Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Kummitusjuttu & kirjojen hinnoista


En voinut uskoa onneani, kun löysin syksyn perioditauolla Marrie Darrieussecq'n Kummitusjutun eurolla. Aarre tarttui mukaani Imatran kirpputorilta - Tampereella on jo haasteellisempaa bongata kirjoja samalla hinnalla. Kummitusjuttuni näytti vielä lukemattomaltakin. En ole erityisen säästeliäs kirjojen suhteen yleensä, mutta muutamia periaatteita löytyy:

  • En osta yli kuuden euron kirjoja kirpputoreilta tai antikvariaateista. Jo kolme euroakin saattaa pohdituttaa. 
  • En osta kovakantisia uutuuskirjoja. Syynä tähän on suolainen hinta - jo yli viisitoista euroa kirpaisee opiskelijaa. Neljänkymmenen euron hintaiset kirjat tuntuvat jo järjettömiltä - ei kannata valittaa, jos myyntiluvut jäävät alhaisiksi.
  • Suosin pokkareita. Harmi vain, että suomalaiset pokkarit näyttävät kovin tylsiltä: ne ovat kaikki samaa standardikokoa ja halvannäköisiä verrattuna jenkki/brittipokkareihin. Niitä suorastaan hipelöi ilokseen.
Mikä sinusta on sopiva hinta kierrätetylle/uudelle kirjalle? Suositko pokkareita vai kovakantisia?

Kalleimpia hankintoja ovat varmaan opiskelussa tarvittavat hinnat. Tosin niitäkin löytää halvemmalla varsin helposti, jos jaksaa tai pystyy käyttämään aikaa etsimiseen.

Kummitusjuttuun sitten.

Päähenkilön mies katoaa. Aluksi vaimo odottaa miestänsä ja pohtii erilaisia syitä tämän mahdolliselle karkumatkalle. Sitten hän alkaa hitaasti hyväksyä miehen poistuneen lopullisesti hänen elämästään. Ehkä osaksi kiihkeän odotuksen takia hän kuvittelee toisinaan näkevänsä miehensä varjomaisena hahmona tai tuntevansa tämän läsnäolon. 

Darrieussecq kirjoittaa harhaillen. Välillä eksyin moniin kielikuviin ja polveileviin sivuteihin - tuntui, että henkilön todellisuudesta irrallinen tila tuli lähelle. Samalla tavalla Kummitusjutunkin päähenkilö kokee olevansa irrallaan, eksyksissä, epätodellisessa tilassa odottaessaan miestään kotiin.  Surua kuvataan ikään kuin vierestä kertomalla konkreettisesta elämästä menetyksen ja odotuksen kanssa.  Päähenkilö harhailee rannalla, muistelee elämää miehensä kanssa ja kirjoittaa kertomustaan tämän tyhjässä työhuoneessa. Myös unohtamista ja elämän jatkumista kuvataan liikuttavasti: miehestä otetut valokuvat sumenevat.

Kummittelu sekä pelottaa että lohduttaa päähenkilöä. Se tuntuu olevan ainoa asia, mitä hänellä on enää jäljellä miehestään. Samanaikaisesti se kuitenkin viittaa miehen kuolemaan ja lopulliseen katoamiseen. 

Darrieussecq kuvaa romaanissaan monella tavalla erilaisia siirtymiä - odotuksesta menetykseen, ruumiillisuudesta ruumiittomuuteen, pysähdyksestä taas liikkeeseen. Siirtyminen ei näyttäydy kuitenkaan mitenkään dynaamisena tai voimaannuttavana, vaan pikemminkin epätodellisena ja hitaana. Siirtymälle on myös vaikea määritellä selvää alkamista tai loppua, sen suhde ajallisesti rajattavana prosessina kyseenalaistuu. Yhtä vaikeaa on surutyötäkään rajata, päättää, mistä menetys alkaa ja mihin se loppuu. 

En muista Kummitusjutun juonesta juuri mitään. Osaksi ehkä siksi, että luin kirjan jo viime syksynä, ja se on odottanut bloggaamista jo pitkän aikaa. Toisaalta juuri yksi syy pitkäksi venyneeseen aikaväliin on unohdukseni, sillä päällimmäiseksi kirjasta jäi mieleen epätodellinen, outo tunnelma ja yksinäisyys, vasta sitten tulivat tapahtumat. En voi myöskään väittää, että olisin ymmärtänyt ihan kaiken lukemani. Lyhyeksi kirjaksi Kummitusjuttu oli välillä jopa raskasta luettavaa, mutta olen silti iloinen, että luin sen. Joskus on vapauttavaa vain astua oudoille maille ja eksyä, olla ymmärtämättä kaikkea. 

---
Ranskankielinen alkuteos Naissance des fantômes 1998.
1999, WSOY.
122 sivua.
Päällys Sanna Eiro. 

52 kommenttia:

  1. Minä ostan vähän kirjoja. Yleensä jouluna saan yhden kovakantisen kirjan lahjaksi, mutta itse tulee ostettua tuollaista harvinaista herkkua todella harvoin, juuri noiden korkeiden hintojen vuoksi. Pokkareita saatan ostaa ehkä yhden, pari vuodessa. Kieltämättä kirjabloggauksen aloitettuani houkutus ostaa enemmän kirjoja on kasvanut. Aleissa olen jo muutamia kirjoja himoinnut, mutta en ole ostanut... Saapa nähdä. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehheh, pari pokkaria vuodessa. :D Voi jos pysyisi samassa määrässä edes viikossa!

      Poista
  2. Itse ostan todella harvoin uusia kirjoja kovakantisena. Hinta usein jotain ihan uskomatonta. Suosin pokkareita ja ne ovat useasti myös teknisesti helpompia luettavia. :) Kirppiksillä ja divareissa hintakatto on usein 5 euroa, mutta jos kirja on erityisen spesiaali ja hyvässä kunnossa, saatan maksaa enemmänkin. Oulun kirppiksillä suurin osa kirjoista ja pokkareista myydään hintaan 1-3 euroa, mikä on mielestäni ihan kohtuullista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama, paksua pokkaria on kivempi lukea kuin paksua kovakantista. Imatralla kirjojen keskihinta on euron, eli samaa luokkaa. Tampereella on kalliimpaa.

      Poista
  3. Kirjojen hinta on problemaattinen juttu. Ongelma kiertyy tietysti siihen, että jos kaupalliset kustantajat eivät julkaise kirjoja, niin ei niitä sitten saa divaristakaan eikä kirjastoista.

    Syksyllä kirjoitin aiheesta (toki mihinkään lopulliseen päätymättä) torstaipakinassani otsikolla "Kirja maksaa maltaita - Onko sananvapaus vaarassa?"

    Jos kiinnostaa, pakina on täällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta jos kukaan ei halua maksaa kirjasta 30 euroa, ja kirjat maksavat 30 euroa, niin eihän niitä silloin kukaan osta.

      Käyn katsomassa.

      Poista
  4. Mie en taas tiedä, miten kovakantinen kirja voisi olla halvempi, kun sen (ja kirjan tekeminen ylipäänsä) tekeminen on niin kallista.

    Mie olen tähän yksi syypää, sillä haluan työstäni jotain palkkaa. Lisäksi kirjailija tarvitsee palkkion. Sitten pitää maksaa taitto, kansi, oikoluku, markkinointi, viestintä, vuokra, hallintokulut jne. Kirja pitää myös painaa jossain ja jonkun pitää myydä sitä.

    Kaiken tämän tekemiseen menee aikaa, mutta kirjan menestyminen on aina arvoitus.

    Jos vertaa erikoiskahvin hintaan, jonka tekeminen on halpaa ja jonka kuluttaa hetkessä ja joka jättää vain harvoin kunnon muistijäljen, niin sanoisin, että kirja ei ole liian kallis. Mutta toisaalta, ehkä olen jäävi sanomaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En uskokaan, että kirja olisi liian kallis. Minä olen vain liian köyhä. =D

      Poista
    2. En ole mikään taloustieteilijä, mutta jotenkin luulisi, että jos kirja on halvempi, niin enemmän ihmisiä ostaisi sen ja yksi kirja tuottaisi siten enemmän rahaa kuin jos kirja on niin kallis, että kukaan ei osta sitä.

      Mutta aivan varmasti työssä on minua pätevämpiä ihmisiä laskemassa numeroita ja rahoja.

      Itse ostan vähän tylsästi vain mun suosikkikirjailijoiden kirjoittamia kirjoja normaalihinnalla. Tai sitten jonkun, jota oikeasti himoitsen lukea. Näitä on valitettavan harvoin, kun oma kirjamieltymys ei ole aivan valtavirrassa. Nyt ostankin sellaisia kirjoja, joita ei saa suomeksi tai joita ei saa kirjastosta. Ymmärrän kyllä, että toimintani ei juuri edistä kirjamarkkinoita, mutta en myöskään halua maksaa 25-30 euroa kirjasta, jonka sisällöstä ei voi olla varma, ja joka ei nosta ennakko-odotuksia tarpeeksi korkeaksi.

      Toisaalta myös, kun käytettyjä kirjoja saa niin halvalla ja divareista uutuuksiakin melkein heti, tulee etsittyä myös näitä kirjoja.

      Poista
    3. En ole varma, ostaisivatko ihmiset enemmän kirjoja halvemmalla. Ehkä, ehkä ei. Mutta itse ainakin ostaisin, tietenkin.

      Ymmärrän toki Hannan pointin - mutta kuten Irene K sanoi yllä, ei minulla silti ole enemmän rahaa. Kun olin töissä, ostin herkemmin kovakantisia. Nyt joutuu jo vähän pohtimaan, ja kalliimmissa kirjainvestoinneissa ykkösenä ovat opiskelukirjat. Ja varsinkin, jos kyseessä on tuntematon kaunokirja: tuntuu, kuin ostaisi sian säkissä.

      Entäs verot? Minusta kirjalle voisi säätää ihan huoleti alhaisemman veron, koska kauppa näyttää olevan laskujohdannaista. Se olisi hieno kädenojennus kirjan suuntaan.

      Poista
  5. Kyllä Tampereeltakin joskus löytää hyviäkin kirjoja eurolla tai alle. Esim. Bonuskirppikseltä, jos jaksaa käydä tarpeeksi usein (viime aikoina en oikein aina ole jaksanut)... Myös hyväntekeväisyyskirppiksiltä olen löytänyt jotain herkkuja, Näsilinnankadun Fidalla tuntuu olevan halvimmat kirjat. Mitäs muita, Nekalan kierrätyskeskus ainakin (siellä oli aluksi kaikki kirjat 50 senttiä kappale, nykyään taitaa olla euron).

    Täytyy tunnustaa, että joskus tulee ostettua ylihalpoja kirjoja ja vietyä ne suoraan Lukulaariin vaihtoon. En kuitenkaan pidä sitä erityisen suurena syntinä, koska en ota niistä vastineeksi rahaa vaan lisää kirjoja. :)

    Omaan hyllyyn himoitsen eniten kovakantisia, mutta tietysti pokkaritkin käyvät vallan hyvin. Uutena ostan vain sellaiset kirjat, jotka on pakko saada heti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bonus-kirpparilta en kyllä ole löytänyt noin halvalla hyviä kirjoja, ehkä se on vain huonoa tuuria.

      Lukulaari on paras!

      Poista
    2. Viime vuonna löytyi eurolla kovakantisena mm. Shriverin Poikani Kevin, Boynen Poika raidallisessa pyjamassa, Ondaatjen Englantilainen potilas, Irvingin Välisarjan avioliitto (Keltaisen Kirjaston ensipainos) ja Tarttin Jumalat juhlivat öisin (jykevä ensipainos repaleisen kirjakerhopainoksen tilalle...). Pitää vaan olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan eli kierrellä usein. :)

      Kaikkein halvimmat löydöt tekee kyllä Helsingistä, Senaatintorin antikvariaatista. Ihan käsittämätön paikka: heti eteisessä on iso 0,20 euron hylly, ja myymälässä huomaa nopeasti, että vanhempien kirjojen perushinta on 1 € siinä missä se jossain normaalissa divarissa on vitosen. Uutuudet ovat kalliimpia, mutta esim. Gaute Heivollin kirja löytyi peremmältä kahdella eurolla, kun se uutuushyllyssä maksoi kympin enemmän. En ymmärrä, miten bisnes voi kannattaa niillä hinnoilla, mutta kai niitä kirjoja vaan sitten liikkuu niin paljon. Ainakin niitä liikkuu aina silloin, kun itse pääsen käymään siellä!

      Poista
    3. Itse koin samanlaista onnea löytäessäni Imatralta Kummitusjutun ja Säihkenäyttämön. Imatralla kirjat ovat myös kovin halpoja, ehkä niille ei ole samanlaisia markkinoita.

      Poista
  6. Minä kannan jatkuvasti syyllisyyttä siitä, miten pihi kirjanostaja olen. Periaatteessa olen nimittäin ehdottomasti samaa mieltä Hannan kanssa siitä, että kirjojen tekeminen maksaa ja että niitä tekevät ihmiset ansaitsevat työstään kunnollisen korvauksen, mutta käytännössä olen hyvin harvoin valmis maksamaan kirjasta sen yli 25 €, jonka kovakantiset uutuudet näyttävät nykyään maksavan. Ongelma ei ole niinkään siinä, ettenkö periaatteessa voisi moista summaa irrottaa, mutta ajatuskulkuni menee jotenkin niin, että viitsinkö nyt sitten kuitenkaan höllätä kukkaronnyörejä, kun lukemattomia kirjoja odottaa kotona hyllyssäkin jo yli oman tarpeen eikä minulla useinkaan ole mikään erityinen kiire lukemaan juuri jotain tiettyä uutuuskirjaa. Erityisesti ihmettelen kyllä e-kirjojen hintoja. Niistä yli 20 € on minusta ehdottomasti liikaa, pokkariin vertautuva hinta olisi perustellumpi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin. Eihän niistä mene taittoa yms. kustannuksia. Eikä ekirja ole edes oma, vaan lainassa.

      Poista
    2. E-kirjakin pitää taittaa, toimittaa, kirjoittaa, markkinoida jne. Vain painokulut jäävät pois. Mutta olen samaa mieltä, että e-kirjat ovat liian kalliita ja valitsen oikeastaan lukumukavuudenkin vuoksi painetun kirjan.

      T. Lumiomena-blogin Katja toisella Google-tilillään

      Poista
    3. Ebookki konseptina vaatii Suomessa markkinointia!

      Poista
    4. Tai formaattina, en tiedä. :D

      Poista
  7. Kun katselen kirjahyllyäni, niin aika tasaisesti löytyy pokkaria ja kovakantista. Pidän molemmista, mutta kovakantisten uskon kestävän useampaa lukukertaa paremmin ja näihin satsaan jos kyseessä on joku itselle tärkeä kirja. En kuitenkaan ole ostanut kuin pari kolme kovakantista uudehkompana, jolloin hinta on ollut siinä 20 euron kieppeillä. Kaksi näistä on elämänkertoja. Lahjaksi olen saanut muutaman kovakantisen uutuuden, mutta suurin osa on löytöjä aleista ja kirppareilta.

    Minun kipurajani kirjojen hintojen suhteen hieman vaihtelee. Kirpputoreilta kallein kirjahankintani on ollut 6 euroa, ja sekin oli poikkeustapaus. Normaalisti en maksa kirpputorikirjasta yli 3 euroa. Eli varmaan aika sama kuin sinulla! Kirjakaupasta uutena tai alennettuna ostettujen kovakantisten rajani menee jossain 15 euron hujakoilla, pokkareita ostan yleensä vain jostain tarjouksista joissa hinta on noin 3 euroa per pokkari.

    Kuten yllä mainitaan, niin onhan kirjojen hinnoille syynsä. Mutta kyllä minäkin näin "vähän köyhempänä" ostaisin sen uutuudenkin, jos sen hinta olis siinä 20 euron kohdalla. Kun hinta kipuaa 30 euroon, niin en vain taloudellisesti pysty vaikka kuinka haluaisinkin. Siinä tulee se raja vastaan. Olisihan se ihanaa, että joskus olisi sellainen tilanne, että uutuuksia voisi ostaa tuosta vain, mutta nyt ei ole.

    Jos kirjojen hintaa pystyisi mitenkään laskemaan, niin kyllä minä ostaisin enemmän kirjoja. Tietenkin. Ja niitä uutuuksia. Mutta nyt se homma täytyy jättää niille, joilla on varaa.

    VastaaPoista
  8. Minä hankin myös usein kirjoja kirppareilta tai divareista. Siellä kipuraja alkaa olla siinä kuuden euron hujakoilla, ellei löytynyt teos ole jotenkin todella spesiaali. Minä suosin yleensä muutenkin kyllä pokkareita, ne ovat helpompia kuljettaa mukana. :)

    Kirjakaupoissa kirjat tuntuvat välillä kalliilta, mutta ymmärrän kyllä Hannan kommenttiin viitaten että mikä niissä maksaa. Jos joku kirja himottaa, niin siihen sitten säästetään rajaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin kuljetan pokkareita matkalukemisena, kovakantiset ovat hankalia. Kansipapereiden nuhjuuntuminen pelottaa myös.

      Poista
  9. Minä tykkään ostaa kirjoja kirppareilta paitsi edullisen hinnan takia myös siksi, että tällöin kirja on jo hieman kulunut. Tykkään, että kirja näyttää luetulta ja sellaisia on mukava hankkia vastapainona uutuuttaan tuoksuvien kaveriksi. Tosin rikkinäinen tai liian kulahtanut kirja ei saa käytettynäkään olla ja silloin voin jättää kirjan ostamatta kirpparilta, vaikka sen kovasti omaan hyllyyn haluaisin. On mahtavaa, jos löytää kirjan 0,50 sentillä, eurolla tai parilla. Voi sitä onnea! Silloin saatan ostaa sellaisenkin, jonka olen jo lukenut -tosin silloin pitää olla hyvä syy, kuten yksi lempikirjoista. Minäkin mietin jo 3 euron hintaisen ostamista, mutta jos kirja on sellainen, jonka välttämättä haluan, niin hinta ei kirpaise kovin paljoa. 4 ja 5 euroa maksavia harkitsekin jo äärimmäisen tarkasti. Yli 5 e hintaista en osta ja itse asiassa nyt, kun mietin niin enpä muista koskaan ostaneeni edes 5 euron hintaista kirjaa kirpparilta.

    Minulle kelpaa, kumpi vain: kovakantinen tai pokkari. Kovakantisista ehkä tykkään vähän enemmän, koska ne henkivät tiettyä arvokkuutta ja säilyvät paremmin hyvinä kuin pokkari. Pokkareissa on se hyvä puoli, että niitä on helppo ottaa matkalle mukaan.

    Kirjakaupoista voin ostaa 20 euron kirjan, jos se must hankinta eli jonkin lempikirjailijani teos. En kuitenkaan osta kovinkaan usein vuodessa kirjoja kaupasta. Tahdon aina tietää, millaisia arvosteluja kirja on saanut ennen kuin ostan sen. Tämä tosin pätee moniin muihinkin asioihin kuin vain kirjoihin, koska olen aika tarkka shoppailija. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse olen viimeksi maksanut kaunokirjasta yli 26 euroa, kun ostin Laura Gustafssonin Huorasadun. Se oli pakko saada.

      Ihailtavaa rajanvetoa sinulla! :)

      Poista
  10. Kehtaankohan edes tunnustaa milloin viimeksi ostin täysihintaisen kirjan? Itseasiassa en taida edes muistaa. The Casual Vacancys se ehkä oli? Joo, pointti tuli varmaan selväksi. Minä en pahemmin ostele kirjoja ja vielä harvemmin täysihintaisia sellaisia. Olen kirjakaupassa vakiokävijä, mutta yleensä vain kiertelen ja katselen (joskus harvoin peräti aleshoppailen!). Sen jälkeen kun eksyin kirjablogien maailmaan kirjahylly on ruvennut täyttymään tiuhempaan tahtiin mutta mikään hamstraaja en silti ole. Kirppiksillä käyn säännöllisesti katselemassa josko jotain mielenkiintoista löytyisi, mutta sielläkin heittäydyn usein äärimmäisen pihiksi. Kolmea euroa enempää en maksa vaikka henki menisi. Paitsi jos kyseessä on joku pidempi aikainen rakkaus jota olen oikeasti harkinnut ostavani.

    Mitä pokkareihin tulee, no, voin myöntää etten ole pokkareiden ystävä. Hyllystä löytyy niitä tasan neljä kappaletta ja kaikki ovat lentokentältä matkalukemiseksi ostettuja. Minusta vain on kivepaa kun kirjoissa on paksut kannet ja jotain muuta kuin liimaa pitämässä sivut yhdessä :D

    Pitäisi kenties joskus ryhdistäytyä ja rahoittaa kirjailijoidenkin elämää, mutta minkäs teet kun rahaa ei ole ja kirjat maksavat niinkuin joku tuolla aiemmin taisikin kommentoida.

    VastaaPoista
  11. En usko että kirjojen hinnoissa olisi niin paljon ilmaa, että voisivat halventua. E-kirjat kyllä tuntuvat aika kalliilta 20 euron hinnalla! En myöskään tunne ökyrikkaita kirja-alan työntekijöitä, joten heidän palkkoihinsa en myöskään koskisi. Ainoa keino alentaa hintoja, olisi kai lähteä painattamaan ja designaamaan kirjat jossakin Aasiassa.

    Suomenkielisten kirjojen markkinat ovat myös sen verran pienet, että tuo paina enemmän - myy halvemmalla - myy enemmän -logiikka ei taida välttämättä toimia?

    Toivottavasti siis löytyy tarpeeksi ihmisiä sellaisilla tuloilla, joita 30-40 euron uutuuskirjat eivät kirpaise. Silloin kirjatalot pysyvät pystyssä ja kirjoja valuu myös divareihin ja kirppiksille.

    Minä taidan ostaa ihan kaikenhintaisia kirjoja ja liian usein :-) Kirppareilta lähtee kirjoja 50c - $3, garage salesta olen ostellut $1-5, divarista hieman kalliimpia ja uusina ostamieni kirjojen hinnat ovat vaihdelleet $25-49 välillä. Kovakantisia taidan suosia hiukan enemmän ihan siitä syystä, että kestävät aikaa paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Entä verot? Uskoisin, että niiden tiputtaminen olisi ihan hyvä ratkaisu.

      Poista
    2. Se olisi ihanaa, mut vuoden alussa Alv vain nousi.

      Poista
    3. Hitsi, tuotapa en edes ajatellut, että vero tulee tietenkin siihen tuotantokustannusten päälle. Täällä on tasavero kaikista palveluista ja tuotteista 10%. Uteliaisuudesta kysyn kuinka paljon Suomessa maksetaan kirjoista veroa?

      Poista
    4. Kirjat täällä myös 10, e-kirjat 24.

      Poista
  12. Minullakin on tuo kuutisen euroa rajana kirpparikirjoille Suomessa. Tosin jos kuusi euroa maksaa, niin kirjan on syytä olla kovakantinen. Pokkarista en sellaista summaa maksaisi, kolme euroa on maximi. Ja silti olen maksanut enemmän.

    Esimerkiksi marraskuussa käväisin Suomessa ja majailin pääasiassa muualla kuin Helsingissä, josta olen kotoisin. Kirjoja piti kuitenkin saada ja ainut valikoimaltaan tasokas divari löytyi Seinäjoelta (jonne on siis salapaikastamme jonnin verran matkaa, koska salamaja on keskellä ei mitään). Olikin muuten tosi ihana divari, mutta kyllä vaan hintoja piteli. Käytetyistä koviksista sai maksaa 8 euroa, halvemmalla ei irronnut. Suurin osa käytetyistä pokkareista maksoi muistaakseni 4 euroa/kpl. Tosin pokkarit olivat huomattava vähemmistö kys. kaupassa.

    Tiedän, että hintaeroja on eli ainakin Helsingistä saa divarikirjat halvemmalla, kun vaihtoehtoja/kilpailua on enemmän. Seinäjoella ei ole. Kävin siellä myös kirjakaupoissa, mutta esim. Oksasen uutuus plus kaikki muut uutuudet jäivätr hyllyyn hintansa takia. Oksasen Kyyhkyset maksoi 29,90. Juu ei, ihan oikeasti!

    Mielensäpahoittajaakaan en ole ostanut siksi, että en todellakaan maksa niin ohkaisesta kirjasta 25 euroa. Kelvollista tarjousta en ole siitä löytänyt, joten odottelen yhä sellaista. Ehkä ensi kesänä...

    Tervon Layla jäi taasen hyllyyn (olis saanut pokkarin kahdeksalla eurolla), koska kirja oli niin kamala. Kyllä, se oli pieni lötkö pokkari, jota olisi fonttinsa puolesta pitänyt lukea mikroskoopilla. Ei kiitos!

    Olen siis samaa mieltä, että suomalaiset pokkarit eivät todellakaan ole kovin lukijaystävällisiä. Onkohan ne tahallaan tehty sellaisiksi, että jengi ostaisi kovana? Minäkö vainoharhainen, en kai :D

    Oho, tulipas avautuminen, sori :D Mutta minusta Suomessa voitaisiin oikeasti edes yrittää keksiä edullisempia vaihtoehtoja kirjaformaateille. Joku mainitsi niistä "puolikovista" kirjoista, jotka ovat yleistyneet (mm. minulla ainakin oli Oksasen Baby Jane puolikovana), mutta niidenkin hinnat huitelee koviksien hinnoissa. Miksi ihmeessä ja mitä järkeä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä suomalaisissa pokkareissa tavoitellaan pieniä kustannuksia, tai sitten standardisoitunut ulkoasu on jäänyt vain elämään. En tiedä, tähän olisi ihan mielenkiintoista saada vastaus joltakin alan ihmiseltä.

      Poista
    2. Puolikoviksen painatushinta saattaa olla sama kuin koviksen. Käsittämätöntä, mutta totta.

      T. Lumiompun Katja

      Poista
  13. Apua, menin katsomaan Elisa kirjaan ja hintoja piteli. Siis osa sähkökirjoista on samanhintaisia kuin fyysiset kirjat!

    Mietin myös, miksi käännökset ja kotimaiset kirjat, joita ei tarvitse kääntää, ovat Suomessa samanhintaisia? Jossain on pakko olla ilmaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä en ymmärrä, että mitä tarkoitat? Käännöskirja pitää kyllä kääntää, mutta se on valmis kirja. Kotimainen kirja täytyy tehdä valmiiksi. Kyllä molempiin menee aikaa ja rahaa.

      Ja tuosta ilmasta, eihän mikään bisnes toimi ilman tätä ilmaa. Mutta sitä on oikeasti aika paljon vähemmän, kun selvästi moni olettaa. Eivätkä kustantamot saa valtion tukea tai apurahoja, kyllä se kannattavuus täytyy saada niistä kirjoista.

      Poista
    2. E-kirjoissahan on vielä korkeampi alvi, eli huikeat 24%, mikä on jo järjetön.

      Poista
    3. En tiedä, mitä tarkoitat sillä, että kotimainen kirja pitää tehdä valmiiksi. Pitäähän käännöskin painaa uudelleen suomeksi jne. ja jokuhan senkin on kirjoittanut. Minä siis lähden siitä, että kirjailija kirjoittaa kässärin ja lähettelee sitä kustantamoihin ja toivoo, että joku ottaa sen julkaisuohjelmaansa. Kirjailija saa sitten oman osuutensa myynnistä, olkoon hän suomalainen tai minkä maalainen tahansa. Kirja siis pitää toki muokata painokuntoo ja painaa.

      Myönnän kyllä auliisti, etten tajua kirjankustannustyönvaiheista tuon taivaallista. Jotenkin kuitenkin oletan, että käännöskirjalle tulisi enemmän kuluja juurikin kääntämisen takia. Täällä huomaa kyllä hintaeroa sen suhteen onko kirja alun perin englanninkielinen vai käännetty.

      Toki pitää katetta saada: sehän on liiketoiminnan perusta. Mutta kyllä minusta on vähän outoa, että esim. Suomessa sähkökirjat näyttävät olevan melko tyyriitä, vaikka painokuluja ei niihin mene. Tämän siis perustan ihan vain Elisa Kirja -palvelun selaamiseen eli on ihan täyttä pikaista mutuhuttua. :)

      Poista
    4. Kotimaisen kirjan "tekemisessä" iso osa on kustannustoimitustyötä. Siitä, kun kustannussopimuksen saanut kirja tulee valmiiksi, voi mennä kuukausia. Käännöskirja sen sijaan on jo kustannustoimitettu omassa maassaan. Toki se pitää kääntää ja käännös tarkastaa / toimittaa Suomessakin, mutta se on silti "valmis" kirjana, ehjänä teoksena. Kääntäjä saa totta kai käännöspalkkionsa ja käännös/kustannusoikeuksista maksetaan ulkomaiselle agentille tai kustantamolle, mutta täytyy kotimaisenkin kirjailijan jollain elää. Taitto-, painatus- ja markkinointikulut ovat kuta kuinkin samat riippumatta siitä, onko kyseessä kotimainen kirja vaiko käännös.

      Poista
    5. Okei, kiitos paljon tästä infosta. On tosiaan mielenkiintoista tietää, mitä kaikkea tapahtuu ns. kulissien takana. :)

      Poista
    6. Mielenkiintoinen näkemys tuo, että käännöskirjan pitäisi olla kotimaista kalliimpi käännöskulujen takia, varsinkin kun tietää kääntäjien huimat palkkiot. ;) Katjalla on hyviä pointteja ja tietysti ammattilaisen tietämys asiasta.

      Maallikkona olen joskus miettinyt sitä, saako suomalainen kirjailija suunnilleen yhtä suuren (pienen?) osuuden kirjan hinnasta riippumatta siitä, mitä kautta kirjan ostaa. Eli kun haluan tukea jotain kirjailijaa, eihän hän kärsi siitä, että tilaan kirjan Adlibrikseltä ja säästän monta euroa paikallisten kauppojen hintoihin verrattuna? (Akateemisesta tulee yleensä ostettua lähinnä sellaiset uutuudet, jotka on pakko saada heti julkaisupäivänä, eikä sellaisia kovin usein ilmesty.)

      Poista
    7. Muistaakseni Saara Henriksson on tästä blogissaan kirjoittanut ja kehottanut ostamaan kirjat kustantajalta suoraan, koska välittävä taho syö kirjan hinnasta eniten.

      Poista
    8. "Miksi kirjasi on niin kallis?

      Kirjan vähittäismyyntihinta koostuu kustantajan tukkuhinnasta, kirjavälityksen palkkiosta, kirjakaupan katteesta ja alv:sta (9 prosenttia). Näistä suurimman viipaleen haukkaa välitysporras, jopa 46 prosenttia. Kun tukkuhinnan pitää kattaa kustantajan kulut ja tekijänpalkkio sekä mielellään tuoda jotakin kustantajan kassaankin, ei ihme, että uutuuskirjojen hinnat hipovat kipurajaa! (Elleivät ylitä sitä.)

      Vaikka ostajan kannalta kirja on kallis, kirjailija saa muiden portaiden jälkeen jäävästä tynkähinnasta yleensä vain noin viidenneksen - verojen jälkeen. Kannattaakin jos mahdollista ostaa kirja suoraan kustantajan omasta myymälästä tai verkkokaupasta. Ei kannata kuitenkaan surra, jos tähän ei ole varaa, tämän hetken uutuuskirjoja voi löytää hyvin edullisesti alennuskoreista parin vuoden sisällä tai niitä voi lainata kirjastoista."

      Poista
    9. Ja mitä suomen kääntäjien tilanteeseen tuleen, niin kyllä sääliksi käy. Sen verran hurjia juttuja kuulee. :(

      Poista
    10. Todella hyviä pointteja ja hyvä, että tästä syntyi keskustelua. Avarsi kyllä näkökulmaani tähän asiaan.

      Itse ostan paljon kirjoja: sekä uusia että käytettyjä. Minut on ehkä sokaissut täällä asuessani kirjojen huokea hinta, mutta siis myyntivolyymithan ovat ihan eri luokkaa täällä kuin Suomessa, ja suurin osa kirjoista ilmestyy pehmoina samaan tai melkein aikaan kuin koviksina.

      Poista
  14. No onpa iso ALV (sähkökirjoilla), typerää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Komppaan, järjettömän kuuloista. Ihmettelen, millä logiikalla, jos tavallisissa kirjoissa on vain 9% ja kyseessä sama tuote, vain eri formaatti?

      Poista
  15. Kyllähän nuo uudet kirjat tuppaavat olemaan ihan liian kalliita opiskelijabudjetille, mikä kyllä harmittaa välillä. Toisaalta eipä kaikkea ole pakko saada heti ja yleensä ostankin sellaisia kirjoja, jotka olen jo joskus lukenut (eli laatu on taattu) ja hintakin on ehtinyt laskea. Uuden kirjan ylärajahinta on mielestäni siinä 20 euroa ja risat päälle, korkeintaan 25 euroa. Harvemmin siis tulee ihan uutta ostettua.

    Jos löydän kirppikseltä jonkin taatusti hyvän kirjan, jota ei mistään enää saa (eli painokset on loppuunmyyty eikä uusia ole tulossa), niin olen valmis pulittamaan teoksta useita euroja. Tietysti se tarkoittaa myös sitä, että kyseinen kirja on hyväkuntoinen, mitään tahraista ja muutenkin huonokuntoista en osta laisinkaan. Suurin käytetystä kirjasta maksamani hinta on ollut 7 euroa, kyseessä oli Reino Lehväslaihon Lottien sota. Harry Potter ja Azkabanin vanki maksoi kirppiksellä 5 euroa ja oli varmaan vain kerran luettu, joten senkin kotiutin (enää yksi puuttuu sarjasta ;). Joskus kirppiksiltä saatan ostaa myös sellaisia kirjoja, joita en ole aikaisemmin lukenut: silloin kunto ja hinta ratkaisee, samoin kirjailijan nimi voi olla vahva vaikutin. Keskimäärin maksan kirppiskirjasta pari-kolme euroa. SPR:n kirppiksillä olisi aivan mainioita kirjoja halvalla, mutta on ikävää, että siellä ne hinnoitellaan ihan liian ylös. Samoin olen paperikansien perään, ne pitää mieluusti olla, jotta kirjan ostan.

    Ennen olin aina sitä mieltä, että kirjan pitää ehdottomasti olla kovakantinen ja että pokkari ei missään tapauksessa käy. Enää en ajattele, että se painosasu olisi ratkaiseva: sisältöhän on joka tapauksessa sama ja toinen on vain halvempi. Tietysti kovakantinen on kivemman näköinen hyllyssä ja niitä yleensä suosin jo kestävyydenkin takia, mutta ei pokkarikaan huono vaihtoehto ole, jos niitä käsittelee huolella. Opiskelijana hinta on melko ratkaiseva asia kuitenkin, vaikka tykkäänkin ostaa kovakantisen silloin kun jotain ostan. Pari viikkoa sitten oli Kodin kuvalehdessäkin pieni maininta pokkarien suosion kasvusta ja asenteiden muutoksista niitä kohtaan, eli pokkareiden ostaminen on kasvava ilmiö. :) Tulipas pitkä kommentti, huh! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja jos ostan jollekin kirjan lahjaksi, niin se voi olla uutuus. Esimerkiksi isälleni ostin joululahjaksi Reino Lehväslaihon uutukaisen ja maksoin siitä 26 euroa ja risat. Yritin kuitenkin löytää halvimman kaupan ostoksen tekemiseen. Lahjoissa en siis ole niin tarkka, mutta itselle ostettavissa kyllä.

      Poista
    2. Ostan myös lahjaksi uutuuskirjoja, kirja on paras lahja! :)

      Minä pidän yhtä lailla pokkareista, mutta toivoisin, että ne olisivat edes HIEMAN nätimpiä (puhun nyt siis suomalaisista pokkareista). Eivät siis todellakaan houkuttele ostamaan.

      Poista