Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

tiistai 27. marraskuuta 2012

Valoa valoa valoa - kirjallisuutta nuorille



Eloa eloa eloa kirjoitti Vilja-Tuulia Huotarinen kirjaani. Kuinka hyvin se sattuikin, sillä olin juuri muuttanut uuteen kaupunkiin. Oli päiviä, jolloin koko keho tärisi kuin ihmeellistä värinää: ihan kohta, ihan kohta, ihan kohta elämä alkaa. Niissä tunnelmissa käperryin sohvannurkkaan ja luin Mariia Ovaskaisen muistelmia. Täynnä odotusta ja elämäniloa.

Joskus harvoin, ennen kuin ehtii avatakaan kirjaa, tietää pitävänsä siitä. Samalla tavalla Huotarisen kirja ryömi minunkin sisälleni, ja kun avasin kannet, avasin samalla jotakin itsestäni. Kaikki se, mitä en lukenut teininä, ja kaikki se, mistä olisin halunnut lukea - koko teini-ikäni oli tuossa pienessä kirjassa. Ehkä osa lukukokemuksen riemusta syntyi siitä, että teos sattui elämääni oikeaan aikaan. Uuden kynnyksellä on hyvä pysähtyä hetkeksi ja luodata katse menneisyyteen. Huotarisen teosta lukiessa sain  nostalgisena nyökytellä päätäni. Paras tyttökirja ikinä.

En kuitenkaan pitänyt teininä nuortenkirjoista. Tunsin itseni usein ulkopuoliseksi ja ikäisiäni älykkäämmäksi,  ja kirjat vain syvensivät tuota kuilua. En voinut käsittää typeriä ihastumisia ja kaikkea sitä pinnallisuutta, jota nuortenkirjat niin antaumuksella kuvasivat. Missä oli se elämä, jota minä elin joka päivä? Miksei kukaan kirjoittanut nuorista nuorten tavalla, eikä aikuisten tavoin? Olinko jotenkin epänormaali, kun en pystynyt samaistumaan viisikkoseikkailuihin? 

Ennen kaikkea olin hämmentynyt, mutta samaan aikaan myös utelias. Teini-ikä muistutti tutkimusmatkailua - se oli täynnä löytämistä, kipua ja jatkuvasti laajenevaa tilaa. Lapsuudessa maailma on niin suurenpieni, mutta teininä vasta todella tajuaa mahdollisuuksien rajattomuuden. Ja siinä sivussa pitäisi vielä päättää oman tulevaisuuden kurssi, löytää itsensä. Ei kaikki palaudu pelkästään prinsessasadun metsästykseen. 

En käsitä, miksi nuorten seksuaalisuus on niin suuri tabu. Nähdäänkö teini-ikä maailmasta erillisenä tyhjiönä, johon lapsi katoaa kuin mustaan tunneliin vain putkahtaakseen parikymppisenä ulos putkesta valmiina ihmisenä? Eihän se niin ole. Myös nuoret elävät seksuaalisessa maailmassa - vanhempani ällistyisivät, jos tietäisivät mitä minä tiesin teininä. Olin hyvin kaukana neiti etsivistä ja runotytöistä. Se, että ei kirjoiteta asioista niiden oikeilla nimillä, ei muuta todellisuutta. Toki nuorten seksuaalisuudesta saa tyttöjen lehdissä kirjoittaa, ja seksivalistustakin on. Mutta jos joku kirjoittaa romaaninsa päähenkilöksi seksuaalisen nuoren tytön, saa olla miltei varma että jonkinlainen pervokeskustelu sikiää. Äkkiä aikuiset ihmiset ottavat innokkaasti kantaa siihen, mitä nuori saa lukea ja miten nuorista pitäisi kirjoittaa. 

On surullista, että jo ennestään omasta seksuaalisuudestaan hämmentyneitä nuoria ahdistetaan innokkaasti aseksuaaliseen runotyttömuottiin. Itse koin sen vieraannuttavaksi ja ehkä siksi pyristelin vauhdilla kohti aikuisten maailmaa, jossa samanlaisia rajoitteita ei enää ollut. Kun asettaa vaatimuksia nuortenkirjallisuudelle, ei pitäisi miettiä millaista kirjallisuutta haluaisi nuorten lukevan, vaan enemmänkin sitä, mitä kirjallisuutta olisi itse halunnut nuorena lukea

Huotarinen on onnistunut kirjoittamaan teineistä teineille, matkustamaan siihen jännittävään ja pelottavaan aukenevaan tilaan, joka niin monelta nuortenkirjailijalta jää tavoittamatta. Valoa valoa valoa ei ole prinsessasatu äideille tai pikkulapsille. Se on nuortenkirja nuorille. 

---
Valoa valoa valoa.
2011, Karisto.
175 sivua.
Kansi Tuija Kuusela / Stiili

2 kommenttia:

  1. Kirjoiti tätstä niin, että minunkin tekee mieli lukea tämä!

    Minulla oli nuorena sama tunne, etten oikein löytänyt nuortenkirjoista sitä, mitä hain. Pidin kyllä esimerkiksi Laura-sarjasta (yllättävää kyllä), mutta kaikki Annat, viisikot ym ovat väistämättä jääneet lukematta. Vaikka minä kyllä pidän sellaisesta hienovaraisesta ehkä vähän kainomielisestäkin tavasta kirjoittaa nimenomaan seksuaalisuudesta. Jotenkin tässä pornon täyteisessä maailmassa kaipasin itse nuorena seksin ympärille jotain kaunista - en pelkkää suorituskeskeistä aktia. Jotenkin tuntui, että kun olin nuori, niin se oli niin pinnalla kaikkialla. Mainokset pursusi alastomia naisia ja kaikki oli roisia ja rivoa. Kirjoissa oli jotain kaunista.

    No joo. Mutta siitä huolimatta nuortenkirjat ovat auenneet minulle vasta vähän vanhempana. Ehkä kehityn myöhässä haha :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskoisin, että Valoa valoa valoa olisi juuri hyvä sinulle. Siinä on rohkeutta, mutta kyllä kohdeyleisö (nuoret) on pidetty todella hyvin mielessä koko ajan. Seksuaalisuus esiintyy voimaannuttava ja yhdessä rakkauden kanssa.

      Poista