Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

perjantai 28. joulukuuta 2012

William Shakespeare: Rikhard III / Loppiaisaatto


Noniin, mitäs muuta, kuin puen tämän ylleni teeksennelläkseni siinä, ja soisinpa, että olisin minä ensimmäinen, joka tämmöisessä kaavussa on teeskennellyt.

Syksyllä luin kolme näytelmää William Shakespearelta: Macbethin, Rikahrd III:n ja Loppiaisaaton. Olen jättänyt Macbethin pois tästä postauksesta, koska entisenä IB-pakollisena ja tämänsyksyisenä ryhmätyönä olen kerta kaikkiaan ylitylsistynyt jo kyseiseen kirjaan. Vaikka Lady Macbeth on kyllä aika äijä, ja hänestä voisin kenties joskus bloggailla maailmanlopunpituisen postauksen. Mutta se onkin sitten ihan eri tarina.

Loppiaisaatossa on perinteistä shakespearelaista huumoria, joka jaksaa naurattaa vielä nykylukijaakin. Minuun narrit, humaltuneet hölmöt ja asuhuiputukset onnistuvat vetoamaan omalla erityisellä tavallaan. Loppiaisaaton huumori ja hauskat hahmot ovat niin eläviä, että koko näytelmä on pakko elää mukana, se ikään kuin esittää itsensä lukijan silmien edessä. Hieman harmittelin, että en tarttunut teokseen alkuperäiskielellä, sillä vaikka arvostan toki P. Cajanderin suomennosta, jotakin tuntuu jäävän puuttumaan alkuperäisen kielen mukana. Lisäksi vanhahtavuus häiritsi yhdessä suomennettujen nimien kanssa (esimerkiksi Topias Kärppä särähtää pahasti). Aikanaan käännösratkaisut ovat varmaan olleet perusteltuja, mutta nyt ne tuntuvat omituisilta ja teennäisiltä. Onneksi nykyään nimet jätetään ennalleen.

Paljon huumoria kumpuaa juurikin huiputtamisesta. Rakkautta ja sukupuolta feikataan säälimättömästi, ja lukija saa nauttia hupaisista erehdyksistä. Sukupuolileikittely tuntuu vielä nykyäänkin olevan suosittua elokuvisssa - tulee mieleen monta komediaa, joissa naiseksi tai mieheksi pukeutuminen naurattaa. Sukupuoliroolien murtaminen näyttäytyy komedioissa hilpeänä, joskin hetkellisenä kevennyksenä. Lopulta aina paljastuu kuka on mies ja kuka nainen. Järjestys rikotaan hetkeksi, mutta lukijalle on itsestään selvää, ettei maskeeraus ole pysyvää. Onnistuneet hämäykset saavat kuitenkin ihmettelemään, onko sukupuolella lopulta niinkään väliä. Onko sukupuoli oikeastaan kokonaan esitettyä, jos sen kerran voi aina tahtoessaan näytellä vastakkaiseksi todellisesta?






Rikhard III on sekin ehtaa Shakespearea, tosin tragedian muodossa. Macbethista ja Hamletista tutut kummitusnäyt ja vaivaavat unet voat tärkeitä tässäkin. Rikhard ei kuitenkaan ole niin kiinnostava ja monipuolinen henkilöhahmo kuin esimerkiksi Macbeth, vaan selvästi tyypitellympi pahis. Se latistaa hieman koko näytelmää ja vie osan mielenkiinnosta. Rikahrd III saattaa tarjota enemmän esitettynä, jolloin näyttelijät voisivat tuoda eloa yksipuolisiin henkilöhahmoihin. Tapahtumiltaan näytelmä on  kovin tiivis, sillä useat vuodet tiivistyvät viiteen näytökseen, joten rakenne typistää myös osan viehätyksestä.


Huomaan nauttivani Matti Rossin uusista käännöksistä. Kieli on modernia, mutta sisällöt säilyvät. Turha koristeellisuus ja liika krääsä on karsittu pois, mikä on mielestäni erinomainen ratkaisu. Rossin Shakespeare-käännösten lukeminen on nautinnollista ja hauskaa, kuin lukisi alkuperäistä teosta (esimerkiksi Myrskyä voin suositella varauksetta). Teksti tulee lähemmäs lukijaa ja avautuu eri tavalla kuin vanhemmat käännökset. En sano, etteikö niissäkin olisi hyviä puolia, mutta itse pidän enemmän uudemmista. Samalla näen modernit ratkaisut mahdollisuutena mukavuudenhaluisille lukijoille - jos ei halua kahlata läpi vanhahtavaa ja raskasta suomennosta tai alkuperäistä tekstiä, voi tutustua kaikessa rauhassa helpommin lähestyttäviin ratkaisuihin. Eikä silti menetä mitään olennaista.

Lisää tällaisia käännöksiä!

Jos oma Shakespeare-tietous on huonoissa kantimissa, suosittelen tutustumaan ainakin olennaisimpiin tragedioihin ja komedioihin, sillä niiden juonikuvioita on helppo bongata vielä nykypäivänkin elokuvista ja kirjallisuudesta. Shakespeare on yleissivistystä, ja kun vielä löytyy hienoja ja helppolukuisia suomennoksia, ei jää mitään tekosyitäkään.

Ja ne, jotka ovat jo rakastuneet Shakespearen näytelmiin, voivat vapaasti jättää oman kommenttinsa:

  • Mikä on sinun suosikkisi Shakespearelta? 
  • Entä jos inhokki, jos sellaista löytyy? 
  • Mikä on sinun suhteesi Shakespearen näytelmiin? 
  • Miksi Shakespearea kannattaa/ei kannata lukea?

---

Loppiaisaatto eli Mitä mielitte.
Englanninkielinen alkuteos Twelfth Night (n. 1600)
Suomentanut P. Cajander.
1944, WSOY.
100 sivua. 

---

Rikhard III.
Englanninkielinen alkuteos The Tragedy of Kind Richard III. (n. 1591)
Suomentanut Matti Rossi.
2004, WSOY.
213 sivua. 
Graafinen suunnittelu Matti Ruokonen.

7 kommenttia:

  1. Loppiaisaatto on luettu mutten kyllä paljoa muista, Rikhard III pitäisi lukea joskus vaikka se propagandaa onkin...

    Cajanderin käännökset ovat minusta aika tuskaisia, kieli on vanhentunut pahemmin kuin alkukielisissä, siksi uudet suomennokset ovat tervetulleita.

    Olen Shakespearelta lukenut parisenkymmentä näytelmää ja niistä pääosin pitänyt, niiden lukeminen kannattaa paitsi siksi että ovat niin merkittävä osa englanninkielistä kulttuuria myös siksi että monet niistä ovat hyviä.
    Suosikkejani ovat ilmeisimmästä päästä Hamlet ja Kesäyön unelma. Vähemmän tunnetuista Titus Andronicus on kiehtovan hämmentävä veriooppera, josta on vaikea sanoa onko se yritys vakavaksi tragediaksi vai julma parodia, ja Troilus ja Cressida teki myös vaikutuksen huikealla kyynisyydellään.

    Olen vähemmän välittänyt joistain vähemmän tunnetuista jutuista tyyliin Kaksi nuorta veronalaista, Erehdysten komedia tai Rikhard II, mutta myös Antonius ja Kleopatra ja Myrsky menivät minulta aika lailla ohi, pitäisi varmaan joskus kokeilla uudestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse pidin kyllä myrskystä, sekin on yllättävän monipuolinen lopulta. Suosittelen kokeilemaan uusiksi, Rossin käännös on erinomainen!

      Itse olen samaa mieltä, että vanhat suomennokset ovat vanhentuneempia kuin alkukieliset. Shakespearen kieli on hunajaa korville ja vitsit mehukkaita. :)

      Poista
  2. Olen nähnyt Loppiaisaaton Q-teatterin esittämänä, ja se oli aivan hulvaton! Nauroin kippurassa :D

    Teatterin suurena ystävänä olen luonnollisesti sekä nähnyt että lukenut monia Shakespearen näytelmiä. Ja kyllähän ne suurimmat klassikot ovat klassikkoja ihan syystä: ne toimivat sekä luettuna että esitettynä.

    Vaikka olen useita näytelmiä nähnyt tai lukenut, suosikkini on silti tylsästi Hamlet. Siitä voi tehdä niin erilaisia versioita, eikä se menetä merkityksellisyyttään.

    Kuningasnäytelmät sen sijaan eivät ole koskaan oikein vedonneet minuun.

    Sukupuolileikittelyyn on tietysti tuonut oman lisänsä se, että aikoinaan kaikki näyttelijät olivat miehiä. Olen muuten nähnyt teatteri Pienen Suomen Romeon ja Julian, jossa kaikki näyttelijät tosiaan olivat miehiä. Ja myös Q-teatterin Hamletin, jossa Hamletin roolissa oli Lea Klemola. Niistä esityksistä kyllä huomasi hyvin, että Shakespearen henkilöhahmot eivät ole mitään sukupuolistereotypioita, vaan hän kuvasi hyvin yleisinhimillisiä tunteita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki esittäminen antaa tilaa tulkinnalle - sekä ohjaajan että näyttelijän. Haluaisin kovadti päästä Shakespearen ajalle katsomaan jonkin komedian ja nauttia sukupuolen tulkinnasta.

      Hamletin olen itsekin nähnyt esitettynä (hieno esitys, osaksi nukketeatteria), lukenut myös.

      Poista
  3. Olen nähnyt Loppiaisaaton USA:ssa sikäläisten high school-opiskelijoiden esittämänä, ja tosiaan sen huumori puree yhä nykyään.
    Shakespeare on minulle teatteriharrastukseni vuoksi melkoisen tuttu. Suosikkejani ovat Macbeth ja Kesäyön uni, inhokkini ehdottomasti Kuinka Äkäpussi kesytetään! Sitä sovinismin määrää ei minussa asuva pienenpieni feministivoinut purematta niellä. Argh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. A Midsummer Night's Dream on upea! Itse olen lukenut englanniksi kahdesti ja nähnytkin esitettynä yhtä monta kertaa. Macbeth on myös oma suosikkitragediani.

      On varmasti ollut upea esitys koululaisilla, juuri tuollaiset ovat parhaita! :)

      Poista
  4. Shakespeare -tuntemukseni taitaa rajoittua Leonardo DiCaprion ja Claire Danesin tähdittämään Romeo ja Julia elokuvaan... Pitäisi ehdottomasti tutustua hänen tuotantoonsa paremmin!

    VastaaPoista