Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

perjantai 4. tammikuuta 2013

Pamela



Luin Samuel Richardsonin Pamelan samaa kurssia varten kuin Kellariloukon. Richardsonin teos on 1700-luvun klassikko, joka yhdistelee kirje- ja päiväkirjamuotoa. Pamela joutuu herransa, Mr. B:n, ahdistelujen kohteeksi, ja hätääntynyt neito raportoi kokemuksiaan vanhemmilleen. Aina kirjeet eivät tosin päädy oikeisiin käsiin. Mikään juoni ei tunnu olevan liian alhainen Mr B:lle hänen tavoitellessaan Pamelan neitsyyttä, eikä mikään summa tarpeeksi korkea Pamelalle, jotta tämä voisi suostua luopumaan hyveellisyydestään. 

Nykylukijalle juoni tarjoaa tahatonta komiikkaa - Pamelan hahmo on kertakaikkisen epäuskottava pyörtyillessään ja ollessaan yliluonnollisen sinisilmäinen. Jopa seksuaalinen ahdistelu esitetään kirjassa koomisesti, niin, ettei se ole kestänyt aikaa. Siveystaistelua voikin lukea yhtä hyvin Pamelan juonitteluna, jonka tavoitteena on korottaa omaa asemaa edullisella avioliitolla. Silloin sinisilmäisestä neitsyestä kuoriutuu laskelmoiva viettelijätär. Luentaa tukee myös perverssi asetelma kirjeenvaihdossa: Pamela kirjoittaa herransa seksuaalisista hyökkäyksistä avoimesti ja yksityiskohtaisesti omille vanhemmilleen. On pakko tirskahtaa, kun neidon vanhemmat ilmaisevat huolensa tyttärensä puolesta mutta samalla ylistävät tämän heille tarjoamaa iltaviihdettä.

Toinen vaihtoehto on lukea Pamelaa valtataisteluna, jossa oikeus lukea toisen kirjeitä näyttelee tärkeää osaa. Pamela joutuu ylemmän herrasmiehen ahdistelemaksi, ja samainen mies lukee myös Pamelan henkilökohtaiset ja yksityiset ajatukset. Pamela  taas ei voi tai halua ahdistella herraansa tai lukea tämän kirjeenvaihtoa. Silloinkin, kun Pamelan ei enää tarvitsisi kutsua Mr B:tä herrakseen, hän vaatii saada käyttää tästä nimitystä "Master". Pamela myös allekirjoittaa kaikki vanhemmille osoitetut kirjeensä "Your dutiful Daughter" ja puhuu itsestään usein yksikön kolmannessa persoonamuodossa ("Poor Pamela"). Lukija jää pohtimaan, haluaako Pamela sittenkin koko ajan tulla alistetuksi.

Koska romaania on alunperin myyty tositarinana, se sisältää lukuisia kuvauksia kirjeitten piilottelusta ja materiaalejen hankinnasta. Yksityiskohtainen kuvaus on samaan aikaan sekä puuduttavaa että epäuskottavaa - jos kirjepaperi on juuri loppumaisillaan, miksi ihmeessä tuhlaisi jäljellä olevaa paperia kirjoittaakseen ylös useiden lauseiden verran pohdintaa paperin loppumisesta? Epäuskottava on myös tuntimäärä, jonka Pamela päivittäin uhraa kirjeiden kirjoittamiselle: hääpäivänäkin tekstiä syntyy yksitoista ja puoli sivua. Aluksi epäuskottavuus jaksaa vielä naurattaa, mutta loppua kohden viehätys häviää.

Kirje- ja päiväkirjaromaaneista kiinnostuneille Pamela on kuitenkin pakollista luettavaa, eikä Penguin English Libraryn upeakantinen teos ole hassumpi hyllyhankinnaksikaan. Lisäksi Richardsonin teoksesta voi etsiä vastauksia esimerkiksi Iltasanomien kaunottarien tunnustamiseen - miksi naisen täytyy mediassa esitellä poveaan tunnustaessaan jotakin (aiheesta kiinnostuneet voivat myös perehtyä Laura Saarenmaan mielenkiintoiseen artikkeliin Käsi sydämellä, povi paljaana teoksessa Jokapäiväinen pornomme). Alunperin kirjaa myytiin esimerkillisenä tositarinana, josta nuoret voisivat ottaa oppia. Hauskaa, jos nuoret nykyään uskoutuisivat tekstiviesteillä vanhemmilleen samalla tavalla.

---
Pamela or Virtue Rewarded.
First published 1740.
2012, Penguin English Library.
572 sivua.
Cover design: Coralie Bickford-Smith.
Kustantajan sivut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti