesta maljasta, pidät varmasti Yökappaleistakin. :)

      Poista
  2. Taas mielenkiintoisen kuuloinen lukuvinkki! Vaadin lisätunteja vuorokauteen!

    VastaaPoista
  3. Ihanaa, että joku muukin rakastaa Hoffmannia! Luin kokoelman pitkin vuotta 2012 nautiskellen suuresti, ja pitäisi nyt saada kirjoitettua siitä arvio, kun olen vihdoinkin aloittanut bloggauksen uudestaan. Olen aivan hurahtanut herran omalaatuiseen tyyliin ja hänen ihanaan lumon ja kauhistuksen sekaiseen maailmaansa. Mutta useimmille suomalaisille hän on vähän outo tuttavuus. Toivottavasti suomentavat jatkossa muitakin hänen kirjojaan.

    VastaaPoista