Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

torstai 10. tammikuuta 2013

Lainausetiketti: miten lainaan kirjoja

Lainaan kirjoja mielelläni. Minusta on mukavaa auttaa, jos jotakin teosta ei löydy kirjastosta tai sitä haluaa lukea pidempään. Joskus on myös ihanaa lainata ystäville kirjoja, jotka ovat tehneet minuun suuren vaikutuksen. Niin myös he voivat kätevästi lukea suosittelemani teokset.

Suurimmaksi osaksi lainaustoimintani on sujunut moitteettomasti. Mutta lainaamisessa on ikävätkin puolensa. Joskus tuntuu, ettei lainausetiketti ole aivan hallussa - lainaamani kirja on palautettu vasta lukuisten karhuamisten jälkeen, tai sitten se on palautettu alleviivausten kera. Joskus en ole saanut kirjaani ollenkaan takaisin. Vähän aikaa sitten yllätyin, kun lainaamani (lainaushetkellä lukematon ja uusi) kirja palautui minulle kosteusvaurioisena ilman, että minulle missään vaiheessa kerrottiin vahingosta. Siksi päätinkin kaikkien iloksi ja hyödyksi tehdä lainausetiketistä postauksen, josta toivon olevan hyötyä monelle. 

Alle olen listannut muutamia perussääntöjä ja havainnollistanut niitä kuvilla. Etiketti ei ole ehdoton, ja hyvien ystävien välillä varmasti on jo sellainen luottamus ettei sopimuksia ja sääntöjä välttämättä tarvita. Maalaisjärki auttaa myös pitkälle. Näistä vinkeistä on myös hyötyä kirjaston kirjoja lainatessa, sillä niitäkin käsitellään usein varsin kovakouraisesti. 

Kommentoi ihmeessä, jos sinulla on lisää ehdotuksia säännöiksi tai ohjeiksi, koska ajattelin mahdollisesti täydentää postausta. 



Vinkkejä kirjoja omasta hyllystään lainaavalle
  • Sovi suurinpiirteinen palautuspäivämäärä etukäteen. Jos lainaat kirjaa opiskeluun, hyvä idea on sopia kirjan palautus esimerkiksi kurssin loputtua. Pelkästä "sopivasta laina-ajasta" voi olla hyvinkin vaihtelevia käsityksiä. 
  • Hanki pieni kirja, johon merkitset lainatut teokset ja niiden lainaajat. Näin ei käy sellaista vahinkoa, että kuukausien päästä huomaat jonkin kirjan "kadonneen". 
Pieni lainauskirja helpottaa muistamista.
  • Jos kirja on arvokas, sovi mahdollisista vahingoista ennen lainaamista. Näin ei tule yllätyksenä, jos kirjaa lainannut ei haluakaan korvata esimerkiksi kirjan katoamista. Vahingoista voi toki sopia etukäteen vaikka kirja ei olisikaan maksanut paljoa. 
  • Pyydä AINA kirjaa lainaavan puhelinnumero. Facebook, sähköposti ja sama kurssi/työ tarjovat kuitenkin yllättävän paljon välttelemisen mahdollisuuksia.
  • Kun lainaat kirjan, et voi olettaa, että saisit sen täysin uutena ja lukemattomana takaisin. Vahinkoja sattuu ja hiirenkorvat on vain hyväksyttävä.
  • Jos kansilehdet ovat sinulle erityisen tärkeitä, lainaa kirja ilman kansilehtiä. Näin ainakin kansilehtien kunto varmistuu.


Kun lainaat toisen kirjoja

  • Kannattaa noudattaa sovittuja palautuspäivämääriä ja merkitä ne kalenteriin ylös. Vaikka ystäväsi ei olisikaan tiukka kirjastontäti, hän varmasti haluaa kirjansa takaisin. Myöhästymisistä on kohteliasta ilmoittaa etukäteen.
  • Älä lainaa lainaamiasi kirjoja eteenpäin, edes päiväksi. Kirja on lainattu sinulle henkilökohtaisesti, ei muille.
  • Uskallan väittää, että suurin osa ei ilahdu kirjoihin ilmestyneistä alleviivauksista. Lyijykynällä alleviivaaminen ei ole yhtään hyväksyttävämpää kuin värikäs tussikaan.
Älä alleviivaa lainakirjoja - edes lyijykynällä.
  • Kun luet kirjaa, käytä aina kirjanmerkkiä. Älä taita sivuja reunoista tai jätä kirjaa levälleen auki pöytää vasten (tai yhtään mitään vasten). Myös kansilehtien liepeiden käyttäminen (eli taittaminen keskeytettyyn kohtaan) rasittaa kirjaa. Hifistelijä tietää, että ohut kirjanmerkki on parempi kuin paksu. 
Käytä kirjanmerkkiä, älä taita kulmia tai jätä kirjaa levälleen.
  • Kirjaa lukiessa kannattaa myös muistaa nyrkkisääntö: puhtaat kädet! Rasvatahrat ja tuhriintuneet sivut eivät ole mukava yllätys. Muista myös kuivata märät kädet ennen kuin tartut kirjaan.
  • Jos otat kirjan mukaasi matkalle - oli sitten kyseessä lomamatka Espanjaan tai bussimatka keskustaan - kannattaa kirja suojata muovipussilla. Jos laukkuusi aukeaa limsapullo, kirja saattaa näyttää hieman paremmalta kuin mitä se näyttäisi ilman muovipussia. Laukussa kirja myös nuhjaantuu ja likaantuu helposti, joten muovipussi on hyvä idea vaikka limsavaaraa ei olisikaan.
Muovipussi suojaa laukussa matkustavaa kirjaa.
  • Tee ja kirja kuuluvat yhteen, mutta kannattaa silti miettiä, haluaako lainakirjaa lukea teekupin kanssa samassa pöydässä. 
  • Tämän suhteen monen mielipiteet erovat, mutta itse pidän kirjojen kansipapereista. Otan kansilehdet usein pois lukiessani kirjaa, jotta ne eivät rypistyisi. Tämä on hyvä idea sovellettavaksi myös lainakirjoihin. Huom: muista käsitellä kansipapereita varoen ja vältä niiden taittamista.
Kansipapereita voi säilyttää lukemisen ajan vaikkapa kirjahyllyssä.
  • Kirjat saattavat imeä hajuja helposti. Tupakoiminen lainakirja kädessä ei ole suotavaa. 
  • Lemmikit (tai lapset) ja kirjat eivät aina sovi yhteen. Siksi voi olla fiksua laittaa lainassaoleva kirja jonnekin suojaisaan paikkaan, sen sijaan että jättäisi sen lojumaan keskelle sohvaa. Vaikka lemmikkisi ei koskisi sinun omiin kirjoihisi, uusi haju saattaa aiheuttaa yllätyksiä...
Älä anna kissan järsiä lainakirjaa. 



Kun vahinko tapahtuu...


  • Ilmoita sattuneesta HETI kirjan omistajalle, ei vasta palauttaessa. Myöskään palauttamisen viivyttäminen ei ole hyvä ratkaisu - ikävyydet kannattaa hoitaa heti pois alta.
  • Älä missään nimessä jätä kertomatta vahingosta, vaikka se olisi kuinka pieni. Valehteleminen/kertomatta jättäminen vain syö luottamusta.
  • Uuden kirjan ostaminen vahingoittuneen tilalle ja palauttaminen vahingosta kertomatta on toki jalo ajatus, mutta suosittelen rehellisyyttä. Lisäksi paljastuessaan menettely voi kääntyä itseään vastaan. 
  • Joskus on ihan kohteliasta ehdottaa kirjan korvaamista - varsinkin, jos olet hävittänyt sen. Vahingoittuneesta kirjasta ei välttämättä tarvitse maksaa koko summaa, ja usein pelkkä korvaamisen ehdottaminen riittää. Älä kuitenkaan ehdota kirjan korvaamista, jos et ole valmis maksamaan kirjaa! 
  • Jos lupaat korvata toiselle aiheutuneen vahingon, älä viivyttele. Puolen vuoden päästä maksettu kymppi tuntuu yhtä hyvältä kuin vaivaantunut hymy. 
  • Fiksusti hoidetut vahinkoasiat takaavat sen, että saat jatkossakin lainata kirjoja. Ainakin toivottavasti.

Lopuksi vielä

Eri ihmiset suhtautuvat kirjoihinsa ja niiden lainaamiseen eri tavoin. Se, että kirjassa on alleviivauksia, ei välttämättä anna sinulle lupaa alleviivata kirjaa. Samaten joillekin pelkkä hiirenkorvien ilmaantuminen on katastrofi, tai kirjan liika raottaminen lukiessa. Siksi fiksuinta onkin sopia molemminpuolisista pelisäännöistä ennen kirjan lainaamista, eikä vasta sitten, kun vahinko on tapahtunut. 

Lainaamisen iloa!

34 kommenttia:

  1. Erinomainen postaus, sanon minä. Nämä ovat asioita, joiden pitäisi kai olla jokaiselle itsestään selviä, mutta ainakin itse olen vuosien varrella saanut huomata ettei monellekaan näin ole. En nykyisin enää mielelläni lainaa kirjojani kellekään, niin huonossa kunnossa ja repaleisina olen niitä joskus saanut takaisin.

    Oma helmasyntini tuntuu olevan se, että laina-aika venähtää helposti pitkäksi, kun kaikenlaista luettavaa on niin paljon. Yritän nyt siis itsekin ottaa tämän postauksen myötä opikseni ja pyrkiä lukemaan lainatut kirjat mahdollisimman pian. :) Tuollainen lainausvihkokin olisi kyllä kätevä, kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen usein (virheellisesti) olettanut, että nämä olisi ihan selviä asioita. Onneksi suurin osa lainauksista on kuitenkin sujunyt ilman mitään erikoisempia yllätyksiä.

      Vihko on itsellänikin ollut ahkerassa käytössä, helpottaa kummasti. :)

      Poista
  2. Mulla ei ole ollut isoja ongelmia enkä ole itsekään pahin riski toisten kirjoille, mutta mä en pahemmin tykkää lainailla kirjojani tai toisten kirjoja. Ei ole kovin montaa ihmistä, jonka kanssa sitä tulee molemminpuolisesti tehtyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin voin sanoa käsitteleväni toisten kirjoja hyvin, vaikka harvoin lainaan keneltäkään kirjoja.

      Omia kirjojani lainaan mielelläni, sehän on vain hyvä, jos kirjastani riittää lukuiloa toisillekin.

      Poista
  3. Huvittavaa, juuri tänä aamuna pohdin samaa asiaa kun taas muistin erään kirjan, jonka lukisin mielelläni uudestaan, JOS vain saisin sen joskus takaisin. Nimim. laina-aikaa on ollut jo yli vuosi ja verukkeita riittää... Harmikseni kyseistä kirjaa ei ole kirjastossakaan :-( Mietin, että tuollainen vihkonen tai vaikka excel-taulukko lainakirjoille olisi ehkä hyvä juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulta jäi aikoinaan saamatta takaisin Jeffrey Eugenidesin Virgin Suicides. Ostin sen sitten uudelleen itselleni.

      Kannattaa soittaa/mennä käymään. Tekosyitä ei pidä jäädä kuuntelemaan.

      Poista
    2. Olen soittanut muutaman kerran ja sittemmin tyyppi muuttanut eri kaupunkiin... Kirja kuulemma vielä purkamattomassa muuttolaatikossa... Olen menettänyt toivoni :-(

      Poista
  4. Hyvä postaus jälleen Noora!

    Minä olen vähän nihkeä lainaamaan kirjoja eteenpäin juurikin siksi, että inhoan jos niihin tulee jotain ei toivottuja jälkiä. Parille lähipiirin lukutoukalle lainailen kyllä mielelläni ja kirjat tulevat aina hyvässä kuosissa takaisin, mutta muuten olen varovainen lainailujen suhteen. Onneksi harvoin kukaan haluaa minulta kirjoja lainata haha :D Tosin kirjakokoelmani on vielä aika pieni sillä yritän kuitenkin itse suosia kirjastoa, joten ei tuota lainattavaakaan nyt montaa hyllyllistä ole.

    Itse lainaan todella harvoin muilta kirjoja. Yleensä käytän sitten kirjastoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas olen hieman vieraantunut kirjastosta, tosin nyt opiskellessa joutuu käyttämään pakosti kirjastoa.

      Poista
  5. Erinomainen lista! Itse olen tarkka kirjojeni suhteen ja jos lainaan niitä muille, odotan saavani ne samassa kunnossa takaisin. Siksipä lainaankin niitä vain harvoille ja valituille, jotka tietävät, kuinka tarkka olen. :D Vastaavasti, jos lainaan itse kirjoja muilta, käsittelen niitä jopa paremmin kuin omiani. Mutta aika harvoin tulee lainattua muualta kuin kirjastosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin olen erityisen varovainen toisten kirjojen kanssa ja lainaan harvoin. En itse pahastu esimerkiksi hiirenkorvista, mutta ymmärrän kyllä, jos joku ei niistäkään tykkää.

      Poista
  6. Pidän melko hyvää kuria kirjojeni suhteen, mutten ole tullut koskaan sen tarkemmin määritelleeksi, että mikä on sallittua ja mikä ei. Yleensä saatesanani ovat jotain "Pidä siitä yhtä hyvää huolta kuin omasta lapsestasi" tyylisiä. Se on toiminut vissiin ihan hyvin. Siskoni tiputti melko uuden kirjani kuralätäkköön ja oli käynyt heti ostamassa mulle uuden ja piti kuraversion itsellään. Antaisin kyllä ympäri korvia, jos joku palauttaisi mun kirjan hiirenkorvilla, hyi!

    Oi voi. Pidän kirjoja joskus auki pöytää vasten, niin omiani kuin kirjastonkin kirjoja. Hups.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kirjaa levälleen!

      Ja hieno sisko sinulla. :)

      Poista
  7. Voi miten ihanaa, että on muitakin "kirjaniuhoja"! Minä olen tosi nihkeästi lainaillut kirjojan muille, koska en usko kaikkien pitävän niistä tarpeeksi hyvää huolta. Kansipaperit poistan omankin lukemisen ajaksi, siksi jätän ne aina omaan hyllyyn jos kirjan lainaisinkin. Käytännössä suostun lainaamaan kirjoja ainoastaan siskoilleni. Paitsi että _yritän_ opetella ottamaan rennommin kirjojen(kin) suhteen.

    Joka tapauksessa, hyvät säännöt ja varsin tarpeelliset myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niuhotan lähinnä alleviivaamisesta ja taittumista. Myös kansipaperien nuhjaantuminen ärsyttää.

      Poista
  8. Tämä oli kyllä hyvä postaus, tuli esiin asioita joita en itse ole edes tullut ajatelleeksi, vaikka olenkin ajatellut olevani suhteellisen tarkka kirjojen kanssa. Esimerkiksi tuo muovipussivinkki on ihan nerokas - en minä olen edes miettinyt, että kirjaa voisi niinkin suojata! En tiedä jaksanenko sitä aina noudattaa, mutta tästedes vähintään vesipullon ollessa kirjan kanssa samaan aikaan mukana.

    Lainailen kyllä kirjojani tutuille jos pyydetään, mutta jos tiedän, ettei kyseessä ole ihan yhtä intohimoisesti kirjoihin suhtautuva tyyppi, annan yleensä jonkinlaiset vihjeet siitä, mitä kirjalle ei tehdä. En tiedä pidetäänkö minua epäkohteliaana sen vuoksi, mutta minusta on ihan okei sanoa että "kohtele sitä kunnolla" ja "älä tee hiirenkorvia" -tyylisiä ohjeistuksia, jos on epävarma (tai tietää toisella olevan pahoja tapoja). Kerran lainaamani kirjan ostokuitti oli jäänyt sen väliin ja lainaaja tiedotti, että "kirja on sitten kunnossa, kuittikin on siinä välissä missä ennen!" :D Olipa ainakin mennyt oppi mahdollisimman samanlaisessa kunnossa palauttamisesta perille...

    VastaaPoista
  9. Hih, hyvät ohjeet! Tunnustan: en lainaa kirjojani, pitkälti juuri noilta ongelmilta välttyäkseni. Tai oikeastaan: lainaan vain niitä kirjoja, joista haluan päästä eroon. Tällöin ei haittaa jos kirjaa ei ikinä palauteta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmmn, tuohan on hyvä vinkki, lainaa vain kirjoja joista haluat päästä eroon. :D

      Poista
  10. Mainio postaus ja aivan ihanat kuvat! Pyrin olemaan huolellinen toisten kirjoja lukiessani (se, että kirjaa ei saisi edes lukiessa raottaa kuin vähän on mielestäni kyllä liiottelua, mutta tuskin kovin moni asiasta stressaakaan), mutta myönnän, että laina-ajat usein venähtävät sukulaisilta lainatessa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :)

      Laina-aikojen venyminen taitaa olla synneistä yleisimpiä.

      Poista
  11. Sinulla onkin ollut lähiaikoina todella mielenkiintoisia ja kattavia kirjoituksia. Kuten tämäkin. Aihe, josta minun ei olisi tullut mieleenkään kirjoittaa, mutta silti kovin hyödyllinen.
    Itse olen valitettavasti kovin kranttu antamaan kirjoja lainaan ja ehkä jopa vähän lainaamaan muiltakin. Muilta lainaamisessa pelkään pitäväni kirjaa liian kauan ja ehkä kiintyväni kirjaan liikaa, joka tekee palauttamisesta vaikeaa ;) Kirjastosta lainaaminen ei tosin ole ongelma.
    Varsinkin, jos tiedän lainaajalla olevan eläimiä, siivoton koti (anteeksi, mutta sotkuun tavarat häviävät, ja lopulta ne löytyvät sängyn alta villakoirien peittämänä)tai liian huoleton suhtautuminen kirjoihin (tällä tarkoitan kaikkia mainitsemiasi asioita... kirjan levällään jättäminen, rasvaiset kädet, vessalukeminen..) en välttämättä suostu lainaamaan.
    Ajattelin muuten lisätä sinut kaveriksi Goodreadsissä, toivottavasti et pahastu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anni. Kyllä minua saa lisäillä kaveriksi, ei haittaa ollenkaan! :)

      Itse en ole toistaiseksi arvioinut kenenkään kotia, mutta kerran kirjaa huonosti kohdellut joutuu kyllä lainakieltoon.

      Poista
  12. En ole kovinkaan paljoa lainaillut kirjoja muilta tai muille, ja hyvä on ollut kunto (onnettomuuksia saattaa toki tapahtua kelle tahansa).
    Palautusaikojen kanssa tulee ehkä joskus venyttyä, unohdan jonkun kirjan jonnekin pinoon tai hyllynnurkkaan ja muistan sen kun muistan, tai vastaavasti parin vuoden jälkeen joku muu huomauttaa "ai niin, mulla olikin se yksi kirja lainassa" kun itse olin jo ehtinyt unohtaa missä se oli (kirjastojen kanssa sen sijaan olen tunnollinen).
    On tosin huomautettava että en lainaa muille kirjoja joita en ole lukenut, ja pääosin kyse on siis myös kirjoista joiden katoaminen maailman turuille ei ole niin paha asia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sekös vasta harmittaa, kun lukematon kirja tulee rähjäisenä kotiin.

      Aijai, kannattaa merkitä ystävienkin lainaamista kirjoista palautuspäivät muistiin. :)

      Poista
  13. Lähettämäsi paketti tuli tänään! Yllätyin vähän, mikä on vain positiivista, saa nähdä mitä kirjasta pidän 8) Kiitos Noora!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Heh, odotan innolla mielipidettäsi!

      Poista
  14. Hmm, olenkohan koskaan lainannut kirjaa kenellekään... :-D En tosin muista, että kukaan olisi kysynytkään, mutta joo, en mielelläni lainaa kirjojani muille, koska pelkään, etten saa niitä takaisin. Tosin itse lainaamani kirjaston kirjan olen antanut luettavaksi parille oppilaalle, mutta sillä perusteella, että pidän heitä tosi fiksuina ja luotettavina -ja kirja tulikin molemmilta ajoissa ja hyvässä kunnossa takaisin. :-) Onneksi en itse ole koskaan hukannut kirjaston kirjoja (en lainaa kovin montaa kerralla), mutta yliopiston kirjoissa on kyllä sattunut joskus kömmähdyksiä, kun on ollut lainassa kaksi samaa tutkimuskirjaa, joissa julkaisuvuosi on ollut eri. Hiirenkorvia teen omiin kirjoihini (koskaan ei muista pitää lähettyvillä post-it-lappuja tms), mutta kirjaston omissa pyrin sitä välttämään ja toisten kirjoihin en varmasti taittele sivuja. Anopin kirja oli juuri lainassa ja sitä tuli vaalittua erityisen huolellisesti ;-D

    Mur, eniten inhottaa se, jos kirjan väliin on lätkäisty joku ötökkä! Hyh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ötökkä kuulostaa kyllä kieltämättä aika yököttävältä. Itse en kyllä uskaltaisi antaa kirjaston kirjoja eteenpäin, mutta luottamuksestahan kaikki lopulta riippuu. Kaikille ihmisille en lainaisi omiakaan kirjoja.

      Poista
  15. Hyvät ohjeet ja avartavia näkökulmia!

    Minä lähetän lapseni matkaan maailmalle tietoisena siitä, että toiset niistä nousevat siivilleen ja lentävät pois (esim. Virgin Suicides, en edes muista kenelle sen lainasin ja NYT huomasin kommenteista, että sinulta jäi sille tielleen sama teos! :D Sen on oltava syntyjään kiertolainen!), toiset taas kokevat kovan kohtalon ja palaavat tuhlaajakirjoina koiperhosia kansien välissä takaisin kotihyllyn lämpöön (Harry Potter, jonka päälle kaverin kissa kaatoi kukkamaljakon. Vesineen. Kyllä, tarjoutui maksamaan ja oli hirveän harmissaan. En halunnut uutta.).

    Harvat kirjat ovat minulle fyysisinä esineinä täysin korvaamattomia, enkä niitä tiettyjä kappaleita kenellekään lainaakaan.

    Tykkään kirjoissa elämisen merkeistä, varsinkin pokkareissa. Mitä luetumpi, sitä rakastetumpi ja itselläni lukeminen on kokonaisvaltainen nautinto, johon välillä kuuluu myös ruokaa (viimeksi toissapäivänä tiputin ylikuohuvaa kokista kirjani sivuille, vahingossa toki, eikä harmittanut kuin sekunnin).

    Toisten kirjoja en tietenkään ala teurastaa, mutta pakko myöntää, että olen vähän nihkeä lainaamaan kirjoja muilta, vaikka muille mielelläni lainaankin. Toisen kirjaa ei voi pidellä rennosti, käännellä miten tahtoo, jättää lojumaan auki (kirjanmerkki-ihmistä minusta ei ikinä tule!). Toisen kirjaa lukiessa ei voi syödä. Suklaa on paha.

    Tavallaan tämä oli minulle Lista Syistä Miksi En Lainaa Kirjoja Muilta. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. SUKLAA? Auch!

      Itsekin olen kyllä rennompi omien kirjojen kanssa kuin toisten kirjojen kanssa. Tosin olen nykyään alkanut varoa lukiessani omiakin kirjoja. Säilyypähän nätimpinä hyllyssä. :)

      Poista
  16. Loistava postaus, toit ansiokkaasti esiin monenlaisia uhkakuvia! Onneksi en kovin usein lainaile kirjoja kenellekään, ja silloin harvoinkin vain kahdelle tai kolmelle luotettavaksi havaitulle henkilölle. Yksi heistä on vielä tarkempi kuin minä, juuri sitä "pokkareita lukiessani vain raotan sivuja kevyesti" -tyyppiä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin lainaan eniten kirjoja parhaalle ystävälleni. Myös muutamalle vuosikurssilaiselle olen lainannut, mutta nykyään pitää jo pohtia tarkemmin, että kenelle lainaa ja kenelle ei.

      Olen yrittänyt lukea kirjoja "vain raottamalla sivuja", mutta ei se onnistu. Hankalaa! Mutta pysyyhän ne nätimpinä silloin. :)

      Poista
    2. Minäkin edustan sitä koulukuntaa, joka poistaa kansipaperit lukemisen ajaksi, mutta liika on aina liikaa! Johonkin se raja täytyy vetää, kyllä nyt sivuja pitää saada käännellä rauhassa. :)

      Poista