Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

lauantai 26. tammikuuta 2013

Haarautuva puu


Hän yrittää halata, mutta riisun mekon. Ei koskaan enää. Pesen meikit. Kesäyö ikkunan takana on muuttunut mustaksi.

Markus Jokikokon Haarautuva puu on tarina miehestä, jonka sukupuoli-identiteetti ei sovi yhteiskunnan normeihin. Kertoja etsii itseään niin runouden, perhe-elämän kuin seksinkin kautta. Lopputuloksena ei ole kuitenkaan harmoniaa, vaan toisiaan seuraavien hajoamisten ketju, jossa identieetti rikkoutuu entistä pienempiin osiin.

Jokikokon kieli vuorottelee runollisen ilmaisun ja äärimmäisen latteuden välillä. Ajatukset ja tuntemukset esitetään kauniisti ja herkästi. Yhdessä kohtaa kirjaa lukiessani mieleeni tuli jopa Kaarlo Sarkian huikaiseva runo Unen kaivo:

Mustassa sylissä ei pelota. Pohjassa kaikki tuntemani värit koskettavat jalkoja, hyväilevät kasvoja, ovat pehmeämpiä kuin samettinen vesi. Suljen silmät, mutta ne eivät katoa, vaan ottavat osaksi itseään hyväksyen minut sellaisena kuin olen. *

Luonnon pienet ihmeet ja arkipäiväiset asiat muuttuvat joksikin suuremmaksi ja kietoutuvat päähenkilön ahdistuneeseen mieleen. Taustalla on vuoroin harmaa, ankea ja yksinäisyyttä tihkuva kaupunki tai ahdistavan yltäkylläinen kesäpäivä. 

Latteus taas kumpuaa kerronnan aikamuodosta, jossa tapahtumia kuvataan preesensissä samanaikaisesti niiden tapahtumahetkellä. Preensens on vaikea laji, joka vaatii käyttäjältään taitoa ja kokeilemista - preesens asettaa omat rajoituksensa sille, mitä on järkevää kertoa ja miten kertoa. Haarautuvassa puussa preesens toimii erityisen tehokkaasti seksikohtausten korostamisessa: rujon rehellisesti kuvatut aktit tulevat lukijan iholle ja tuntuvat tapahtuvan juuri nyt. Kertojan jännitys ja pelot tiivistyvät kokemisen hetkeen. Arjen kuvauksessa teos kuitenkin suistuu välillä pelkkien tekemisten luetteloksi: 

Meteliä. Toistan nimeäsi. Suljen ja vituttaa. Odotan hetken, muttet soita takaisin. Otan kaapista vodkan ja juon. Kun mitään ei kuulu, suljen puhelimesta virran, vaikka tiedän sen olevan lapsellista. Olen humalassa. 

Luettelomaisuus painottaa toki osuvasti päähenkilön arjen latteutta ja pettymyksiä ihmissuhteissa, mutta samalla se syö kertomukselta mielenkiintoisuutta. Ehkä romaani toimisi paremmin, jos seksikohtaukset kerrottaisiin preesensissä, mutta arki sen sijaan imperfektissä. 

Lisäksi kerronta on elliptistä. Haarautuva puu liukuu kohtauksesta kohtaukseen harppauksilla, ja ajallisuus tuntuu ongelmalliselta. Tapahtumien välilä saattaa olla vain hetki, tai sitten vuosia. Ihan kaikkia Jokikokon teoksen syiden ja seurausten yhteyttä lukija ei tavoita, mikä on toisaalta hyväkin asia. Mieleenkiinto ja ihmetys on voimakas vielä lukemisen jälkeenkin. Toisaalta osa tapahtumista ja ajatuksista jää irralliseksi, kuin turhaksi lisäksi. Samalla myös runolliset ja aforistiset oivallukset näyttävät välillä koristeellisilta ja pateettisilta.

Vaikka löysin kerronnasta enemmän puutteita kuin ansioita, en voi kieltää, etteikö Jokikokon kirjan aihe olisi tärkeä ja ajankohtainen. Heteroseksuaalisuudesta poikkeavista, määritelmiin sopeutumattomista seksuaalisuuksista puhutaan edelleen liian vähän, tai sitten niistä puhutaan yksistään verraten heteroseksuaalisuuden käsitteeseen. Silloin kaikki muut seksuaalisuudet määrittyvät usein poikkeaviksi ja vastakkaisiksi niin sanotulle normaalille seksuaalisuudelle. Itse rohkenen väittää, ettei heteroseksuaalisuutta tai homoseksuaalisuutta edes sellaisenaan kuin minä se yleisesti käsitetään, ole edes olemassa. Myöskään Jokikokon teos ei tyrkytä lukijalle yksipuolisia ja ahtaita seksuaalisuuksia, vaan pakenee niitä.

*Lainaus on Haarautuvasta puusta, ei Sarkian runosta.

X Kustantajan lähettämän arvostelukappale.

---
Haarautuva puu.
2012, Ivan Rotta & Co.
140 sivua.
Kansi ja taitto Kalle Pyyhtinen / utudesign.net
Kustantajan sivut.

6 kommenttia:

  1. Minulle juuri tuo harppominen tuotti ongelmia lukiessani tätä. Mutta tärkeää asiaa kirja pitää sisällään ja oli mukava lukea täkäläistä kirjallisuutta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin, Jokikokkohan taitaa olla sieltä päin. :)

      Poista
  2. Hirmu mielenkiintoisen kuuloinen, ja hieno lainauskin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kielen ja aiheen kannalta tämä on ihan tutustumisen arvoinen kirja. :)

      Poista
  3. Ps. Blogissani on sinulle jotain ylläripylläriä.

    VastaaPoista